sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Ravintola-arvio: Sinne Helsinki


Ravintola Sinne Helsinki on ollut toiminnassa jo reilun vuoden verran mutta vasta nyt Viiniministeri löysi tiensä sinne ensimmäistä kertaa. Se kannatti koska ravintolan viinivalikoima ja sommelierosaaminen osoittautuivat erinomaisiksi.

 



Miten saan auki viinilistanne?


Olin kuullut eri suunnista ravintolasta positiivista palautetta, joten päätin käydä heidän kotisivuillaan ennen varausta. Tsekkasin ensimmäisenä viinilistaa, jonka pdf kyllä aukesi mutta tekstit olivat vain pitkiä viivoja Safari-selaimellani.

Kuin tilauksesta ruutuun ilmestyi Ravintolan chat-onlineikkuna, jossa kysyttiin. "Hei siellä, kuinka voin auttaa?". Useissa sivustoissa tällaiset voivat hämmentää ja ärsyttääkin, mutta kun minulla oli todellinen ongelma niin vastasin, etten saa auki viinilistaanne. Lupasivat laittaa sen s-postina mutta sain listan auki toisella selaimella, joten kuittasin tilanteen hoidetuksi. Silmäilin viinilistaa ja totesin sen tasokkaaksi ja ruokalistan kuuden ruokalajin menu vaikutti kiinnostavalta, joten ikkunaan ilmestyneeseen jatkokysymykseen "Voimmeko vielä olla jotenkin avuksi?", oli helppo vastata pyytämällä pöytävaraus kahdelle.


Samppanjaa ja hunajavettä


Ravintolaan sisään astuessaan kohtaa ensin baarinomaisen Deli-huoneen, josta peremmälle siirryttäessä päästään itse Puutarhaan, jossa aukenee avara ja korkea tila. Tällä ilmeisesti pyritään tuomaan vaikutelma ulkona syömisestä, jossa sivuja ympäröi katokset ja keskelle jää vihreillä lehdillä ympäröity torni.


Puutarhan keskustan korkea torni.



Aloitimme Viiniministerin erityisavustajan kanssa pikkujouluillallisen lasillisella samppanjaa Joseph Perrier Cuvée Royale Brut Millesime 2000.  Mielestäni onnistunut valinta alkuun, jolla olisi voinut toisaalta jatkaa ateriaa, ellei viinivalikoima olisi ollut niin laaja-alainen kuin se tässä ravintolassa sattuu olemaan. Iltapäivällä olin hieman vilustunut ulkona, joten pyysin myös poikkeuksellisesti lämmintä vettä jääveden sijaan. Tämän lisäksi tarjoilija toi ystävällisesti myös kuuman veden ja hunajaa. 


Kuuden ruokalajin menu ja herkutteluviinejä


Tilasimme molemmille kuuden ruokalajin Puutarhamenun (65€) ja sommelierin yhden viinipaketin (55€) jaettuna kahdelle. Menu sillä varauksella että seuralaiseni ei syö punaista lihaa. Tämä otettiin hienosti huomioon ja illan aikana tuli huomattua ettei laatu ollut lainkaan heikompi vaihtoehtoruokalaijien osalta. Päin vastoin.

Samalla tilasimme myös listalta pari bongaamaani kuriositeettia, joita ei riittävän usein ole tullut vastaan. Nämä olivat ranskalaiset Loiren alueen Clos Rougeard Saumur Brézé 2007 sekä Pohjois-Rhônesta peräisin oleva August Clape Cornas 2008. Nautimme näitä herkkuja rauhassa läpi illallisen ja vielä sen jälkeenkin, koska niiden kehittyminen karahvissa tai lasissa vaatii jonkin verran aikaa ja kärsivällisyyttä.

Clos Rougeard Saumur Brézé 2007


August Clape Cornas 2008





















Ensimmäisenä ruokalajina oli Kuhaceviche ja avokadoa, jonka kanssa saimme ravintolan pääsommelier Edmund Liewin toimesta sokkona valkoviinin. Arvoituksellisena vihjeenä hän paljasti että "it is near but far" viitaten tilaamiinne pulloviineihin. Viini oli erittäin maukas ja runsaan hedelmäinen sekä kypsän omenainen. Myös cevichen ja avokadon maut kohtasivat hienolla tavalla ja oli eittämättä aterian parhaimmistoa heti alkuun.

Otin sommelierin antamasta sokkovihjeestä riskin ja ajattelin, että kyseessä voisi olla jokin rhônelainen valkoinen kuten Marsanne, Roussanne, Viognier -rypäleosastoa. Viiniksi paljastui Nicolas Joly Clos de la Coulée de Serrant Savennières les Vieux Closs 2011. Toisin sanoen loirelaisen kulttituottajan biodynaaminen Chenin Blanc. Vihjeen ymmärsi tässä vaiheessa paremmin, koska verrattuna lähinaapuri Savennièresin naapurialue Saumurin saman lajikkeen viiniin, ero oli valtaisa. Brézén erikoisuutena on hieman jopa sherrymäinen tyyli valkoviinilleen.

Toisena ruokalajina tuotiin seuralaiselleni Maa-artisokkakeittoa sekä Sebastian Riffault Sancerre Blanc 'Les Quaterons' 2012. Tässä heräsi jo annoskateus, eikä sitä helpottanut yhtään nautinnollinen hymy hänen kasvoilllaan. Keitto oli koristeltu muikun mädillä, joka ilmiselvästi oli onnistunut yhdistelmä.

Oma kokonaisuuteni oli puolestaan Kotimaista "bbq" marmorihärkää ja aiolia, jonka kanssa tarjoiltiin Casa de Mouraz "Air" Vinho Verde 2013. Smmelierilta rohkea ja ennakkoluuloton valinta tarjota härälle kuivaa valkoviiniä, joka itsessään oli mielestäni ehkäpä lajityyppinsä kärkiluokkaa. Vaikeus ruoan kanssa muodostuu barbeque-kastikkeen kanssa, jolle kylmän härän kanssa sopivaa punaviiniäkään ei itselleni tule heti mieleen. Viini ja ruoka kuitenkin toimivat keskenään. Tämän annoksen kiehtova ulkonäkö antoi kuitenkin odottaa enemmän kuin aromit toivat mukanaan.

Kuhaceviche ja avocadoa

Kotimaista "bbq"-härkää ja aiolia


Seuraavaksi nautimme Sienirisottoa ja kumppanina Herve Villemade Cheverny Rouge 2014. Viinivalinta oli jälleen upea kombinaatio nuoren Loiren Pinot Noirin myötä. Hämmästyttävän metsäiset ominaisuudet täydensivät tyylikkäästi ruoan sieniaromeita ja kevyet tanniinit silti keskustelivat mukavasti kermaisen risoton kanssa.

Pääruokamme jakaantuivat Paistettuun ankkaan ja karhunvadelmakastikkeeseen sekä Uunissa paahdettuun nieriään "grenobloise". Ankan kanssa tarjoiltiin illan toinen sokko Chateau Fougas Maldoror 2010, joka on peräisin Bordeaux'n Cotes de Bourgin alueelta. Rypälepainotus Merlot-Cabernet Franc. Alkuun pohdin Bordeauxia mutta lähdin sitten seikkailemaan arvauksessani Pohjois-Italiaan. Metsään meni, joten ensimmäiseen aavistukseen pitäisi aina luottaa. Ehkä alkava flunssani hieman rajoitti parhainta arviointiterää. Nieriän kanssa tuotu burgundin Pinot Noir Domaine Bachey Legros Santenay 1er Cru les 'Clos Rousseau' Vielles Vignes 2010 toimi saamani palautteen johdosta erinomaisesti sekä nieriälle että sellaisenaan.

Sienirisottoa

Domaine Bachey-Legras Santenay 1er Cru Clos Rousseau Vielles Vignes 2010


Kun pääruoka oli nautittu niin maistelimme syvemmin pullossa tilaamaamme Cornasin punaviiniä. Sen vuosikerta 2008 oli melko kehno Rhônen alueella mutta kuten yleensäkin niin parhaat tuottajat osaavat asian silloinkin taidokkaasti. Viini ei välttämättä ole vielä edes parhaimmillaan verrattain nuoresta iästä johtuen, mutta sen yrttiset ja pippuriset sekä tummien marjojen rehevät aromit antavat hienoa osviittaa huippuviinistä.

Viidentenä ruokalajina oli vuorossa juralainen Mont d'Or -juusto. Sen kanssa harkittuna syrjähyppynä ranskalaiseen linjaan tarjottiin sisilialaista Martinez 5anni Marsala Superiore Reserva väkevöityä viiniä. Tämä loi hyvän tasapainon rasvaiselle juustolle ja sen ohessa olevalle tuoreelle viikunalle. Viikuna ei ollut tällä kertaa ihan maukkainta saapumiserää, joten Marsala kohensi sen makua kastikkeen tavoin.

Illallisen kruununa oli makea Karpalo parfait ja mausteista kinuskikastiketta. Karpalon ja kinuskin yhdistelmä on makuna verraton, joskin molempia oli varsin runsaasti näin jälkiviisaana, koska kaloreita ei tässä ruokalajissa turhaa säästelty reilun kokoisen kinuskikuorrutuksen myötä. Sen kanssa tuli lasiin Grande Maison Monbazillac 1998. Tämän alueen jalohomeista viiniä on harvoin tarjolla, joten todella loistava valinta sommelierilta.

Mont d'Or juustoa ja viikunaa

Karpaloparfait ja kinuskikastiketta


Kokonaiskatsaus


Jatkoimme pikkujouluamme nautiskelemalla edelleen karahveissa olevilla viineillämme ja parantaessamme maailmaa. Ravintolan tunnelma on sinänsä leppoisa. Toisaalta pienillä asioilla saisi tunnelmaa entisestään kohennettua. Visuaalisesti lisäisin puutarhaan tavalla tai toisella enemmän väriä. Vihreät lehdet yhdistettynä metalliputkiin on kokonaisuutena kolkkoa. Auditiivisesti hioisin taustamusiikkia yhdenmukaisemmaksi ravintolan gastronomian kannalta. Tällä hetkellä hieman sekava kokonaisuus sopii luontevammin nimeltä mainitsemattomiin ketjuravintoloihin. Lisäksi äänentoistoa hioisin tasapainoisemmaksi. Rohkein uudistus olisi jakaa puutarha kahteen osaan jossa olisi rajatumpi ja viimeistellympi intiimi puoli pienemmillä kuutiomäärillä.

Ravintolan viinilista ja sommeliertaso ansaitsisivat tähtiä jo monessakin mielessä. Malesialaistaustainen Edmund on tuonut viinilistallaan ja ammattitaidollaan uudenlaista lähestymistapaa ja piristävää täydennystä Helsingin sommelierosastoon. Keittiö on kokonaisuutena kunniamaininnan arvoinen, joskin hyvin lähellä kirkkaampaa mitalia. Palvelu toimii ja ajoitus pelaa. Jonkin verran oli kuitenkin havaittavissa kaamosta ilmassa. Viinilasit ovat riittävän tasokkaita ja ottimetkin toimivat. Itse en ole muodin mukaisten osittain rosoisten lautasmallien ystävä, mutta joissain yhteydessä toimivat. Tiskipyyhkeen oloisilla lautasliinoilla viestitään todennäköisesti jostain mutta en ole varma mistä.

Sinnen ruoka ei ole edullisemmasta päästä ravintoloita. Mitalin kääntöpuoli on kuitenkin siinä, että viinien kate on ravintolassa kotimaan tasoon nähden erittäin maltillinen ja hyvä niin. Tällainen on laadukkaiden viinien ystäville turhan harvinaista herkkua. Lisäksi kun ravintolan valikoima on varsinkin Ranskan ja Saksan viinien osalta erittäin kattava ja kansainvälistä tasoa niin toivon vilpittömästi että lukijani uskaltaisivat kokeilla useammin tällaista mahdollisuutta. Jos ravintola sattuisi olemaan säännöllisesti auki maanantai-iltaisin niin Viiniministerin Maanantaiklubin jatkopaikka olisi jo sijainninkin puolesta suhteellisen varma.

Sinne Ravintolan sisäänkäynti.










perjantai 11. joulukuuta 2015

Joululahjaviinejä sekä hieman jouluoluita ja jouluviinejä


Siinä missä lihamestarilta asiakkaat kysyvät vuosi toisensa perään missä lämpötilassa ja kuinka kauan joulukinkkua paistetaan, tiedustellaan Viiniministeriltä joulupöytään soveltuvaa vaihtoehtoa. Kansalaiset hämmästelevät kuinka joululahjaviineiksi soveltuvia täyteläisiä viinejä ei kannata avata vielä joulupöydässä vaan mielummin vaikkapa sellaisenaan ruokailun ja pakettien avaamisen jälkeen.



Olen ollut aina sitä mieltä että perinteiset jouluruoat eivät vaadi tuhteja punaviinejä vaan enemmän aromikkaita ja/tai paahteisia valkoviinejä sekä kevyitä tai keskitäyteläisiä punaviinejä. Viime aikoina on useissa lähteissä noussut esiin joulupöydän tarjonta. Esimerkiksi viiniasiantuntija Antti Rinta-Huumo toi tämän esiin kuluneella viikolla. Samat tosiasiat esitin vuoden takaisessa blogikirjoituksessani Joulupöydän viineistä.


Joululahjaviinit


Helsingin Sanomat nosti puolestaan muutama viikko sitten 10 ehdotusta lahjaviineistä hintaluokassa 20-40€ esimerkkinä joulua ajatellen. Todettakoon että kaikki ovat hyviä valintoja, joskin valtamedian vaikutuksesta monien saatavuus kysynnän johdosta voi olla tällä hetkellä vaikeaa. Listan viineistä yksi bordeaux-viini on jäänyt itseltäni maistamatta. Jos vaikkapa Viiniministeriä haluaa ilahduttaa niin esimerkiksi Prioratin ja Madiranin yksilöt ovat varsin maukkaita.

Valtion kiristyneen taloustilanteen huomioon ottaen laadin vuorostani 10 joululahjaviinin listan hintakategoriassa 10-20€, jotka on tullut todettua kuluneen vuoden aikana varsin maukkaiksi.













Joulupöydän juomat


Vuoden takaisesta blogistani Joulupöydän Viinit löytyvät kattavasti eri hintaryhmistä kaikki sopivat viinivaihtoehdot, joista valtaosa on edelleen saatavissa Alkon hyllyiltä. Toki vuosikerta on saattanut vaihtua, mutta katson että ne ovat pääsääntöisesti suhteellisen tasalaatuisia ja suositeltavia.

Perinteisten jouluruokien kanssa on hyvä huomioida myös oluet, joiden maltaisuus ja humalointi usein kohtaa helpommin raskaammat ja makean mausteiset vaihtoehdot. Olen valinnut muutamia pohjoismaisia ja saksalaisia oluita vaihtoehdoiksi perinteisemmälle pöydälle.

Näiden lisäksi olen täydentänyt viinivaihtoehtoja muuutamilla monopolin valikoiman uudemmalla viinillä tai uudella vuosikerralla. Näiden luonne puolestaan sopii osittain hienovaraisempien tai uudempien ruokalajien seurassa. Viinien hinta on samalla keskimääräistä korkeampi kuin aikaisempien lahjaviinien.



Oluet


Zoller-Hof Donator, Saksa, 3,38€ (0,33), 794064

Schneider Unser Aventinus, Saksa, 4,49€ (0,5l), 794646

Malmgård Tammiportteri, Suomi, 4,58€ (0,5l), 710746

Mikkeller Green Gold, Tanska, 4,80€ (0,33l), 722294

Aecht Schenkerla Eiche, Saksa, 4,98€ (0,5l), 948446

Nogne God Jul, Norja, 6,97€ (0,5l), 719366



Viinit


Samppanja

André Clouet Rosé No3 Brut, Ranska, 39,90€, 937997 (tilausvalikoima)


Valkoviinit

Wente Riva Ranch Chardonnay 2013, Yhdysvallat, 19,90€, 535187

De Morgenzon Reserve Chenin Blanc 2014, Etelä-Afrikka, 24,90€, 510677

Josmeyer Pinot Gris Grand Cru Brand 2008, 39,50€, 504517


Punaviinit

Chateau Musar Hochar 2009, Libanon 24,90€, 949267 (tilausvalikoima)

Louis Jadot Pommard 2011, Ranska, 39,90€, 418397

Lucienne Pinot Noir Doctor's Vineyard, 47,90€, 918377 (tilausvalikoima)


Makea

Quinta do Portal Colheita 1994, 71,90€, 323487






keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Sokkoarviointi


Päätimme viinibloggaajien keskuudessa, että arvioimme saman pullon jokainen sokkona, joka lähetettiin maahantuoja Vindirektin toimesta kaikille arvioitsijoille ilman etikettejä. Julkaisuajaksi sovittiin ti 8.12.2015 klo 23.59. Se on kaikille yhteinen, joten muilta ei haeta vaikutteita. Jokainen saa arvioida viininsä omalle tyylilleen uskollisena. 



Valmistelu


Täydennetty 10.12.

Pullo arvioitu sokkona. Viiniksi paljastui Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2013.
http://www.alko.fi/tuotteet/405337/?fromsearch=true

Leydan viinialue sijaitsee Chilessä pääkaupunki Santiagosta noin 100 km länsiluoteeseen ja etäisyys Tyyneen Valtamereen on noin 20 km. Alue on pieni ja itsenäinen San Antonion viinialueen eteläosassa.


Selonteko


Viini on väriltään syvä ja tumman purppuranpunainen.  Viinin reunassa on hieman kehittyneisyyttä. Jättää viskositeetillaan lasiin vahvasti tummaa väriä.

Tuoksun alussa tulee esiin musta marjaisuus sekä yrttinen mausteisuus. Siitä on erotettavissa myös niin kasvisperäisyyttä kuin riistaisuutta sekä kuivattuja hedelmiä. Tuoksun paahteisuuden puolesta viini on sijoitettavissa alueelle, jossa on aurinkoa. Ensimmäinen veikkaukseni sijoittuu tuoksun puolesta Etelä-Italiaan.

Maun aromit seuraavat tuoksua. Lisäksi hieman lakritsia, viikunaa, sekä pippuria. Tummista marjoista eniten nousevat boysenmarjan ja variksenmarjan piirteet joskin mausteisin vivahtein. Näiden puolesta Etelä-Ranska olisi enemmän lähempänä Syrahin ja Grenachen ominaisuuksia muistuttaen. Toisaalta Sangiovesen yrttisyyskin tulee mieleen.

Maun suutuntuma sekoittaa kuitenkin kokonaisuuden koska siinä on yllättävän maltilliset, jopa kevyen pehmeät tanniinit, jotka ulkonäön perusteella voisivat olla voimallisemmatkin. Tämän vuoksi alkuperän arviointiin on liitettävä myös vaihtoehdot Euroopan ulkopuolelta.
Jälkimaku on tumma ja lempeä mutta alkoholi nousee hieman esille jälkimaussa.

Sokkoarvioinnin vahvimmat kandidaatit osuisivat uuden maailman Syrah-viiniin. Etelä-Euroopassa arvostetaan enemmän tiettyä karvautta, mihin tämän viinin ominaisuudet eivät suoranaisesti viittaa. Toki poikkeus aina vahvistaa säännön.

Pudotuspelistä jätän ensimmäisenä pois Australian, koska sinne soveltuvaa hillomaisuutta viinissä ei ole. Tammisuutta ei myöskään jenkkityyliin ole liiemmin havaittavissa. Myös Etelä-Afrikan kevyt savuisuus loistaa poissaolollaan. Etelä-Amerikkaan voisin kuvitella, vaikka toisaalta viini ei ole aromeiltaan juuri tavanomaisin mutta maun suutuntuma antaa tälle mahdollisuuden. Argentiinalaisilta odottaisin hieman enemmän rustiikkisuutta, joten loppujen lopuksi helpoin vaihtoehto olisi Chile.

Toivon silti että viinin alkuperäksi paljastuisi jokin eksoottisempi viinimaa kuten vaikkapa Intia tai Brasilia. Vuosikerran suhteen katsoisin että ikää ei ole montaa vuotta. Veikkaan vuosikertaa 2012.


Lausunto

Täydennetty 10.12.

Viinin kokonaisuus on melko tasapainoinen. Hedelmäisyyttä löytyy mutta sen kesto jää happojen ja tanniinien puuttuessa toivottua lyhyemmäksi. Sopii pehmeytensä vuoksi seurusteluunkin mutta nauttisin mieluiten talvisten kypsien liharuokien seurassa.

Viinin ruokasuositus olisi runsaan mausteiset tummat liharuoat mutta enemmän yrttisten pataruokien kuin punertavien pihvien seuraksi. Sen vuoksi vaikkapa puolikovalla juustolla kuorrutetut yrttiset kasvisruoat voisivat pärjätä viinin kanssa mainiosti.

Ottaen huomioon viinin alkuperän niin oletukseni osui melkolailla oikeaan. Vuosikerta 2013 on osittautunut jo maistamieni useiden chileläisten viinien osalta hieman sulkeutuneemmaksi rehevämpään 2012 vuosikertaan nähden. Alueilla on tietenkin eroavaisuuksia. Kehitystä on hieman vaikea ennakoida mutta toivoisin että muutama vuosi kellarissa auttaisi asiaa. Tällä hetkellä viini sijoittuu laadultaan ja hinnaltaan vertikaalisesti korkeimmalle Gaussin käyrällä mitattuna. Sopii varmasti moneen makuun mutta ei välttämättä jää pysyvästi mieleen.


Musiikkisuositus

Säveltäjä Jean Sibeliuksen 150-vuotis syntymäpäivän 8.12. kunniaksi valitsen hänen musiikkiansa. Tämä esimerkki antaa ohjelmallisesti viitteitä viinin luonteesta.

Jean Sibelius: Lemminkäinen Tuonelassa op. 22 nro 3

maanantai 9. marraskuuta 2015

Sommelier Themed Lunch ZONIN1821


Mennyt lokakuu oli Viiniministerille varsin vauhdikas. Monista tapahtumista yksi mielenkiintoisimmista oli ZONIN1821 lanseerama Sommeliers Themed Lunch 5.10. Ravintola Brondan kabinetissa.

Wine Ambassador Lorenzo Zonin

Lounaan yhdeksän kuplivaa


Frizzante, Charmat vai Traditional? 

Viiniministeri sai kutsun lounaalle, jossa esiteltiin viinisuurlähettiläs Lorenzo Zoninin toimesta useita mielenkiintoisia kuplivia viinejä eri puolilta Italiaa. Painopisteenä alueista olivat Lombardia ja Piemonte mutta kuriositeetit löytyivät myös Friulista, Apuliasta ja Venetosta.

Nautittuja viinejä oli yhteensä yhdeksän erilaista, joita en kaikkia lähde erittelemään mutta nostan esille muutamia huomioita kokonaisuuteen liittyen. Viinit tarjoiltiin sokkona, mikä oli mielestäni erittäin hyvä lähtökohta. Maistelun eräänä haasteena vieraille oli arvata, olivatko kuohuvat viinit valmistustekniikaltaan Frizzante, Charmat vai Traditional. Nautin tästä tehtävästä koska harvemmin tällaisen kategorian otoksia tulee edes testattua systemaattisesti peräjälkeen.

Frizzanten tyyli on enemmän helmeilevä kuin kuohuva eli maltillisesti kupliva, jonka suutuntuma on yleensä kevyen pirskahteleva. Tämäntyyliset viinit koetaan toisinaan harmittomia seurusteluun mutta itse koin lounaan parissa positiivisena yllätyksenä sen potentiaalin, mikä yhdistyi sopivien ruokien seurassa. Sinänsä yksinkertaiset maut monipuolistuvat tyylikkäästi. Charmat-tyylisiä kuohuvia ovat pääsääntöisesti mm. Proseccot. Niiden kuplat muodostuvat tankkikäymisellä perinteisen Traditional -pullokäymisen sijasta. Perinteinen menetelmä tunnetaan myös samppanjametodina, jota ei alkuperän vuoksi käytetä kuin aidoista samppanjoista.

Bonardasta Negroamaroon ja Glerasta Garganegaan


Myönnettäköön että maistelu piti sisällään useita sellaisia viinejä, joita ei ollut osunut kohdalleni aikaisemmin. Esimerkiksi Lombardian eteläosan Oltrepò Pavesen alueen viinit ovat loistaneet poissaolollaan omassa maistelurepertuaarissani. Syitä voi aina etsiä mutta yksi on varmaankin kyseisen alueen viinien vähäinen saatavuus monopolin valikoimasta. Toiseksi alueen sijainti Piemonten kyljessä voi olla identiteetin kannalta vaikea, mikäli omaleimaisuus ei ole riittävän selkeä. Kuten jo aiemmin totesin niin ainakin ruokien parissa nämä viinit loistivat. Esimerkiksi punainen frizzante Bonarda-rypäleestä oli hauska tuttavuus.

Maistelun omia suosikkejani olivat kuitenkin kaksi kuohuvaa. Apuliasta peräisin oleva Masseria Altemuran Rosamario Spumante NV, jonka rypäleenä oli yllättäen Negroamaro, joka tunnetaan paremmin alueella punaviineistään. Tässä kohtasi kauniilla tavalla mansikkaisuus ja kermainen suutuntuma. Viimeisenä maistettu Castello del Poggion Brachetto Spumante oli myös varsin tyylikäs Gambellaran alueelta Venetosta. Sen rypäleenä Soave-viineistäkin tuttu Garganega.


Kuohuvat kaipaavat ruokaa seurakseen


Brondan keittiö oli mielestäni onnistunut hienosti viinien ja ruokien yhteensovittamisesta. Tämä oli vasta toinen kerta ravintolassa, josta ensimmäinen vierailu ei kaikin osin vakuuttanut mutta nyt oli kokonaisuus mietitty enemmän loppuun asti. Toki erona aikaisempaan oli että kabinetin puolelle ei kantautunut ravintolasalin taustamusiikki. Niinkin hienovaraiset aromit kun lounaalla tarjoiltiin, olisivat omissa aisteissani voineet menettää merkityksensä kyseisen äänimaailman seurassa.

Viinien ja aterian yhdistäminen on mielestäni erittäin tärkeää, jos halutaan hakea kokonaisvaltaista näkemystä viineihin ja sen alkuperään. Ruoan ja viinin yhdistämisessä parhaimmillaan lopputulos on enemmän kuin osatekijöidensä summa. Tällä lounaalla siinä onnistuttiin mielestäni varsin hienosti. Seuraava haasteeni on yhdistää näihin osatekijöihin vielä kuulonvarainen aistimaailma eli musiikki. Laitan siitä lisää selontekoa lähiaikoina.









maanantai 26. lokakuuta 2015

Maanantaiklubi 5.10. Napa ei ole pyöreä


Maanantaiklubin kolmas kerta 5.10. käsitteli Kalifornian punaviinejä. Aihe ei ole suinkaan kevyt, joten se haastoi ministerinkin segmentointikyvyn koetukselle eri alueiden, tyylipiirteiden ja rypäleiden kesken.



Maistelua ja spekulointia hyvässä seurassa.


Yhdysvaltain ykkönen


Kalifornia on Yhdysvaltojen suurin viinituotantoalue. Sen osuus koko maan viinituotannosta on 25 miljoonan hehtolitran osuudellaan liki 90%. Seuraavaksi tulevat mm. New York, Washington ja Oregon. Toki Yhdysvaltojen jokaisessa osavaltiossa on jonkin verran viininvalmistusta. Myös niin Havaji-saarilla kuin Alaskassakin.

Viinialueena Kalifornia jaetaan eri osiin. San Franciscon pohjoispuolella sijaistseva Pohjois-Rannikko käsittää mm. kuuluisat Sonoman ja Napan laaksot.  Keskirannikko katsotaan karkeasti sijoittuvan San Franciscon ja Los Angelesin väliin. Jälkimmäisestä etelään on vielä Etelä-Rannikko. Lisäksi sisämaan Sierra Foothills Sacramenton itäpuolella niin soppa alkaa olla valmis. Mausteena mainittakoon alkuperäisluokiteltuja AVA-alueita (American Viticultural Areas) on Kalifornian alueella jo yli sata itsenäistä.

Erilaisia sävyjä vierekkäin. Erotatko vaalean Pinot Noirin jo väristä?


Rypeleitä ja aurinkoa


Rypäleidenkään osuus ei ole enää pelkästään Cabernetin ja Chardonnayn varassa. Näiden lisäksi Kaliforniassa tunnetaan valkoisista Sauvignon Blanc (tunnetaan myös nimellä Fumé Blanc) sekä punaisista Zinfandel, Merlot, Pinot Noir ja Syrah sekä osoin useita muita Bordeaux-lähtöisiä lajikkeita. Rypäleiden painotus eri ala-alueiden kesken ovat selkeitä. Esimerkiksi Napa Valleyn alueella Cabernet Sauvignon, Merlot, Chardonnay ja Zinfandel ovat ensisijaisia. Pieniä määriä viljellään myös mm. Petit Verdot ja Petite Sirah -rypäleitä, joista jälkimmäinen on kuitenkin täysin eri kuin tunnetumpi Syrah.

Illan teema "Napa ei ole pyöreä" oli Viiniministerin retorinen valinta koska maisteltavana oli vain yksi Napan alueen viini. Muut olivat ympäri Kaliforniaa. Maistelun seitsemästä viinistä kaikki olivat rypälekoostumuksiltaan hieman erilaisia. Viisi lajikeviiniä ja kaksi sekoitetta. Toki tähän hengenvetoon on mainittava että Yhdysvaltojen viinilainsäädännön mukaan etiketissä voidaan käyttää yhden lajikkeen nimeä vaikkei sitä olisi kuin 75%. Kun viinin etiketissä puolestaan mainitaan AVA-alueen nimi niin viinistä vähintään 85% on oltava alueen sisältä ja viinitarha mainitessa 95% kyseiseltä tarhalta.

Kalifornian punaisia maistelujärjestyksessä.



1. Beringer Founder's Estate Merlot 2012, 12,99€
8p

Viinissä oli monien mielestä jotain tuttua. Oliko se sitten Merlot'n ominaispiirteet vai yleisesti uuden maailman viinien hillomainen pyöreys, se jäi kuitenkin avoimeksi. Väriltään rubiinipunainen ja hieman läpikuultava viini. Aromeiltaan  se viini oli tumman marjainen jossa oli havaittavissa myös pippuria, multaisuutta ja lakritsia. Pehmeä jälkimaku.


2. Lyeth Meritage 2012, 27,90€
1p

Tämä sekoite oli yhdistelmä viittä rypälettä: Merlot, Cabernet Sauvignon, Mlbec, Cabernet Franc ja Petit Verdot. Alueena Sonomassa sijaitsevaa Alexander Valley. Ulkonäön puolesta keskisyvä, tumman punainen. Tummaan marjaisuuteen yhdistyi rotevat tanniinit, joka selkeästi kaipasi riistaruokaa seurakseen. Maku oli kuitenkin mausteinen ja hieman savuisen tamminen, jossa aavistus muskottipähkinää.


3. SCV Freestone Hills Pinot Noir 2011, 30,30€
10p

Maistelun jaettu ykkösviini. Rypäleen erotti jokainen jo ulkonäöstä kun sen vaaleus ja läpinäkyvyys paljasti tuotteen Pinot Noir -viiniksi. Edellisen tavoin viini oli peräisin Sonoman piirikunnasta. Tässä viinissä oli jo jonkin verran kehittyneisyyttä ja suutuntumaltaan vähäiset tanniinit ja sopivasti hapokkuuta. Aromeiltaan tumman kirsikkainen, orvokkinen ja yrttinen. Mielestäni myös jonkin verran laventelia ja Earl Grey -teen vivahteita. Kokonaisuutena tyylikäs ja rypäleelleen myös aromeiltaan tunnistettava, joskin selkeästi uuden maailman vivahtein.


4. Ridge Estate Cabernet Sauvignon 2011, 47,00€
1p

Tuottaja on yksi Santa Cruz Mountains alueen tunnetuimmista San Josen kaupungin länsipuolella. Ensivaikutelma tästä viinistä vei heti Bordeaux'n suuntaan. Toki hieman pyöristettynä mutta runsaana. Tummanpunainen ja syvä ulkonäkö sisälsi aromeiltaan mustaherukkaa, setripuuta, yrttejä, pippuria ja hieman nahkaisuutta sekä keitettyä hedelmääkin. Valitettavasti ääniä viini ei saanut, koska seurassaan se kärsi jälleen ruoan puutteesta, koska selkeä medium-pihvin kumppani. Itselleni tämä viini edusti maistelun tyylikkäintä kaartia, jonka toki hintakin paljastaa. Silti pitäisin tätä vielä Kalifornian nykytrendin pohjalta laadulleen sopivana hinnoitteluna. Viiniä voi huoletta vielä pitää kellarissa useita vuosia.


5. J. Lohr Syrah 2013, n. 15€
10p

Maistelun yllättäjä ja jaettu voittaja oli peräisin Paso Roblesin alueelta Keskirannikolta, joka oli väriltään syvän tummanpunainen ja hieman violetti. Syrahin lisäksi viinissä oli pieni prosentti Grenache- ja Mourvedre -rypäleitä. Aromit olivat vahvasti mustasävytteisiä ja kypsiä. Luumun, mintun ja yrttiteen kokonaisuus oli tasapainoisen miellyttävä. Viini oli verrattain pehmeiden tanniinien vuoksi valmista nautittavaksi sellaisenaan mutta sopisi mainiosti esim. syksyn miedompien riistaruokien seurana. Toisaalta kesällä grillatun porsaankyljen kanssakin toimisi varmasti hyvin. Viinin hintalaatusuhde oli erittäin kohdallaan.


6. Hahn GSM 2012, 17,99€
5p

Kuudes viini jatkoi luontevasti edellisen jatkeena kun rypälekoostumus oli sama eli Grenache-Syrah-Mourvedre. Toki painotukset erilaiset. Viinin alkuperä on yleisesti keskirannikon alueelta muttei sanota tarkemmin ala-aluetta. Tässä viinissä oli hieman hillomaisuuden lisäksi hieman kasvisperäisiä aromeita joka maistelun edetessä siirtyi vahvasti eukalyptyksen suuntaan. Viinissä alkoholi tuli hieman läpi vaikkakin maastoutui makeaan marjaisuuteen hyvin.


7. Girard Old Vine Zinfandel 2012, 27,70€
9p

Viimeisenä oli vuorossa Kalifornian pakollinen eli Zinfandel. Sen kokonaiuus keräsi pistetiä kuitenkin hyvin jääden maistelussa niukasti pronssille. Väriltään keskisyvä ja tumma karmiininpunainen viini. Alkuun tuli esiiin riistaisia ja mausteisia ominaisuuksia, jotka kehittyivät lakritsin ja fenkolin suuntaan. Tumma marjaisuus oli maultaan pehmeä, joten voimakkaasta alkoholista huolimatta viini menee nautiskeluunkin sellaisenaan vaikka sopii monille tummille liha- ja riistaruoillekin.


Illan juustoina olivat suolaiset ja puolikovat sveitsiläiset Appenzeller Extra, luolakypsytetty Gruyere sekä italialainen Parmegiano Reggiano.

Kokonaisuudessaan illan viineistä oli havaittavissa että menestystä saavuttivat ne viinit, jotka toimivat sellaisenaan. Ainakin Lyeth Meritage ja Ridge Cabernet Sauvignon jäivät maistelun muiden pehmeämpien kanssamatkustajien jalkoihin, vaikka rotevuus ja tyylikkyys toimivat hienosti. Kyseisten viinien tanniineja ei valitettvasti ollut kunnon pihvi taittamassa. 

Yhtään kehnoa viiniä ei tällä kertaa joukosta löytynyt, joskin yleisesti viinien persoonallisuus korostui enemmän tuhdeilla kuin eleganteilla piirteillä. Aurinkoa ei jäänyt ainakaan puuttumaan, joten jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan tulevaa Maanantaiklubia "Toscanan auringon alla". 

perjantai 2. lokakuuta 2015

Maanantaiklubi 21.9. Alsace vai Elsass?


Ranskan Alsacen historia kahden valtakunnan välissä vuoroin Saksan ja Ranskan alaisena on jättänyt jälkensä myös alueen viineihin. Esimerkiksi Alsacen tärkeimmät Riesling ja Gewurztraminer -rypäleet loistavat poissaolollaan muilla Ranskan viinialueilla, kun taas Saksassa rypäleet ovat varsin suosittuja. 



Alsacen viinipullot ovat solakoita (ransk. flûte) muodoltaan.


Aikoinaan Preussin valtakunta otti Alsacen hallintaansa vuonna 1870 kunnes Ranska voitti sen takaisin itselleen 1918. Toisen maailmansodan aikana vuodesta 1940 alkaen saksalaiset miehittivät Alsacea, mutta 1945 alue liitettiin takaisin Ranskaan. Tästä kaksijakoisuudesta johtuen on varsin ymmärrettävää että monet kaupunkien ja kylien nimet ovat saksalaisperäisiä vaikkakin asukkaat korostavat ranskalaisuuttaan. Yleisin viinipullotyyppi on solakka flute (suom. huilu), joka tunnetaan paremmin saksalaisten pullojen vakiomuotona.


Rypäleitä ja maaperiä


Alsacen Grand Cru -rypäleitä ovat Riesling, Pinot Gris, Gewurztraminer ja Muscat. Muita alueen yleisiä rypäleitä ovat mm. punainen Pinot Noir sekä valkoiset Pinot Blanc, Sylvaner, Chasselas ja Auxerrois.

Laaja kirjo rypäleitä saa vielä uuden ulottuvuuden kun lisätään mukaan erilaiset maaperät, joita Alsacen 51 eri Grand Cru -tarhalla on mm. kalkkikivi, merkeli, hiekkakivi, saviliuske, graniitti, vulkaaniset kivilajit jne. Tietyt maaperät ja sijainti suhteessa aurinkoon ovat tietyille rypäleille otollisempia, vaikkakin monia yhdistelmiä ei välttämättä ole vieläkään ehditty riittävästi tutkia luomaan selkeitä yleistyksiä.


Riesling, Riesling, Riesling...


Keskityimme Maanantaiklubilla aistinvaraisesti Rieslingiin, koska pelkästään tässä lajikkeessa on runsaasti eroavaisuuksia ala-alueiden, tuottajien sekä vuosikertojen kohdilla. Maisteltavat kuusi viiniä olivat sokkomaistelussa ikäjärjestyksessä -14, -13, -12, -10, -08, -07. Kaikki eri tuottajilta, joten otos oli osittain sattumanvarainen.

Rieslingin perusominaisuuksia ovat runsas hapokkuus, hedelmäisyys, mineraalisuus sekä toisinaan öljyinen suutuntuma. Alueelle tyypillisiä aromeita ovat mm. sitruksisuus, greippi, persikka, aprikoosi, vihreä omena, kukkaisuus, teen aromi, laventeli ja applisiininkuori. Ikääntymisen ja pullokypsytyksen puolesta voi usein havaita esim. petrolia ja hunajaa. Näistä jälkimmäistä saatetaan joskus kutsua myös vahamaisuudeksi.

Ranskalaiset juustot keskustelevat mukavasti myös Rieslingien seurassa.

Illan Rieslingit


1. Jean Biecher Reserve Riesling 2014, 11,30€ (tilausvalikoima)
4p

Ensimmäinen Riesling yllätti heti alkuun koska varsin nuoren viinin mausteinen hedelmäisyys muistutti  tuoksultaan vahvasti jopa Gewurztraminerin ominaispiirteitä mm. litsin ja ruusun vivahtein. Kuivassa maussa oli tuore sitrushedelmien maku ja jonkin verran persikkaa sekä aprikoosia.


2. Cuvée Jean Babtiste Riesling Letzenberg 2013, 15,98€
0p

Tämä viini ei kerännyt osallistujilta lainkaan pisteitä. Ns. korkkivikaa ei ollut havaittavissa mutta kokonaisuus oli hieman epäpuhdas ja aromeiltaan varsin neutraali. Maku oli kuiva ja hennon mineraalinen. Jälkimaussa aavistus greippisyyttä mikä toi veden kielelle jälkimakuun.


3. Domaine Ostertag Fronholz Riesling 2012, 33,40€ (erikoisvalikoima)
9p

Maistelun hopealle yltänyt viini oli edellisiin verrattuna monipuolisempi. Toki hintaakin oli enemmän kuin edellisillä yhteensä. Tuoksussa oli runsaasti kukkia ja hieman vahamaisuutta. Makea mausteisuus ja hunajan aromit saivat viinin tuntumaan jopa puolikuivalta vaikkei jäännössokeria ole kuin 8g/l. Maussa myös eksoottisemmat hedelmät kuten papaija tai litsi olivat läsnä.


4. Domaines Schlumberger Riesling Grand Cru Saering 2010, 26,90€ (tilausvalikoima)
6p

Illan ensimmäinen Grand Cru -viini oli jo ominaisuuksiltaan kehittyneempi ja tuoksultaan mineraalinen sekä hieman mausteinen ja paahteinen. Hapokkaassa maussa oli myös mausteisuutta, kukkia yrttisyyttä ja sitrushedelmiä. Viini on peräisin eteläisemmästä Alsacesta, jossa on kevyesti enemmän aurinkoa pohjoisempiin alueisiin verrattuna. Mielestäni viinissä ainakin osittain oli havaittavissa suhteellisesti lämpimämmän alueen ominaisuuksia.


5. Lorenz Riesling Grand Cru Kantzlerberg 2008, 32,90€ (tilausvalikoima)
25p

Kyseisen viinin kohdalla tässä kilpailussa urheilullisesti kunnon ajoitus osui parhaiten kohdalleen verrattuna kanssakilpailijoihin, joiden tähtäin on selkeästi tulevissa arvokisoissa. Siksi ylivoimainen pistesaalis ei ollut pelkästään sattumaa. Jo pelkästään väristä huomasi Rieslingille ominaista kellertävyyttä joskaan ei ihan kullankeltaista. Tuoksu oli klassinen alueelleen ja mukavasti rypäleelle tyypillisellä petrolilla höystettynä. Hapot olivat pehmeämmät mutta kannattelivat sopivasti jälkimakua. Muihin verrattuna viinistä jäi selkeämmin öljyinen suutuntuma.


6. Trimbach Riesling Cuvée Frédéric Emile 2007, 46,50€ (tilausvalikoima)
3p

Rivin viimeinen yksilö oli pitkään melko sulkeutunut ja antoi vasta maistelun päätteeksi häivähdyksiä varsin hienosta potentiaalista. Tämä klassinen Riesling kaipaa vielä vuosien kellarointia ennen kuin huomataan sen parhaat puolet. Esimerkiksi edellisellä viikolla maistamani saman viinin -06 vuosikerta oli huomattavasti kypsempää, mikä osoittaa että vuosikerroilla paljonkin merkitystä. Lämmetessään jälkimausta löytyi selkeä eukalyptuksen ja jopa sahramin vivahde, joita on hyvä pitää mielessään kun myöhemmin vastaava vuosikerta osuu vastaan.


Maistelun oheisjuustoina olivat lehmänmaidosta valmistetut alsacelainen Munster sekä savojin alueen puolikova Tomme de Savoie ja tuhkaraidasta tunnettu puolipehmeä Morbier.  

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Maanantaiklubi 7.9. Cavat järjestykseen


Espanjalaisten kuohuviinien tunnetuin käsite on cava, joka on jäänyt vahvasti ranskalaisen sisarensa eli samppanjan varjoon. Syystä tai syyttömänä, ansaitsee kuohuviini silti oman hetkensä. Paneuduimme Viiniministerin maanantaiklubin ensimmäisessä illassa cavan taustoihin, yksityiskohtiin ja aistinvaraisiin ominaisuuksiin.


Kuusi cavaa ja yksi samppanja.

Maanantaiklubin historialliset avajaiset


Hopea ei ole häpeä. Klubin aloitussamppanjana
André Clouet: Silver Brut Nature
Viiniministerin kautta aikojen ensimmäinen maanantaiklubi järjestettiin 7.9. Nomad Cellarsin tiloissa. Klubia järjestetään syksyn 2015 aikana kuutena kertana erilaisin ajankohtaisin teemoin. Ajatus syntyi kun Viiniministerin asiakkaat toivoivat kansalaisille avoimia maisteluita yksityistilaisuuksien lisäksi. Niinpä tähän haasteeseen oli tartuttava ja tuoda viinit mukaan arjen keskelle maanantai-iltoihin.

Vaikka edessä oli "Cavat järjestykseen" maistelu kaavoista poikkeamatta tilaisuus avatiin samppanjan voimin. Laseissamme oli André Clouet'n Silver Brut Nature, jonka sitruksisen raikkaat tuoreet aromit ja kevyt mineraalisuus nostivat mukavasti veden kielelle ja antoivat aloitukseen mukavan tunnelman. Rypäleensä Pinot Noirin myötä jälkimaussa oli havaittavissa punaisia marjoja ja vaaleita kukkiakin.




Kuohuviinien klassikko 


Cava on yleinen nimitys espanjalaisille kuohuviineille mutta nimitystä ei voida käyttää muuta kuin perinteisellä menetelmällä valmistetuista kuohuviineistä. Menetelmä tunnetaan myös samppanjamenetelmänä mutta kyseistä nimitystä ei voida käyttää muuta kuin samppanjan alueella. Sen vuoksi siitä käytetään ilmaisua método tradicional.

Espanjassa valmistetaan noin 240 miljoonaa kuohuviinipulloa vuosittain, josta vientiin menee jopa 60% tuotannosta. Tästä tuotannosta 95% valmistetaan Penedèsin alueella Kataloniassa Barcelonan kaupungista jonkin matkaa lounaaseen.

Perinteiset Cavan rypälelajikkeet ovat Macabeo (tunnetaan muualla Espanjassa myös nimellä Viura), Xarel-Lo ja Parellada. Näiden rypäleiden varassa on ollut pitkään Cavan sielu mutta nykyisin kansainvälinen lajike Chardonnay on noussut enenvissä määrin mukaan laatukuohuviinien valmistukseen. Xarel-Lo on rypäleenä noussut myös valkoviinin valmistuksessa uudeksi trendiksi, joten voi olla että näihin kahteen viimeksi mainittuun rypäleen törmätään huippuyksilöiden kohdalla useammin.

Aistinvaraista analyysia ja antoisaa keskustelua cavoista.


Kuivasta rutikuivaan


Maistelun viinit olivat tällä kertaa kuivia ja pääsääntöisesti sekoitteita. Jopa kolme seitsemästä maistelun viinistä oli makeusastetta Brut Nature. Se tarkoittaa ettei jäännössokeria ole kuin maksimissaan 3g/l. Tämän vuoksi viinit olivat keskenään jossain suhteessa vertailukelpoisia. Selkeimmän poikkeuksen toi mukana ollut perussamppanja, jonka rypälekoostumus poikkesi huomattavasti cavoista. Seuraavassa lyhyt selonteko maanantaiklubin avausmaistelun kuohuvista. 

 
Otsikon mukaisesti "Cavat järjestykseen".

Illan cavat


1. Freixenet Vintage Reserva Cava Brut Nature 2013, 13,39€
0p

Macabeon, Xarel-Lon ja Parelladan sekoite on nuori vuosikertatuote, josta ei tämän maistelun kohdalla saanut irti parastaan. Korkkivikaa ei ollut havaittavissa mutta muuten pullotteena viinissä oli hieman teollisempi ilmaisuprofiili kuin ehkä aiemmissa maistamissani vuosikerroissa. Kuiva, kevyen omenainen ja sitruksinen sekä hieman karhea peruscava.

2. Recaredo de Relats Gran Reserva Cava Brut Nature 2008, 25,90€
2p

Edellisen viinin tavoin sekoite mutta laadultaan huomattavasti tasokkaampi. Maistelun tiettävästi ainoa biodynaaminen viini. Itselleni tämä kolahti ehkäpä illan mielenkiintoisimpana, vaikkei sokkomaistelussa kerännytkään kansalaisilta kuin hajaääniä. Saattoi johtua psykologisesti sijoittumisesta maistelujärjestyksessä alkupäähän tai sitten varsin suoraviivaiseen olemukseen, mikä jakanee helposti mielipiteitä. Tuoksussa oli paljon monipuolista ulottuvuutta, joista kypsien hedelmien ja vaniljan piirteet siivittyivät myös hallitsevana maussa. Suutuntuma oli pehmeä ja jälkimaku kantava. Katsoisin että tällä hetkellä parhaimmillaan eikä kaipaa juurikaan enempää kellarointia.


3. Jaume Serra Cava Brut, 8,48€
5p

Maistelun edullisin viini, joka taannoin keräsi Hesarin kuohuviinitestissä korkeat arvostelut. Mielestäni pirteydessään erinomainen vappusesongin kuohuva. Riittävän hyvin viilennettynä tämä toimii mutta lämmetessään alkaa menettää merkitystään, jolloin helposti jäljelle jää tasapaksu päärynäisyys. Rypälekoostumukseltaan perinteinen paikallisten rypäleiden sekoite.


4. Beaumont des Crayères Grande Réserve Brut,  32,90€
9p

Illan hämäyskuohuviini eli samppanja. Ennen sokkojen paljastamista tiedustelin arvauksia samppanjaksi, johon enemmistö veikkasi tuloksen oikein. Kyseinen samppanja on melko perustavaraa alkuperälleen, joten erikoisuudessaan samppanja ei erottunut mutta toki sen rypälekoostumus on erilainen kuin muissa eli Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier, joista jälkimmäisen osuus sekoitteessa on merkittävin. Lisäksi tietynlainen ryhdikkyys ja paahteisuus oli cava-osastosta hieman poikkeavaa, vaikka suun hapokkuudeltaan samppanja ei ollut mitenkään aggressiivinen vaan melko pehmeä. Kaatovaiheessa huomasin että samppanjan vaahto oli cavoista poiketen huomattavan kuohkea ja kupliltaan ohutjakoisempi.



5. Juvé y Camps de la Familia Gran Reserva Brut Nature 2010, 24,60€
4p

Samppanjan jälkeen sai vuoron jälleen vuosikertacava mallia 2010. Odotin tältä viiniltä hieman enemmän. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja luonnollinen muttei kuitenkaan erottunut oikein mihinkään suuntaan. Aromeissa oli omenaisuutta, paahteisuutta, hennosti mausteita ja mineraalia. Silti ehkä maistelun kuohuvista kaikkein neutraalein. Toisaalta löytää paikkansa jos etsitään kuohuviiniä, joka vähiten häiritsee erilaisia nauttijoita ja tarvitaan perusvarma vaihtoehto aperitiivista alkuruokaan.


6. Gramona Imperial Gran Reserva Brut 2008, 29,90€
15p

Maistelun selkeä voittaja, jonka tyylikäs kokonaisuus toi eniten ääniä puolelleen. Illan vuosikertapulloista oli ehkä ainoa, joka voisi vielä jatkaa kehittymistään, vaikka todennäköisesti on jo lähellä omaa huippuaan. Tyylillisesti hedelmävetoinen, jossa raikkaat  mutta samalla kypsät sitrusaromit kohtasivat luonnollisesti omenan ja hennon pähkinäisyyden kanssa. Lyhyesti ilmaistuna tasapainoinen kuohuviini.


7. Mas de la Sabatera Chardonnay Brut, 11,90€
4p

Viimeisenä maistelurivissä esiintyi ainoa yhden rypälelajikkeen kuohuviini. Rypäleenä Chardonnay. Kirjaimellisesti silmiinpistävää oli kaunis kellertävä väri ja mousse. Maussa ei mikään noussut vahvasti esiin ja edellisen jälkeen taso tuntui vaatimattomammalta, mikä on hinnan suhteen ymmärrtteävääkin. Silti suutuntumassa oli hieman kermaisuutta, joka antoi sinänsä yksinkertaisille aromeille lisää luonnetta.

maanantai 17. elokuuta 2015

Viiniministerin maanantaiklubi 7.9. - 23.11.2015


Viiniministerin maanantaiklubilla tutustaan viinikulttuurin ajattomiin teemoihin. Illan aluksi Viiniministeri alustaa luennolla, jonka jälkeen tutustaan aistinvaraisesti 6-7 eri viiniin sekä itsenäisesti analysoiden että yhdessä keskustellen. Klubi alkaa maanantaisin klo 18.00 ja illan kokonaiskesto on noin 2,5h. 



Ohjelma


7.9. Cavat järjestykseen. Klubin alkajaisiksi tutustutaan Espanjan Katalonian alueen perinteisiin kuohuviineihin. Aperitiivina ja sokkomaistelussa mukana myös samppanjaa. Erotatko ne espanjalaisten joukosta?

21.9. Alsace vai Elsass? Ranskan Alsace (saks. Elsass) tunnetaan parhaiten sen kuivista ja hapokkaista Riesling-viineistä. Silti alueen lukuisat eri maaperät ja viininvalmistustavat muuttavat sen luonteen hyvin monimuotoiseksi. Maista ja totea se itse.  

5.10. Napa ei ole pyöreä. San Franciscosta koilliseen sijaitseva Kalifornian tunnetuin viinialue Napa Valley on pikemmin banaanin muotoinen ja tuottaa useista rypäleistä eri tavoin paahteisia punaviinejä. Tämän alueen lisäksi Kalifornia on paljon muutakin. Tutustumme maistelemalla sen eri punaviinirypäleisiin kuten Cabernet Sauvignon, Pinot Noir, Merlot ja Zinfandel.

26.10. Toscanan auringon alla. Chianti Classico, Brunello di Montalcino, Bolgheri etc. Missä nämä alueet sijaitsevat ja mitä eroja niillä on? Maistelussa keskitymme alueiden klassisiin ja moderneihin punaviineihin.

9.11. Uusiutuva Uusi-Seelanti. Jokin aika sitten Uusi-Seelanti oli eräänlainen synonyymi Sauvignon Blanc -rypäleelle. Pienen muotikuplan jälkeen muutkin rypäleet ovat nostaneet päätään. Tutustumme maistelussa maan yleisiin eri valkoviinirypäleisiin.                     

23.11. Operaatio erittäin täyteläinen. Syksyn viimeinen klubikerta yhdistää sokkona tuhdit ja paksut punaviinit ympäri maailmaa mm. Veneton Amaronesta Australian Barossaan. Onko liika liikaa vai sopivasti liian vähän?


Paikkana on Nomad Cellars osoitteessa Annankatu 22. Tilasta löytyvät viinilasit ja muut maisteluun tarvittavat materiaalit. Tilaisuuteen sisältyvät myös PowerPoint -esitys ja muu oppimateriaali. Kuuden kerran kokonaisuus 149€ ja yksittäinen klubi-ilta 35€. Hinnat sisältävät alv. 24% ja maisteltavat viinit. Jokaiseen maisteluun otetaan max. 15 osallistujaa. Ilmoittautuminen sähköpostina osoitteeseen info@viiniministeri.fi.


Kun ilmoittaudut viiniklubin tapahtumiin niin ilmoitathan ensimmäisellä kerralla henkilötiedot: 1) nimi, 2) osoite, 3) puhelinnumero ja 4) sähköposti. Ilmoittautumisessa etusija niille, jotka osallistuvat kaikkiin iltoihin. Paketti ei ole henkilökohtainen vaan esteen sattuessa voitte tarvittaessa pyytää vaikkapa ystävänne tilallenne. Laskutus tapahtuu viikkoa ennen tilaisuutta. Kokonaispaketti voidaan pyynnöstä jakaa kahteen maksuerään. Postilaskutuksesta 5€ laskutuslisä.
  

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Rapujuhlien juomat


Rapujuhlakausi on jo alkanut. Juomalaulut raikaa ja viini virtaa. Tai hetkinen? Rapujen kanssahan nautitaan myös oluita ja snapseja.

Viiniministeri katsoo että juomien monikulttuurisuuden rikkaudessa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa nauttia rapujuhlien traditiosta. Minulla on unelma. Tahdon jakaa suosituksiini viinien lisäksi myös konservatiivisemmat rapujuhlien ruokajuomat.




Rapuja, paahtoleipää, voita ja tilliä

Rapujuhlissa keitettyjen joki- tai täplärapujen lisukkeena on yleensä paahtoleipää, voita ja tilliä. Lämmin ruokalaji sekä jälkiruoka ovat usein sovellettavissa vapaan harkinnan mukaisesti talon tapaan. Rapujen kanssa esillepanon estetiikka, ravunkuorimisrituaalit ja iloinen seura täydentävät usein kulinaarisia nautintoja.


Kuivaa ja hapokasta valkoviiniä

Rapujuhlien viinit ovat perinteisesti raikkaita, puhdaspiirteisiä ja selkeitä. Toisin sanoen voimakkaan mausteiset, vahvasti tammiset ja makeahkot viinit jyräisivät rapujen aromit mennessään. Myöskään punaviinit eivät pääsääntöisesti tue rapujen hentoja makuja. Ravun ja tillin yhdistelmään lisäämällä kevyesti sitruunan tai limen mehua, saadaan hapokkaiden viinien aromit kohtamaan paremmin herkkäaromisen ravun kanssa.

Klassisia rapuviineille sopivia rypäleitä ovat mineraaliset ja kuivat Riesling ja Sauvignon Blanc. Myöskin selkeät Chardonnaysta valmistetut Burgundin Chablis'n alueen neutraalimmat viinit tai Veneton Soaven alueen viinit Garganega-rypäleestä ovat hyviä vaihtoehtoja. Yleisesti niiden alueiden viinit, joissa äyriäiset kuuluvat ruokakulttuuriin ovat usein toimivia. Esimerkkinä mainittakoon alueista ja rypäleistä vaikkapa Ranskan Loiren alajuoksun Muscadet sekä Languedocin Picpoul. Espanjasta Rias Baixasin Albarino -viinit ovat myös raikkaita rapujen seuraksi. Äyriäisruokien kanssa klassiset roseeviinit Provencen alueelta ovat varsin hyvä vaihtoehto.  


Snapsit ja oluet

Monien mielestä ravut eivät kaipaa viinejä lainkaan koska perinteiden mukaiset snapsit peittävät ne kuitenkin alleen. Lisäksi oluen ystävät huuhtelevat ravut mieluiten esimerkiksi pilsnerillä tai vehnäoluella.

Myönnetään että snapsien yhteydessä viinin ei tarvitse eikä kannata olla sitä arvokkainta ja hienostuneinta. Myöskin raikkaiden oluiden maut kohtaavat hyvin rapujen kanssa. Toisaalta itse jättäisin runsaammat vehnäoluet vähemmälle vaikka vehnäleipää onkin mukana. Raikas ja hieman humaloitu skandinaavinen Pils tai jopa kuiva ja hieman hapan belgialainen Lambic olisivat omia valintojani, mikäli viinille kaivattaisiin vaihtoehtoja. Jälkimmäinen vaatii maistajalta ennakkoluulottomuutta ja jakanee mielipiteitä. Miksei myös kevyempi saksalainen Kölsch tai hieman vahvempi vaalea Lager tai jopa Bock.

Snapseista selvä suosikkini on perinteinen Marskin Ryyppy, joka on eräänlainen vodkan, akvaviitin, vermutin ja ginin sekoitus. Toisaalta äskettäin ginien maailmanmestaruuden voittanut kyröläinen Napue Gin olisi kunnianosoitus saavutuksen johdosta. Harmikseni todettakoon, etten ole vielä päässyt kyseistä herkkua maistamaan, mutta täytyy pian korjata kulttuurivaje kuntoon. Myös puolalainen heinällä maustettu vodka on varsin mielenkiintoinen vaihtoehto.


Skål!

Monet lukijani tietävät, etten yleensä vietä juhlia ilman kuohujuomia. Myös rapujuhlien alkuun sopii mainiosti maljankohotus-samppanja tai kuohuviini. Niiden valinnat jätän tällä kertaa lukijan oman harkinnan varaiseksi. Loppuvuodesta voidaan viritellä kuohuvia jälleen tarkemmin.

Yhteenvetona suosituksistani todettakoon että rajauksesta huolimatta tyylierot vaihtoehtojen välillä varsinkin oluiden kohdalla ovat suuria. Jos tuntuu ettet ole varma omasta tyylistäsi niin kysy rohkeasti tarkennuksia. Pääasia on että nautinollinen juoma ja tuoreet ravut täydentävät viihtyisää yhdessäoloa.




Viiniministeri



Sopivia esimerkkejä Alkon valikoimasta 7/2015

Juoma, maa, hinta (pullon koko 0,375l/0,5l), tuotenumero (erikois/tilausvalikoima)



Valkoviinit












Roseviinit




Oluet




  

Snapsit