Keski-Euroopan valtiovierailu osa I: Alsace

Vappuviikolla Viiniministeri suuntasi kohti Sveitsin Baselia, josta käsin tuli tehtyä vierailuja naapurimaihin Ranskaan ja Saksaan. Tarkennettuna Alsacen ja Badenin alueille.

Jos muistatte niin tammikuun aiemmassa selonteossani varoittelin, että pian saattaa tulla vierailtua Alsacessa. Niinpä sovimme Viiniministerin Baselin suurlähettilään, kapellimestari Pietari Inkisen kanssa viinihallituksen välitunnustelut huhti-toukokuulle. Matkan aikana isännän uusi valkoinen Porsche johdatti meidät kohti Marc Kreydenweissin ja Domaines Schlumbergerin viinitiloja. 

Domaine Schlumbergerin viinirinteitä Guebwillerissa

Marc Kreydenweissin talo Andlaussa

Suuntana Andlau 

Marc Kreydenweissin viinitila sijaitsee pohjoisempana Bas-Rhinin alueella Andlaun pikkukaupungin sydämessä. Paikka ei sinänsä ole kaukana mutta verrattuna alueen suuriin tuottajanimiin, jotka sijaitsevat lähempänä Colmarin kaupunkia, on matkaa kuitenkin jonkin verran. Paikalle todennäköisesti ei eksy vahingossa matkan varrella, vaan sinne on löydettävä tiensä. Tämä voi olla yksi selitys sille miksi tuottajan viinit eivät ole vielä saavuttaneet niin merkittävää huomiota kuin laadun puolesta ansaitsisi.

Kapellimestari-isäntäni viinimakua on hyvin haastavaa miellyttää varsinkin valkoviinien suhteen. Hän kyseenalaisti pitkään, onko järkeä lähteä sadan kilometrin päähän Baselista, kun lähempänäkin on vaihtoehtoja ja sattui olemaan vieläpä hänen syntymäpäivänsä. Yritin diplomaattisesti vakuuttaa tammikuun kokemuksieni perusteella, että hänen kannattaisi juhlia tähän tuottajaan tutustuen. Olin oikeassa. Testattuamme maisteluhuoneessa muutamia viinejä, muuttui reissun tarkoitus seuranikin mielestä juuri tarkoituksenmukaiseksi. Marc Kreydenweissin viinitilalle kannattaa ehdottomasti tulla kauempaakin.

Kreydenweissin viinien etikettejä koristavat joka
vuosikertana eri kuvataiteilijan luoma teos.

  

Biodynaamisten viinien aatelia 

Michèle Tritschler ja Viiniministeri

Olin sopinut vierailusta tilan edustajan Michèle Tritschlerin kanssa, joka otti meidät ystävällisesti vastaan. Hän johdatti meidät maistelutilaan, jossa saimme heti testattavaksemme heidän toinen toistaan upeampia viinejä. Kreydenweissin Rieslingit ovat niin moniulotteisia, että on täysin mahdotonta kuvailla niitä ytimekkäästi. Niissä yhdistyvät parhaimmillaan rypäleen puhdaspiirteisyys, maaperän eroavaisuudet ja viinintekijän ammattitaito häikäisevällä tavalla. Silti ne ovat hyvin erilaisia kuin muualla Alsacessa. 

Maistelun paras viini oli mielestämme Kastelberg Grand Cru Riesling 2009, jonka ominaisuudet ovat lähes loputtomat. Rypäleen tunnistettavuudesta huolimatta viini toi erehdyttävästi mieleen jopa paremman tason Bordeaux'n valkoisen Semillonin. Tosin poikkeuksella ettei viinissä ollut tammen aromia, joka ei yleisesti istu Rieslingiin luontevasti. Aromeina itse havaitsin ainakin omenaa, persikkaa, sitrusta, mineraaleja, yrttejä, kukkia, mausteita, parfyymia jne. Voisi kuvitella että liika on liikaa mutta tässä kaikkea oli juuri sopivasti. Kastelberg on yksi Alsacen alueen yli 50:stä grand cru -tarhasta mutta samalla yksi pienimmistä sellaisista. Muut Kreydenweissin grand cru alueet ovat nimeltään Wiebelsberg ja Moenchberg.

Domaine Kreydenweissin
rhônelaisia punaviinejä

Toinen helmi oli myös Moenchberg Grand Cru Pinot Gris 2011, jonka hedelmän ja mausteisuuden puolesta olisi sokkona voinut sekoittaa Loiren Chenin Blanc viiniksi. Eittämättä yksi laadukkaasti persoonallisimmista Pinot Gris -viineistä, joita olen koskaan maistanut.

En ollut aiemmin edes tiennyt, että Kreydenweiss valmistaa viinejä myös Etelä-Rhônessa, mutta nyt tuli täytettyä tämäkin aukko maistelemalla heidän kolmea punaviiniään. Näistä heidän 100% Carignan -rypäleestä tehty Ka 2012 oli erittäin tyylikäs ja intensiivinen. Yksi syy laajentaa jatkossa valtiovierailua myös Rhônen suuntaan. 

Lounashetki bistrossa 

Aamupäivämaistelun jälkeen olikin jo lounaan paikka ja saimme vinkiksi käydä lähikaupunki Obernain michelintähdellä varustetussa bistrossa Le Bistro des Saveurs. Siellä viinilista oli varsin paksu opus, josta kapellimestarin merkkipäivän johdosta tilasimme Alsacen makuihin tasoittavaksi pullon valkoista burgundia eli Domaine Leflaiven Puligny Montrachet 1996. Havaitsimme että viini kaipaa selkeästi aikaa avautumiseen, joten nautimme aterian aikana puolet ja saimme loput mukaamme. Vasta seuraavana päivänä tämä iäkäs chardonnay alkoi näyttämään kyntensä ja sielunsa arvoisellaan tavalla. Tällainen mahdollisuus olisi suotavaa myös kotimaassamme.

Alsacelaista bistroruokaa

Tasoittavaa burgundia

Jyrkkiä viinitarhoja, työhevosia ja kellareita

Jatkoimme matkaa kohti eteläisempää Alsacea, jossa oli sovittu tapaaminen Domaines Schlumbergerin viinitilalle. Siellä isäntänä toimi Thomas Schlumberger, jonka johdolla saimme perinpohjaisen alustuksen viinitilan historiaan, filosofiaan ja viinivalmistukseen. Teimme ensin maastoautolla kierroksen tarhoille, jotka sijaitsevat osittain poikkeuksellisen jyrkillä rinteillä ja näkymät ovat hyvällä säällä kauas Saksan puolelle asti. Schlumbergerin viinitarhoista on puolet Grand Cru tarhoja, joiden nimet ovat Saering, Kessler, Kitterle ja Spiegel. Jokaisella näistä on oma maaperätyyppinsä, jotka vaihtelevat hiekkakiven, kalkkikiven, merkelin, hiekan ja vulkaanisen maaperän välillä. Näillä sekä sijainnilla on merkitystä myös siihen mikä rypäle sopii kullekin maalajille.

Thomas Schlumberger esittelee viinitarhojaan

Viinitilan hevoset

Tilalla käytetään edelleen hevosia mukana viininviljelyn tukena, jotka isäntä esitteli meille varta vasten. Autokierroksen jälkeen saimme tutustua heidän kellareihinsa ja tuotantotiloihinsa, jotka ovat varsin laajat ja nykyaikaiset. Kellaritiloista löytyy satojatuhansia pulloja kypsymässä ja odottamassa etikettejään.

Vanhaa Rieslingejä sekä mausteista Gewurztramineria 

Saimme maisteltavaksemme erittäin laajan kirjon tilan valikoimaa. Yhteensä 13 viiniä. Näistä perus-sarjaa edustavat Les Princes Abbés -viinit, joista mielestäni Gewurztraminer antaa hyvän referenssin talon tyylistä ja on myös hyvä vertailukohta useille muille samasta rypäleestä tehdyille viineille. Mielenkiintoinen minivertikaali toteutettiin Riesling Grand Cru Saeringin kohdalla, joista saimme vertailtavaksi vuosikertoja 1991, 2001 ja 2010. Tästä oli hienoa havaita miten vuosien saatossa Riesling kehittyy pullossa pitkäikäiseksi, kun usein sitä nautiskellaan aivan liian nuorena. Tällä kertaa näistä vanhin oli kyllä jo nähnyt parhaat päivänsä suhteellisen keskinkertaisen vuosikerran johdosta mutta oli kuitenkin edelleen nautittavissa. Myöskään -01 ei vuotena lukeudu parhaisiin mutta hedelmähapporakenteen vaikutuksesta oli varsin tasapainoinen.

Schlumbergerin laatua vuosikerralta 2008.

Pidän silti Schlumbergerin vahvuutena Pinot Gris ja varsinkin Gewurztraminer -rypäleistä valmistettuja viinejä. Maistelun parhaat viinit olivat puolikuivat Pinot Gris Grand Cru Kitterlé 2008 ja Gewurztraminer Grand Cru Kessler 2008. Niiden identiteetti oli kohdallaan ja jälkimaku kestävä. Molemmissa on jonkin verran jäännössokeria. Rypäleissä on luonnostaan matalammat hapot mutta näissä viineissä ne kantavat silti hyvin. Gewurztraminerin eksoottisuus on hurmaavaa. Kullankeltaisen kaunis väri tekee myös sen maistamisesta elämyksen. 

Lausunto

Vaikka otokseen mahtui päiväretkellämme vain kaksi tuottajaa niin näistä kahdesta on mahdollista kenen tahansa havaita Alsacen viinikulttuurin monipuolisuuden, aistikkuuden ja ainutlaatuisuuden. Vaikka suurin osa viineistä valmistetaan lajikeviineinä eli yhdestä rypäleestä, on valttikortti siinä että hyvien lajikeviinien rypälekirjo on laajempi kuin muualla Ranskassa. Riesling on selkeä ykkönen ja airueina seuraavat Gewurztraminer ja Pinot Gris. Muscat on parhaimmillaan valloittavaa. Sylvanerilla ja Pinot Blancilla ovat mielestäni mahdollisuutensa kehittyä muiden tasolle mikäli niiden valmistamiseen käytettäisiin vielä enemmän resursseja sekä sopiva tarhoja. Chasselas sekä Klevner ovat virkistäviä arkiviinejä. Ainoa punainen eli Pinot Noir on persoonallinen mutta vaatii melkoista työtä saavuttaakseen Burgundin mittapuun. Kuohuviinien tason ja identiteetin nostamiseksi sijoittaisin laadukkaita Riesling-rypäleitä enemmän kehiin.

Tällä kertaa tehtyjen tuottajavierailujen lisäksi voin suositella aiempien kokemuksieni pohjalta lukijoita tutustumaan myös mm. seuraavien tuottajien viineihin: Marcel Deiss, Albert Mann, Rene Mure, Schoffit ja Trimbach. Näiden lisäksi löytyy lukuisa joukko tuottajia, joiden luona en ole vielä päässyt käymään kuten Dirler-Cade tai Zind-Humbrecht. Alsacen on mahdollisuuksien viinimaa, johon kannattaa tutustua kärsivällisesti ja aina yhä uudestaan. 

Perillä autotallissa kuski totesi olleensa tyytyväinen päivän reissuun.

Antoisan vierailumme jälkeen siirtyessämme takaisin kulkupelin luokse huomasimme kuinka aika olikin vierähtänyt ripeästi tapaamisten merkeissä. Kuskini ilmoitti, että hänen täytyy ehtiä käydä vielä kaupan kautta. Sen vuoksi tiemme kohti Baselia, pitkin Saksan puolen autobaanaa eteni sujuvasti, kun Porschen mittarissa istui hetkellisesti lukemat 271 km/h.