sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Keski-Euroopan valtiovierailu osa II: Schwarzer Adler


Olen jonkin aikaa joutunut pohtimaan onko Viiniministerillä Supon myöntämiä valtuuksia julkistaa seuraavaa artikkelia? Vappupäivän valtiovierailu sisälsi joukon viini-ihmisen valtionsalaisuuksia. Siksi tämän julkistaminen on kuin paljastaisi naapurille parhaat sieni- ja marjapaikat. Välttämättä siellä ei enää ole mitään kun seuraavan kerran itse menee paikan päälle.


"Aina mun pitää" nauttia tällaisia. 

 


Viiniparatiisi keskellä maaseutua


Alsacen reissun jälkeen oli syytä hieman levähtää ja juhlia vappuaattoa mm. Louis Roederer Rosé 2008 ja Vilmart et Cie 2004 samppanjoiden kera. Liikaa ei kuitenkaan kannattanut tankata koska vappupäivän suunnitelmana oli suunnata Saksan puolelle illallisen merkeissä. Ravintola ja hotelli Schwarzer Adler sijaitsee Oberbergenin kylässä viineistäänkin tunnetulla Kaiserstuhlin alueella Badenissa. 
Ravintola Schwarzer Adlerin miljöö
on lämminhenkinen ja intiimi.

Oberbergen on käytännössä yhden pääkadun kylä jonne ei varmaankaan eksyisi sattumalta. Lähimpään turistikaupunkiin eli Freiburgiin on matkaa parisenkymmentä kilometriä. Jos en tietäisi ravintolan olemassaolosta, keskittyisin satunnaisena matkailijana alueen kukkuloilla patikoimiseen. Toisaalta vaeltamiseen vihkiytyneetkin löytänevät vielä huikeampia kokemuksia idempää Schwarzwaldin maastoista.


Burgundi ja Bordeaux ylitse muiden


Ravintolan omistaa viinituottaja Franz Keller, jonka omat tilukset ympäröivät kylää laajalti. Schwarzer Adleriin ei kuitenkaan tulla nauttimaan ainoastaan talon viinejä, koska Bordeaux'n ja Burgundin punaviiniosasto on jonkinlainen viininauttijan paratiisi ja taivas samanaikaisesti.

"Tätä viiniä tulee
tarjoilla viilennettynä."
Viinilistan vanhojen vuosikertojen hintoja ei ole turhaan nosteltu vuosien saatossa. Valikoima, joka tosin alkaa vähitellen hupenemaan, on edelleen sanoinkuvaamattoman laaja vertikaaliltaan. Voin väittää että lähes jokainen löytää esim. Bordeaux-viinin omalta vuosikerraltaan.

Olimme paikalla viiden hengen seurueella yhdessä kapellimestari Pietari Inkisen kanssa, jonka edellisessä artikkelissa mainittu juhlapäivä jatkui vielä vappunakin. Sen vuoksi hänen vuosikertansa viinit olivat mukana usean viinin voimin. Alkusokkona Viiniministerin pyynnöstä oli valkoinen Chateau Laville Haut Brion 1980. Viini oli edelleen erittäin tasapainoisessa kunnossa muttei ehkä parane enää vanhentuessaan.


Domaine de la Romanée Conti, Armand Rousseau ja Chateau Mouton Rothschild


Armand Rousseau
Chambertin 1975
Domaine de la Romanée Conti
Romanèe St Vivant 1981
Jatkoimme ateriaa kolmen punaisen Burgundin voimin, joita olivat Armand Rousseau Chambertin 1975, Domaine de la Romanée Conti La Tache 1980 sekä saman tuottajan Romanée St Vivant 1981. Näistä ensimmäinen oli muuten nautinnollinen mutta poikkeuksellisen runsas sakkamäärä häiritsi
hieman kokonaisuutta. Vuosikerta oli jo tiedostettavasti vaatimaton, joten riski oli harkittua, eikä siitä tullut missään nimessä pettymystä, koska huipputuottajat tekevät Burgundissa heikkoinakin vuosina hienoja viinejä. 

Domaine de la Romanée Conti eli tuttavien kesken DRC näytti kyntensä saman tien. Sekä La Tache että Romanée St Vivant olivat molemmat huikeita persoonallisuuksia. Näitä kun ei pääse Viiniministerikään kovin usein nauttimaan. Aromikirjo ja jälkimaku olivat molemmissa ainutlaatuista. Tämän jälkeen en enää kyseenalaista Domaine de la Romanee Contin kansainvälistä kulttiasemaa. Mestarit ovat mestareita.
Domaine de la Romanèe Conti
La Tache 1980

Château Mouton Rothschild 1980 
Ilman Bordeaux'n punaista olisi ravintolasta poistuminen sama kuin vierailisi rantakohteessa käymättä meressä. Siksi illallisen viimeisin punaviini oli Chateau Mouton Rothschild 1980. Viinin intensiteetti oli iästään huolimatta varsin tiivistä mutta kypsällä tavalla herkkää. Tanniinit olivat pehmenneet nautinnollisiksi ja toivat klassisen Pauillacin alueen parhaat piirteet hienosti esiin jälkimaussa. Tummien marjojen, setripuun ja sikarilaatikon tyylikäs tasapaino veti keskustelevassa seurassakin jokaisen hetkittäin hiljaiseksi.


Kyllä saksalaisetkin osaavat


Viinien ohessa nautimme viiden ruokalajin maistelumenua. Ravintola omistaa yhden Michelin -tähden,
Vanhoja viinikorkkeja.
joskin pöydässä nautitusta seitsemästä ruokalajista vain yksi oli selvästi tähden veroinen. Ei muitakaan ruokalajeja sovi moittia mutta voi olla, ettei niiden makukirjot eivät pääse arvoisellaan tavalla esiin kun rinnalla on mainitsemiani tähtiviinejä. Ravintolan palvelu on esimerkillistä ja sommelierit tuntevat listansa erinomaisesti ja lukevat asiakkaiden toivomukset loistavasti. Näilläkin on selvästi merkitystä ruoan lisäksi siinä vaiheessa kun tähdistä päätetään.

Franz Keller "S"
Grauburgunder 1986
Kannattaa huomioida että nautimme edellä mainittuja punaviinejä tuntikaupalla havaitaksemme niiden kaikki sfäärit. Kunnioituksena ja samalla kiinostuksesta taloa kohtaan tilasin välisokkona ennen jälkiruokia heidän omaa valkoviiniään, joka oli suhteellisen iäkäs Franz Keller "S" Grauburgunder 1986. Valinta oli erittäin onnistunut koska tuli jälleen huomattua, että usein tiettyjä valkoviinejäkin nautitaan aivan turhan nuorina. Lisäksi pullo kustansi vaivaiset 39 euroa. Jo muutaman vastaavan kokemuksen myötä uskallan vilpittömästi todeta, että Badenin parhaat Grau- ja Weissburgunderit sekä Chardonnayt muuttuvat ikääntyessään käsittämättömällä tavalla luonteeltaan renkipojista linnanherroiksi. Jostain syystä tätä vain ei moni viinituntijakaan tiedä, usko tai halua tietää.


Armanjakkibaari ja viinimyymälä


Vuosikerta-armanjakkeja tyylikkäästi rivissä.
Baron de Sigoqnac Bas Armagnac 1978
Jälkiruokana saimme vielä laseihin jalohomeista Sauternesin alueen Chateau Rieussec 2000. Väri oli jo todella runsaan kullankeltaisesta ja olipahan makukin kullanarvoinen. Olimme illan antiin niin tyytyväisiä ja samalla kylläisiä, että siirryimme ravintolasalista ennen nukkumaanmenoa jäähdyttelemään baarin puolelle. Talon juomalinjan vertikaalisuus jatkui sielläkin. Armanjakkeja oli hyllyllä vitriinissä järjestäen viimeisten 40 vuoden vuosikeroilta sekä useita viime vuosisadan alun

erikoisuuksia. Päädyin muistelemaan syntymävuottani, joten illan viimeinen lasissani oli Baron de Sigoqnac Bas Armagnac 1978. Pehmeän mokkainen ja suklainen vaikutelma syntyi ilman espressoa ja suklaata, joten siinäkin yhdistyivät ne kuuluisat kaksi kärpästä. Suomen suunnalla armanjakkivalikoima on sekä monopolissa että ravintoloissa niin suppeaa, ettei tullut sen puolesta hetkeäkään ikävä kotimaahan.

Franz Kellerin viinimyymälä.
Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen vierailimme pikaisesti Franz Kellerin myymälässä, jossa sijaitsee myös heidän moderni viinivalmistamonsa kellareineen. Siellä on mahdollista tutustua maistelemalla tuottajan uusimpaan tuotantoon, joka sisältää eri sarjoineen kaiken kaikkiaan 20 eri viiniä. Myymälän valikoima ei rajoitu ainoastaan heidän omiin viineihinsä vaan listala voi tehdä yllättäviä löytöjä varsinkin ranskalaisista ja italialaisista viineistä. Syvällinen tutustuminen jäi kuitenkin odottamaan seuraavaa kertaa Porschen käynnistäessä jälleen moottorinsa paluumatkaa varten.


lauantai 16. toukokuuta 2015

Keski-Euroopan valtiovierailu osa I: Alsace


Vappuviikolla Viiniministeri suuntasi kohti Sveitsin Baselia, josta käsin tuli tehtyä vierailuja naapurimaihin Ranskaan ja Saksaan. Tarkennettuna Alsacen ja Badenin alueille.


Jos muistatte niin tammikuun aiemmassa selonteossani varoittelin, että pian saattaa tulla vierailtua Alsacessa. Niinpä sovimme Viiniministerin Baselin suurlähettilään, kapellimestari Pietari Inkisen kanssa viinihallituksen välitunnustelut huhti-toukokuulle. Matkan aikana isännän uusi valkoinen Porsche johdatti meidät kohti Marc Kreydenweissin ja Domaines Schlumbergerin viinitiloja. 

Domaine Schlumbergerin viinirinteitä Guebwillerissa
Marc Kreydenweissin talo Andlaussa


Suuntana Andlau 


Marc Kreydenweissin viinitila sijaitsee pohjoisempana Bas-Rhinin alueella Andlaun pikkukaupungin sydämessä. Paikka ei sinänsä ole kaukana mutta verrattuna alueen suuriin tuottajanimiin, jotka sijaitsevat lähempänä Colmarin kaupunkia, on matkaa kuitenkin jonkin verran. Paikalle todennäköisesti ei eksy vahingossa matkan varrella, vaan sinne on löydettävä tiensä. Tämä voi olla yksi selitys sille miksi tuottajan viinit eivät ole vielä saavuttaneet niin merkittävää huomiota kuin laadun puolesta ansaitsisi.

Kapellimestari-isäntäni viinimakua on hyvin haastavaa miellyttää varsinkin valkoviinien suhteen. Hän kyseenalaisti pitkään, onko järkeä lähteä sadan kilometrin päähän Baselista, kun lähempänäkin on vaihtoehtoja ja sattui olemaan vieläpä hänen syntymäpäivänsä. Yritin diplomaattisesti vakuuttaa tammikuun kokemuksieni perusteella, että hänen kannattaisi juhlia tähän tuottajaan tutustuen. Olin oikeassa. Testattuamme maisteluhuoneessa muutamia viinejä, muuttui reissun tarkoitus seuranikin mielestä juuri tarkoituksenmukaiseksi. Marc Kreydenweissin viinitilalle kannattaa ehdottomasti tulla kauempaakin.

Kreydenweissin viinien etikettejä koristavat joka
vuosikertana eri kuvataiteilijan luoma teos.




  

Biodynaamisten viinien aatelia 


Michèle Tritschler ja Viiniministeri
Olin sopinut vierailusta tilan edustajan Michèle Tritschlerin kanssa, joka otti meidät ystävällisesti vastaan. Hän johdatti meidät maistelutilaan, jossa saimme heti testattavaksemme heidän toinen toistaan upeampia viinejä. Kreydenweissin Rieslingit ovat niin moniulotteisia, että on täysin mahdotonta kuvailla niitä ytimekkäästi. Niissä yhdistyvät parhaimmillaan rypäleen puhdaspiirteisyys, maaperän eroavaisuudet ja viinintekijän ammattitaito häikäisevällä tavalla. Silti ne ovat hyvin erilaisia kuin muualla Alsacessa. 

Maistelun paras viini oli mielestämme Kastelberg Grand Cru Riesling 2009, jonka ominaisuudet ovat lähes loputtomat. Rypäleen tunnistettavuudesta huolimatta viini toi erehdyttävästi mieleen jopa paremman tason Bordeaux'n valkoisen Semillonin. Tosin poikkeuksella ettei viinissä ollut tammen aromia, joka ei yleisesti istu Rieslingiin luontevasti. Aromeina itse havaitsin ainakin omenaa, persikkaa, sitrusta, mineraaleja, yrttejä, kukkia, mausteita, parfyymia jne. Voisi kuvitella että liika on liikaa mutta tässä kaikkea oli juuri sopivasti. Kastelberg on yksi Alsacen alueen yli 50:stä grand cru -tarhasta mutta samalla yksi pienimmistä sellaisista. Muut Kreydenweissin grand cru alueet ovat nimeltään Wiebelsberg ja Moenchberg.

Domaine Kreydenweissin
rhônelaisia punaviinejä
Toinen helmi oli myös Moenchberg Grand Cru Pinot Gris 2011, jonka hedelmän ja mausteisuuden puolesta olisi sokkona voinut sekoittaa Loiren Chenin Blanc viiniksi. Eittämättä yksi laadukkaasti persoonallisimmista Pinot Gris -viineistä, joita olen koskaan maistanut.

En ollut aiemmin edes tiennyt, että Kreydenweiss valmistaa viinejä myös Etelä-Rhônessa, mutta nyt tuli täytettyä tämäkin aukko maistelemalla heidän kolmea punaviiniään. Näistä heidän 100% Carignan -rypäleestä tehty Ka 2012 oli erittäin tyylikäs ja intensiivinen. Yksi syy laajentaa jatkossa valtiovierailua myös Rhônen suuntaan. 


Lounashetki bistrossa 


Aamupäivämaistelun jälkeen olikin jo lounaan paikka ja saimme vinkiksi käydä lähikaupunki Obernain michelintähdellä varustetussa bistrossa Le Bistro des Saveurs. Siellä viinilista oli varsin paksu opus, josta kapellimestarin merkkipäivän johdosta tilasimme Alsacen makuihin tasoittavaksi pullon valkoista burgundia eli Domaine Leflaiven Puligny Montrachet 1996. Havaitsimme että viini kaipaa selkeästi aikaa avautumiseen, joten nautimme aterian aikana puolet ja saimme loput mukaamme. Vasta seuraavana päivänä tämä iäkäs chardonnay alkoi näyttämään kyntensä ja sielunsa arvoisellaan tavalla. Tällainen mahdollisuus olisi suotavaa myös kotimaassamme.



Alsacelaista bistroruokaa
Tasoittavaa burgundia



Jyrkkiä viinitarhoja, työhevosia ja kellareita


Jatkoimme matkaa kohti eteläisempää Alsacea, jossa oli sovittu tapaaminen Domaines Schlumbergerin viinitilalle. Siellä isäntänä toimi Thomas Schlumberger, jonka johdolla saimme perinpohjaisen alustuksen viinitilan historiaan, filosofiaan ja viinivalmistukseen. Teimme ensin maastoautolla kierroksen tarhoille, jotka sijaitsevat osittain poikkeuksellisen jyrkillä rinteillä ja näkymät ovat hyvällä säällä kauas Saksan puolelle asti. Schlumbergerin viinitarhoista on puolet Grand Cru tarhoja, joiden nimet ovat Saering, Kessler, Kitterle ja Spiegel. Jokaisella näistä on oma maaperätyyppinsä, jotka vaihtelevat hiekkakiven, kalkkikiven, merkelin, hiekan ja vulkaanisen maaperän välillä. Näillä sekä sijainnilla on merkitystä myös siihen mikä rypäle sopii kullekin maalajille.


Thomas Schlumberger esittelee viinitarhojaan



Viinitilan hevoset

Tilalla käytetään edelleen hevosia mukana viininviljelyn tukena, jotka isäntä esitteli meille varta vasten. Autokierroksen jälkeen saimme tutustua heidän kellareihinsa ja tuotantotiloihinsa, jotka ovat varsin laajat ja nykyaikaiset. Kellaritiloista löytyy satojatuhansia pulloja kypsymässä ja odottamassa etikettejään.


Vanhaa Rieslingejä sekä mausteista Gewurztramineria 


Saimme maisteltavaksemme erittäin laajan kirjon tilan valikoimaa. Yhteensä 13 viiniä. Näistä perus-sarjaa edustavat Les Princes Abbés -viinit, joista mielestäni Gewurztraminer antaa hyvän referenssin talon tyylistä ja on myös hyvä vertailukohta useille muille samasta rypäleestä tehdyille viineille. Mielenkiintoinen minivertikaali toteutettiin Riesling Grand Cru Saeringin kohdalla, joista saimme vertailtavaksi vuosikertoja 1991, 2001 ja 2010. Tästä oli hienoa havaita miten vuosien saatossa Riesling kehittyy pullossa pitkäikäiseksi, kun usein sitä nautiskellaan aivan liian nuorena. Tällä kertaa näistä vanhin oli kyllä jo nähnyt parhaat päivänsä suhteellisen keskinkertaisen vuosikerran johdosta mutta oli kuitenkin edelleen nautittavissa. Myöskään -01 ei vuotena lukeudu parhaisiin mutta hedelmähapporakenteen vaikutuksesta oli varsin tasapainoinen.

Schlumbergerin laatua vuosikerralta 2008.


Pidän silti Schlumbergerin vahvuutena Pinot Gris ja varsinkin Gewurztraminer -rypäleistä valmistettuja viinejä. Maistelun parhaat viinit olivat puolikuivat Pinot Gris Grand Cru Kitterlé 2008 ja Gewurztraminer Grand Cru Kessler 2008. Niiden identiteetti oli kohdallaan ja jälkimaku kestävä. Molemmissa on jonkin verran jäännössokeria. Rypäleissä on luonnostaan matalammat hapot mutta näissä viineissä ne kantavat silti hyvin. Gewurztraminerin eksoottisuus on hurmaavaa. Kullankeltaisen kaunis väri tekee myös sen maistamisesta elämyksen. 


Lausunto


Vaikka otokseen mahtui päiväretkellämme vain kaksi tuottajaa niin näistä kahdesta on mahdollista kenen tahansa havaita Alsacen viinikulttuurin monipuolisuuden, aistikkuuden ja ainutlaatuisuuden. Vaikka suurin osa viineistä valmistetaan lajikeviineinä eli yhdestä rypäleestä, on valttikortti siinä että hyvien lajikeviinien rypälekirjo on laajempi kuin muualla Ranskassa. Riesling on selkeä ykkönen ja airueina seuraavat Gewurztraminer ja Pinot Gris. Muscat on parhaimmillaan valloittavaa. Sylvanerilla ja Pinot Blancilla ovat mielestäni mahdollisuutensa kehittyä muiden tasolle mikäli niiden valmistamiseen käytettäisiin vielä enemmän resursseja sekä sopiva tarhoja. Chasselas sekä Klevner ovat virkistäviä arkiviinejä. Ainoa punainen eli Pinot Noir on persoonallinen mutta vaatii melkoista työtä saavuttaakseen Burgundin mittapuun. Kuohuviinien tason ja identiteetin nostamiseksi sijoittaisin laadukkaita Riesling-rypäleitä enemmän kehiin.

Tällä kertaa tehtyjen tuottajavierailujen lisäksi voin suositella aiempien kokemuksieni pohjalta lukijoita tutustumaan myös mm. seuraavien tuottajien viineihin: Marcel Deiss, Albert Mann, Rene Mure, Schoffit ja Trimbach. Näiden lisäksi löytyy lukuisa joukko tuottajia, joiden luona en ole vielä päässyt käymään kuten Dirler-Cade tai Zind-Humbrecht. Alsacen on mahdollisuuksien viinimaa, johon kannattaa tutustua kärsivällisesti ja aina yhä uudestaan. 
Perillä autotallissa kuski totesi olleensa tyytyväinen päivän reissuun.

Antoisan vierailumme jälkeen siirtyessämme takaisin kulkupelin luokse huomasimme kuinka aika olikin vierähtänyt ripeästi tapaamisten merkeissä. Kuskini ilmoitti, että hänen täytyy ehtiä käydä vielä kaupan kautta. Sen vuoksi tiemme kohti Baselia, pitkin Saksan puolen autobaanaa eteni sujuvasti, kun Porschen mittarissa istui hetkellisesti lukemat 271 km/h.