Ravintola-arvio: Sinne Helsinki

Ravintola Sinne Helsinki on ollut toiminnassa jo reilun vuoden verran mutta vasta nyt Viiniministeri löysi tiensä sinne ensimmäistä kertaa. Se kannatti koska ravintolan viinivalikoima ja sommelierosaaminen osoittautuivat erinomaisiksi.

 

Miten saan auki viinilistanne?

Olin kuullut eri suunnista ravintolasta positiivista palautetta, joten päätin käydä heidän kotisivuillaan ennen varausta. Tsekkasin ensimmäisenä viinilistaa, jonka pdf kyllä aukesi mutta tekstit olivat vain pitkiä viivoja Safari-selaimellani.

Kuin tilauksesta ruutuun ilmestyi Ravintolan chat-onlineikkuna, jossa kysyttiin. "Hei siellä, kuinka voin auttaa?". Useissa sivustoissa tällaiset voivat hämmentää ja ärsyttääkin, mutta kun minulla oli todellinen ongelma niin vastasin, etten saa auki viinilistaanne. Lupasivat laittaa sen s-postina mutta sain listan auki toisella selaimella, joten kuittasin tilanteen hoidetuksi. Silmäilin viinilistaa ja totesin sen tasokkaaksi ja ruokalistan kuuden ruokalajin menu vaikutti kiinnostavalta, joten ikkunaan ilmestyneeseen jatkokysymykseen "Voimmeko vielä olla jotenkin avuksi?", oli helppo vastata pyytämällä pöytävaraus kahdelle.

Samppanjaa ja hunajavettä

Ravintolaan sisään astuessaan kohtaa ensin baarinomaisen Deli-huoneen, josta peremmälle siirryttäessä päästään itse Puutarhaan, jossa aukenee avara ja korkea tila. Tällä ilmeisesti pyritään tuomaan vaikutelma ulkona syömisestä, jossa sivuja ympäröi katokset ja keskelle jää vihreillä lehdillä ympäröity torni.

Puutarhan keskustan korkea torni.

Aloitimme Viiniministerin erityisavustajan kanssa pikkujouluillallisen lasillisella samppanjaa Joseph Perrier Cuvée Royale Brut Millesime 2000.  Mielestäni onnistunut valinta alkuun, jolla olisi voinut toisaalta jatkaa ateriaa, ellei viinivalikoima olisi ollut niin laaja-alainen kuin se tässä ravintolassa sattuu olemaan. Iltapäivällä olin hieman vilustunut ulkona, joten pyysin myös poikkeuksellisesti lämmintä vettä jääveden sijaan. Tämän lisäksi tarjoilija toi ystävällisesti myös kuuman veden ja hunajaa. 

Kuuden ruokalajin menu ja herkutteluviinejä

Tilasimme molemmille kuuden ruokalajin Puutarhamenun (65€) ja sommelierin yhden viinipaketin (55€) jaettuna kahdelle. Menu sillä varauksella että seuralaiseni ei syö punaista lihaa. Tämä otettiin hienosti huomioon ja illan aikana tuli huomattua ettei laatu ollut lainkaan heikompi vaihtoehtoruokalaijien osalta. Päin vastoin.

Samalla tilasimme myös listalta pari bongaamaani kuriositeettia, joita ei riittävän usein ole tullut vastaan. Nämä olivat ranskalaiset Loiren alueen Clos Rougeard Saumur Brézé 2007 sekä Pohjois-Rhônesta peräisin oleva August Clape Cornas 2008. Nautimme näitä herkkuja rauhassa läpi illallisen ja vielä sen jälkeenkin, koska niiden kehittyminen karahvissa tai lasissa vaatii jonkin verran aikaa ja kärsivällisyyttä.

Clos Rougeard Saumur Brézé 2007

August Clape Cornas 2008

Ensimmäisenä ruokalajina oli Kuhaceviche ja avokadoa, jonka kanssa saimme ravintolan pääsommelier Edmund Liewin toimesta sokkona valkoviinin. Arvoituksellisena vihjeenä hän paljasti että "it is near but far" viitaten tilaamiinne pulloviineihin. Viini oli erittäin maukas ja runsaan hedelmäinen sekä kypsän omenainen. Myös cevichen ja avokadon maut kohtasivat hienolla tavalla ja oli eittämättä aterian parhaimmistoa heti alkuun.

Otin sommelierin antamasta sokkovihjeestä riskin ja ajattelin, että kyseessä voisi olla jokin rhônelainen valkoinen kuten Marsanne, Roussanne, Viognier -rypäleosastoa. Viiniksi paljastui Nicolas Joly Clos de la Coulée de Serrant Savennières les Vieux Closs 2011. Toisin sanoen loirelaisen kulttituottajan biodynaaminen Chenin Blanc. Vihjeen ymmärsi tässä vaiheessa paremmin, koska verrattuna lähinaapuri Savennièresin naapurialue Saumurin saman lajikkeen viiniin, ero oli valtaisa. Brézén erikoisuutena on hieman jopa sherrymäinen tyyli valkoviinilleen.

Toisena ruokalajina tuotiin seuralaiselleni Maa-artisokkakeittoa sekä Sebastian Riffault Sancerre Blanc 'Les Quaterons' 2012. Tässä heräsi jo annoskateus, eikä sitä helpottanut yhtään nautinnollinen hymy hänen kasvoilllaan. Keitto oli koristeltu muikun mädillä, joka ilmiselvästi oli onnistunut yhdistelmä.

Oma kokonaisuuteni oli puolestaan Kotimaista "bbq" marmorihärkää ja aiolia, jonka kanssa tarjoiltiin Casa de Mouraz "Air" Vinho Verde 2013. Smmelierilta rohkea ja ennakkoluuloton valinta tarjota härälle kuivaa valkoviiniä, joka itsessään oli mielestäni ehkäpä lajityyppinsä kärkiluokkaa. Vaikeus ruoan kanssa muodostuu barbeque-kastikkeen kanssa, jolle kylmän härän kanssa sopivaa punaviiniäkään ei itselleni tule heti mieleen. Viini ja ruoka kuitenkin toimivat keskenään. Tämän annoksen kiehtova ulkonäkö antoi kuitenkin odottaa enemmän kuin aromit toivat mukanaan.

Kuhaceviche ja avocadoa

Kotimaista "bbq"-härkää ja aiolia

Seuraavaksi nautimme Sienirisottoa ja kumppanina Herve Villemade Cheverny Rouge 2014. Viinivalinta oli jälleen upea kombinaatio nuoren Loiren Pinot Noirin myötä. Hämmästyttävän metsäiset ominaisuudet täydensivät tyylikkäästi ruoan sieniaromeita ja kevyet tanniinit silti keskustelivat mukavasti kermaisen risoton kanssa.

Pääruokamme jakaantuivat Paistettuun ankkaan ja karhunvadelmakastikkeeseen sekä Uunissa paahdettuun nieriään "grenobloise". Ankan kanssa tarjoiltiin illan toinen sokko Chateau Fougas Maldoror 2010, joka on peräisin Bordeaux'n Cotes de Bourgin alueelta. Rypälepainotus Merlot-Cabernet Franc. Alkuun pohdin Bordeauxia mutta lähdin sitten seikkailemaan arvauksessani Pohjois-Italiaan. Metsään meni, joten ensimmäiseen aavistukseen pitäisi aina luottaa. Ehkä alkava flunssani hieman rajoitti parhainta arviointiterää. Nieriän kanssa tuotu burgundin Pinot Noir Domaine Bachey Legros Santenay 1er Cru les 'Clos Rousseau' Vielles Vignes 2010 toimi saamani palautteen johdosta erinomaisesti sekä nieriälle että sellaisenaan.

Sienirisottoa

Domaine Bachey-Legras Santenay 1er Cru Clos Rousseau Vielles Vignes 2010

Kun pääruoka oli nautittu niin maistelimme syvemmin pullossa tilaamaamme Cornasin punaviiniä. Sen vuosikerta 2008 oli melko kehno Rhônen alueella mutta kuten yleensäkin niin parhaat tuottajat osaavat asian silloinkin taidokkaasti. Viini ei välttämättä ole vielä edes parhaimmillaan verrattain nuoresta iästä johtuen, mutta sen yrttiset ja pippuriset sekä tummien marjojen rehevät aromit antavat hienoa osviittaa huippuviinistä.

Viidentenä ruokalajina oli vuorossa juralainen Mont d'Or -juusto. Sen kanssa harkittuna syrjähyppynä ranskalaiseen linjaan tarjottiin sisilialaista Martinez 5anni Marsala Superiore Reserva väkevöityä viiniä. Tämä loi hyvän tasapainon rasvaiselle juustolle ja sen ohessa olevalle tuoreelle viikunalle. Viikuna ei ollut tällä kertaa ihan maukkainta saapumiserää, joten Marsala kohensi sen makua kastikkeen tavoin.

Illallisen kruununa oli makea Karpalo parfait ja mausteista kinuskikastiketta. Karpalon ja kinuskin yhdistelmä on makuna verraton, joskin molempia oli varsin runsaasti näin jälkiviisaana, koska kaloreita ei tässä ruokalajissa turhaa säästelty reilun kokoisen kinuskikuorrutuksen myötä. Sen kanssa tuli lasiin Grande Maison Monbazillac 1998. Tämän alueen jalohomeista viiniä on harvoin tarjolla, joten todella loistava valinta sommelierilta.

Mont d'Or juustoa ja viikunaa

Karpaloparfait ja kinuskikastiketta

Kokonaiskatsaus

Jatkoimme pikkujouluamme nautiskelemalla edelleen karahveissa olevilla viineillämme ja parantaessamme maailmaa. Ravintolan tunnelma on sinänsä leppoisa. Toisaalta pienillä asioilla saisi tunnelmaa entisestään kohennettua. Visuaalisesti lisäisin puutarhaan tavalla tai toisella enemmän väriä. Vihreät lehdet yhdistettynä metalliputkiin on kokonaisuutena kolkkoa. Auditiivisesti hioisin taustamusiikkia yhdenmukaisemmaksi ravintolan gastronomian kannalta. Tällä hetkellä hieman sekava kokonaisuus sopii luontevammin nimeltä mainitsemattomiin ketjuravintoloihin. Lisäksi äänentoistoa hioisin tasapainoisemmaksi. Rohkein uudistus olisi jakaa puutarha kahteen osaan jossa olisi rajatumpi ja viimeistellympi intiimi puoli pienemmillä kuutiomäärillä.

Ravintolan viinilista ja sommeliertaso ansaitsisivat tähtiä jo monessakin mielessä. Malesialaistaustainen Edmund on tuonut viinilistallaan ja ammattitaidollaan uudenlaista lähestymistapaa ja piristävää täydennystä Helsingin sommelierosastoon. Keittiö on kokonaisuutena kunniamaininnan arvoinen, joskin hyvin lähellä kirkkaampaa mitalia. Palvelu toimii ja ajoitus pelaa. Jonkin verran oli kuitenkin havaittavissa kaamosta ilmassa. Viinilasit ovat riittävän tasokkaita ja ottimetkin toimivat. Itse en ole muodin mukaisten osittain rosoisten lautasmallien ystävä, mutta joissain yhteydessä toimivat. Tiskipyyhkeen oloisilla lautasliinoilla viestitään todennäköisesti jostain mutta en ole varma mistä.

Sinnen ruoka ei ole edullisemmasta päästä ravintoloita. Mitalin kääntöpuoli on kuitenkin siinä, että viinien kate on ravintolassa kotimaan tasoon nähden erittäin maltillinen ja hyvä niin. Tällainen on laadukkaiden viinien ystäville turhan harvinaista herkkua. Lisäksi kun ravintolan valikoima on varsinkin Ranskan ja Saksan viinien osalta erittäin kattava ja kansainvälistä tasoa niin toivon vilpittömästi että lukijani uskaltaisivat kokeilla useammin tällaista mahdollisuutta. Jos ravintola sattuisi olemaan säännöllisesti auki maanantai-iltaisin niin Viiniministerin Maanantaiklubin jatkopaikka olisi jo sijainninkin puolesta suhteellisen varma.

Sinne Ravintolan sisäänkäynti.