lauantai 28. maaliskuuta 2015

Pääsiäisviinit parsalle, lampaalle ja suklaalle


Pääsiäisaterian perinteisiin kuuluu olennaisesti karitsa tai lammasruoat niin kutsutusta lampaan viulusta lammaspataan. Makean ruoan osalta traditioita ylläpitävät sekä pasha että mämmi. Parsakausi alkaa usein pian pääsiäisestä eteenpäin, joten Viiniministeri ottaa tietoisen varaslähdön nauttimalla alkuruoaksi parsaa ennen lammasta. Lisäksi jos pasha on pashaa eikä mämmi maistu niin mikä sopisikaan pääsiäiseen yhtä sopivasti kuin erilaiset suklaajälkiruoat.



Pääsiäisruokakulttuuria edustavat vahvasti muun muassa kristilliset perinteet. Symbolisesti yksi vaihtoehto on valita pääsiäisviinit esimerkiksi Lähi-Idän alueelta tai katolisen kulttuurin viinimaista. Yksi tyylikäs kokonaisuus olisi libanonilainen valkoviini Chateau Ksara Blanc de Blancs 2013 ja punaviininä Chateau Musar 2007. Jälkiruoan kanssa puolestaan makea israelilainen Yarden Heightswine 2011. Toisaalta monet kreikkalaiset, italialaiset ja espanjalaisetkin punaviinit tarjoavat varsinkin karitsalle tyylikästä mausteisuutta. Blogin lopusta voi etsiä Viiniministerin viinisuosituksia pääsiäisaterian eri vaiheisiin.


Parsalle hapokasta ja hedelmäistä valkoviiniä


Vihreä ja valkoinen parsa ovat itsessään melko neutraaleja, jotka saattavat viinin kanssa raaempana muuttua metalliseksi. Sopivan kypsänä ja rasvan tukemana parsa taittuu suotuisammin ja kaipaa samalla sopivaa hapokkuutta seurakseen. Perinteisen voisulan sijasta Viiniministeri suosittelee kastiketta oliiviöljystä, valkoisesta balsamicosta, hunajasta ja tuoreesta korianterista. Lisäämällä pinnalle kovaa ja suolaista juustoa raasteena tai lastuina, saa annos lisää syvyyttä pippurin ja suolan kera.

Varmin valinta parsalle on Riesling. Alueina Ranskan Alsace, Saksan Rheingau tai Itävallan Kamptal ovat näissä osuvia. Muita hapokkaita ovat mm. Sauvignon Blanc tai Grüner Veltliner. Aromien kanssa Pinot Gris ja Pinot Blanc ovat hyvinkin mahdollisia mikäli hapokkuutta on tarpeeksi, mikä ei useinkaan ole rypäleen vahvuus. Jos annoksessa on runsaasti yrttejä tai muuta makeaa mausteisuutta niin myös Viognier, Muscat tai Gewürztraminer voivat olla hyvin toimivia. Mikäli valintasi on Chardonnay tai Chenin Blanc niin välttäisin tammisuutta. Vaihtoehtoja on runsaasti mutta mieluiten hapokasta ja hedelmäistä kuin täyteläistä ja tammista.


Lammasviinin valinta riippuu paljon valmistustavoista


Lampaasta voidaan valmistaa useita eri tyyppisiä ruokia. Pitkään paahdettu lampaan "gamba" on eräs perinteisiä valmistustapoja pääsiäisen yhteyteen. Karitsan filee hieman punertavana muuttaa viinin olemusta ratkaisevasti ja pataruokien mausteisuus tuo usein lisää yrttisiä makuvivahteita. Viinivaihtoehdot vaihtelevat mausteisen nahkaisesta muhevan hillomaiseen.

Lammasruoille selkeä vaihtoehto on Rhônen Syrah tai Barossan Shiraz. Sama rypäle mutta yleensä rhonelainen versio omaa klassisen metsäiset ja marjaiset aromit, joissa runsaasti yrttejä sekä napakoita tanniineja. Jälkimmäinen on puolestaan paksu ja hillomaisen hedelmäinen, jossa tammen aromit korostuvat suoraviivaisemmin. Muita klassisia perussuosituksiani ovat Riojan Tempranillo ja Toscanan Sangiovese. Amarone -viinit Italian Venetosta, joiden päärypäle on Corvina, toimivat pääsiäislampaalle huomattavasti tyylikkäämmin kuin esimerkiksi joulukinkulle.


Suklaa vaatii viiniltä runsautta


Yleisesti suklaan haaste viinin kanssa on siinä, että viini pärjäisi suklaan rasvaisuudelle ja mahdolliselle karvaudelle. Nyrkkisääntönä Viiniministeri suosittelee että viinin alkoholin tilavuusprosentti olisi pääsääntöisesti vähintään 14 tai enemmän. Makeiden jalohomeisten viinien kohdalla voidaan jäädä tästä kuitenkin hieman alapuolelle haittaamatta kokonaisuutta. Mitä tummempi ja voimakkaampi suklaapitoisuus jälkiruoasta löytyy, sitä enemmän todennäköisyys puoltaa väkevöityjä viinejä. Vaikkapa portviinejä mietojen makeiden valkoviinien sijaan. Suosin yleisesti seuraavia vaihtoehtoja: Tawny-portviinit, jalohomeiset Sauternes -viinit (Bordeaux) sekä makeat Madeirat ja Marsalat. Pääsiäisen yhteyteen myös ylimakeaa Sherryä voi ajatella vaikkapa kastikkeena sellaisenaan.


Mikä olisi vaihtoehdoista sopivin?

Seuraavasta listasta löytyy eri budjettiluokkiin sopivia viinejä. Hintaryhmän noustessa usein myös makujen kirjo ja runsaus kasvavat samassa suhteessa. Valitsen usein samalle aterialle samansuuntaista alkuperää edustavia viinejä. Kuten jo aiemmin totesin niin valmistustavoilla on suuri merkitys. Tarvittaessa Viiniministeri antaa tarkemman suosituksen vaihtoehdoista kun kerrot reseptisi ja viinien hintaryhmät. Eräs vaalilupauksistani on, että pyrin jo seuraavan vuoden pääsiäiseen mennessä erittelemään lampaalle parhaat vaihtoehdot valmistustapojen mukaan kansalaisten viininautinnon kohentamiseksi.


Iloista ja aistillista pääsiäistä toivottaen,
Viiniministeri   



Esimerkkejä Alkon valikoimasta 03/2015



Alle 10 euroa


Aperitiivi

Jaume Serra Brut, Espanja, 8,48€, 552097

Parsaviinit

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewurztraminer Viognier 2014, Chile, 9,49€, 519237
Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein 2013, Itävalta, 9,83€, 526027
Brown Brothers Dry Muscat 2012, Australia, 9,99€, 580207

Lammasviinit

Piedemonte Reserva, 2008, Espanja, 8,98€, 457487
Montepasso 2012, Italia, 9,99€, 426127
Quinta das Setencostas 2011, Portugali, 9,99€, 453977

Suklaaviini

Mural de Favaios, Portugali, 7,98€ (0,375l), 399014


10-15 euroa


Aperitiivi

Lindauer Cuvée Brut, Uusi-Seelanti, 12,39€, 586027

Parsaviinit

Château de la Jaubertie 2013, Ranska, 10,66€, 579677
Gérard Bertrand Terroir Picpoul de Pinet 2013, Ranska, 11,99€, 533947
Carl Loewen Quant Riesling 2014, Saksa, 13,28€, 503377
Chateau Ksara Blanc de Blancs 2013, Libanon, 13,79€, 522847
Chateau Ste Michelle Riesling 2011, Yhdysvallat, 14,49€, 909757 (tilausvalikoima)
Bellingham The Bernand Series Whole Bunch Grenache Blanc Viognier 2013, Etelä-Afrikka, 14,99€, 500097

Lammasviinit

Cono Sur Reserva Especial Cabernet Sauvignon 2012, Chile, 10,90€, 437937
Mezzacorona Teroldego Rotaliano 2011, Italia, 12,99€, 447037
Agathon Limnio Cabernet Sauvignon 2009, Kreikka, 12,99€, 403397
Val de los Frailes Vendimia Seleccionada 2007, Espanja, 13,48€, 429947
Block 50 Mourvèdre Grenache 2011, Australia, 13,75€, 445967
Finca Las Moras Black Label Malbec 2012, Argentiina, 14,49€, 432277

Suklaaviinit

Samos Nectar 2009, Kreikka, 10,99€ (0,375l), 558624
KWV Classic Collection Cape Tawny, Etelä-Afrikka, 13,90€, 307357
NES Passito di Pantelleria 2010, Italia, 14,42€ (0,375l), 564324


15-20 euroa


Aperitiivit

Pannier Selection Brut, Ranska, 16,99€, 512974
Freixenet Elyssia Gran Cuvée Brut 2011, Espanja, 19,97€, 531257

Parsaviinit

Casa Marin Cartagena Riesling 2012, Chile, 15,99€, 575977
Cantina Terlan Terlaner Classico 2013, Italia, 17,64€, 568927
Domaine Franck Millet Sancerre 2014, Ranska, 17,89€, 565157
Trimbach Pinot Gris Réserve 2012, Ranska, 19,90€, 571257
Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 2011, Ranska, 19,99€, 591987

Lammasviinit

Tarapacá +Plus Organic Red Blend 2012, Chile, 15,98€, 420157
Allesverloren Cabernet Sauvignon, Etelä-Afrikka, 16,50€, 447367
Marqués de Cáceres Reserva 2009, Espanja, 18,08€, 005435
Tommasi Amarone della Valpolicella Classico 2011, Italia, 19,10€ (0,375l), 434794
Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2012, Uusi-Seelanti, 19,98€, 408487
Dominio de Tares Cepas Viejas Mencía 2011, Espanja, 20,00€ 415197

Suklaaviinit

Krohn Lágrima Fine White Port, Portugali, 17,03€, 328507
Tokaji Aszú 4 Puttonyos, 2008, Unkari, 19,11€ (0,5l), 516676


20-30 euroa


Aperitiivi

Bellavista Cuvée Franciacorta Brut, Ranska, 29,00€, 534197
André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Brut, 29,90€, 537517

Parsaviinit

Bürgerspital Würzburg Pfaffenberg Silvaner Trocken 2013, Saksa, 21,20€, 529487
Torres Fransola 2011, Espanja, 25,50€, 904297 (tilausvalikoima)
Loimer Riesling Terrassen 2012, Itävalta, 26,60€ (6x0,75l, 159,90€), 905397 (tilausvalikoima)
Domaine Laroche, 1er Cru Les Vaudevey 2011, Ranska, 27,90€, 585597

Lammasviinit

Penfolds Kalimna Bin 28 Shiraz 2010, Australia 22,90€, 455607
Ad Fines 2011, Espanja, 25,60€, 479057
Vina Pedrosa Crianza 2011, Espanja, 24,40€, 447667
Ugo Lequio Barbaresco Gallina 2011, Italia, 25,90€, 417687
Château Batailley 2008, Ranska, 28,90€ (0,375l), 455994
Hess Allomi Cabernet Sauvignon 2012, Yhdysvallat, 29,90€, 471947

Suklaaviinit

TreRose Vin Santo di Montepulciano 2007, Italia, 20.10€, 591644
Yarden Heightswine 2011, Israel, 21,90€, 921484 (tilausvalikoima)
Grant Burge Aged Tawny, Australia, 22,00€, 922177 (tilausvalikoima)
Domaines Schlumberger Vendage Tardive Cuvée Christine Gewurztraminer 2011, Ranska, 29,90€, 360127 (tilausvalikoima)


30-60 euroa


Aperitiivi

Veuve Fourny & Fils Blanc de Blancs 1er Cru Brut Nature, Ranska, 40,80€, 922307 (tilausvalikoima)
Charles Heidsieck Réserve Brut, Ranska, 49.90€, 564737
Louis Roederer Brut Premier, Ranska, 51,90€, 578457

Parsaviinit

Pouilly-Fumé de Ladoucette 2012, Ranska, 31,50€, 007382
Georg Breuer Terra Montosa Rheingau Riesling 2011, Saksa, 32,80€, 514597 (erikoisvalikoima)
Abadía Retuerta Blanco de Guarda Le Domaine 2012, Espanja, 35,50€, 572537 (erikoisvalikoima)
Valandraud Blanc 2010, Ranska, 54,50€, 514357

Lammasviinit

Château Montus 2008, Ranska, 33,30€, 909647 (tilausvalikoima)
Chateau Musar 2007, Libanon, 35,70€, 954277 (tilausvalikoima)
Cabreo Il Borgo 2010, Italia, 36,90€, 456127
Aalto 2010, Espanja, 39,90€, 449247
Zenato Amarone della Valpolicella Classico, Italia, 39,90€, 458517
E. Guigal Hermitage 2007, Ranska, 49,70€, 452357
Stag's Leap Wine Cellars Artemis Cabernet Sauvignon 2010, Yhdysvallat, 53,40€, 469407 (erikoisvalikoima)
Barolo Giblin 2007, Italia, 58,40€, 942277 (tilausvalikoima)

Suklaaviinit

Chateau Suduiraut 2010, Ranska, 47,50€ (0,375l), 511414
Quinta do Noval Colheita 2000, Portugali, 59,90€, 905287 (tilausvalikoima)


60-100 euroa


Aperitiivi

Drappier Grande Sendrée Rosé 2005, Ranska, 65,90€, 910147 (tilausvalikoima)
Pol Roger Blanc de Blancs 2004, Ranska, 77,00€, 958607 (tilausvalikoima)

Parsaviini

Chablis Grand Cru Les Blanchots 2009, Ranska, 65,90€, 919077 (tilausvalikoima)

Lammasviinit

Le Macchiole Paleo 2009, Italia, 62,70€, 493597 (erikoisvalikoima)
Guado al Tasso 2010, Italia, 73,50€, 464487 (erikoisvalikoima)
Hensche Mout Edelstone Shiraz 2008, Australia, 86,70€, 445347

Suklaaviinit

Château Rieussec 2005, Ranska, 87,10€, 513657
Graham's Vintage Port 2000, Portugali, 99,00€, 354677

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Vuoden Viinit -kilpailun löytöjä

Viiniministeri oli mukana kolmatta kertaa Vuoden Viinit -kilpailun 2015 tuomaristossa. Tänä vuonna kilpailuun osallistui 488 viiniä 18 eri sarjassa. Tuomaristossa oli yhteensä 25 henkilöä, joista kerrallaan viinejä arvioi 13-14 tuomaria. 


Sokkona aistit ratkaisevat


Vuoden Viinit -kilpailuun voivat osallistua Suomeen viinejä toimittavat maahantuojat. Kaikki viinit arvioidaan sokkona siten, että ainoastaan sarja tiedetään. Tuomaristolle ei kerrota etukäteen kilpailussa arvioitavien viinien nimiä, alkuperämaata, rypälekoostumusta tms. Nämä yksityiskohdat annettiin tiedoksi Viiniministerillekin vasta kun tulokset julkaistiin lehdistölle. Julkistamispäivänä 11.3. tuomaristolle toimitettiin yksityiskohtaiset arviointitaulukot kaikista arvioiduista viineistä. Niiden pohjalta oli mielenkiintoista analysoida omaa arviointia suhteessa kokonaisarvioon.

Kilpailun viinejä arvioitiin tammi-helmikuussa seitsemän eri arviointipäivän aikana. Pääsin osallistumaan näistä kolmena päivänä, joiden aikana olin mukana kahdeksan sarjan tuomaroinnissa. Päivää kohden arvioitavia viinejä oli 70-75 kappaletta 2-3 sarjassa. Yhteensä maistoin yli 200 viiniä.


Tehokasta analysointia


Viinit kaadetaan tuomaristolle 10-14 viinin erissä, jolloin yhtä sarjaa kohden tulee 1-3 erää. Erien välissä tuomaristo poistuu hetkeksi odottamaan uusia kaatoja. Poikkeus tapahtuu kuohuviinien ja samppanjoiden kohdalla, joita kaadetaan 4 viinin erissä, jotta arviointiin vaikuttavat kuplat ja lämpötila eivät konkreettisesti vaikuta ensimmäisen ja jälkimmäisen viinin välillä. Laskujeni mukaan yksittäisen viinin kirjalliseen arviontiin ja pisteytykseen on aikaa keskimäärin kaksi minuuttia, joten aikaa haaveiluun ei todellakaan jää liikoja. Arviointikyvyn ylläpitämiseksi ja maun neutralisoimiseksi oheistarvikkeina ovat luonnollisesti sylkyastia, vesi ja vaalea leipä. Kun tuomareiden pisteet ovat laskettu niin lopuksi pyydetään tuomareilta kommentteja, jotka kirjataan lausuntojen antamiseksi.


Kuka voittaa?


Viinien sijaluku ja palkitseminen ratkeaa seuraavasti: 1) Jokainen tuomari antaa kullekin viinille henkilökohtaiset pisteet asteikolla 50-100. Todellisuudessa suurin osa viineistä sijoittuu keskimäärin 70-95 välimaastoon sarjojen tasosta riippuen. 2) Nämä pisteet muutetaan paremmuusjärjestyksen mukaan sijaluvuiksi. 3) Tuomariston paras ja huonoin arvio poistetaan virhemarginaalin välttämiseksi. 4) Pienimmän sijalukusumman saavuttanut viini on sarjansa paras. 5) Sarjassa palkitaan kulta-, hopea- ja pronssimitalistit. Kunniamaininnat myönnetään pisteissään lähellä mitalitasoa pisteytetyille viineille. 6) Vuoden Viiniksi valitaan se viini, joka sarjassaan on ylivoimaisin suhteessa sarjan toiseksi parhaaseen viiniin.


Sarjojen löytöjä


Sarjasta Euroopan punaviinit alle 11 euroa löytyi myös Vuoden Viini, koska ero toiseksi parhaaseen oli suurin suhteessa muihin sarjoihin. Tämän ansion saavutti espanjalainen Durius Tempranillo 2011. Rypäleenä Tempranillo. Kokonaistuloksista havitsi, että sarjan kolme parasta edusti vuosikerroiltaan nuoren sarjan kehittyneempää osastoa. Se voi myös olla osasyynä menestykseen. Mielenkiinnosta mainittakoon, että kolmanneksi sijoittunut Quinta das Setencostas 2010 valittiin myös Viinilehden toimesta edelliseksi Vuoden viiniksi, joten tasalaatuisuutta on ilmassa.

Mitalin kääntöpuolena voisin ottaa esiin, että eräs vuoden takainen Vuoden viinit -kilpailun voittaja sijoittui edellä mainitussa tänä vuonna 37 viinin sarjassa toiseksi viimeiseksi. Jätän nimen diskreetisti mainitsematta. Joskus menestyksestä saattaa helposti kasvavan kysynnän vuoksi seurata ylituotantoa, jolloin viinin laatutaso laskee. Toivon tietenkin ettei tällaiseen sorruttaisi tuottajien toimesta tai tilaajan painostuksesta.

Euroopan punaviinit 11-17 euroa sarjaan ilmoittautui 36 viiniä. Tässäkin sarjassa voittaja oli enemmistön arvioinneissa suhteellisen selvä. Barbaglio 2009 Italian "saappaan kantapäästä" eli Apuliasta, vakuutti itseni paahteisuuden, yrttisyyden ja tasapainoisten tanniinien myötä. Viiniministerin henkilökohtainen sarjan kunniamaininta kuuluu kuitenkin niukasti palkituiden ulkopuolelle jääneelle espanjalaiselle Val De Los Frailes Vendimia Seleccionada 2007. Rypäleenä Tinta del Pais eli sama rypäle kuin Tempranillo. Viini sai minulta sarjan parhaimmat pisteet. Muistiinpanojeni perusteella se oli kauniisti kehittynyt ja syvän tummanpunainen. Tuoksussa oli runsasta mausteisuutta sekä tummia kuivattuja marjoja. Maussa seurasi tuoksun runsaus ja kehittyneisyys. Hedelmä-tanniinirakenne oli kypsä ja nautinnollinen.

Hintaluokan kasvaessa Euroopan punaviinit yli 17 euroa, alkoi laatu nousemaan huomattavasti. Sarjassa oli 26 viiniä. Hinta-laatusuhteeltaan omasta mielestäni kilpailun ehkä tasaisimpia sarjoja, jossa häntäpäässäkään ei ollut suoranaisia floppeja. Sarjan paras viini erottui enemmistön näkemyksen mukaisesti selkeästi seuraavasta. Pidin itsekin erityisesti tästä sarjan ykkösestä Cabreo Il Borgo 2011 kuin pronssimitalisti Villa Cafaggio Cortaccio 2005 viinistä. Molemmat peräisin Toscanasta. Jälkimmäinen sai Viiniministerin pisteissä sarjan jaetun ykköspalkinnon yhdessä Marques de Caceres 2009 kanssa. Sen vuoksi edellisen sarjan tavoin tälle Riojan viinille Viiniministeriltä henkilökohtainen kunniamaininta, koska se jäi myös täpärästi kilpailussa palkittujen ulkopuolelle. Molemmissa voittajaviineissäni oli yhteistä poikkeuksellisen pitkä jälkimaku. Huomasin että sarjan senioriosasto menestyi verrattain paremmin omissa pisteytyksissäni.

Uuden maailman punaviinit alle 11 euroa jäi minulta arvioimatta. Sarjassa oli ruhtinaalliset 45 viiniä ja palkittujen viiden osalta hyvin tasainen kisa. Tuomariston pisteytysten perusteella mieltymykset vaikuttivat asiaan, joten monissa viineissä hajontaa oli runsaasti. Tämä tietenkin korostuu suurissa sarjoissa. Veikkaisin että hapot, tanniinit, tammen käyttö ja erilainen mausteisuus jakavat eniten mielipiteitä. Kaiken kaikkiaan se on hyvä asia, koska myöskään kuluttajat eivät ole samanlaisia. Toivon että varsinkin tämän sarjan viinien tarjonnassa erilaisuus olisi tulevaisuudessa nykyistä suurempi rikkaus.

Uuden maailman punaviinit 11-17 euroa 36 viinillään jatkoi hieman laadukkaammin edellisen sarjan tyyliä. Voittaja Brancott Estate South Island Pinot Noir 2012 oli itselleni yllätys vaikka melko hyvät pisteet annoinkin. Uskon että tämän Uuden-Seelannin viinin tasaisuus on valttia ja ilmeisesti se on löytänyt identiteettinsä suomalaisessa viinimaussa. Viiniministerin sarjan voittajaviiniksi selviytyi viidenneksi paras eli chileläinen Tarapaca +Plus Organic Red 2012. Olen kuvannut sen hedelmäisyyttä vietteleväksi ja mausteiseksi, jossa maku vastaa tuoksua ja tanniinit ovat rapeat sekä tasapainoiset. Tässäkin sarjassa pari suhteellisesti vanhempaa viiniä olivat arvioinnissani korkealla.

Määrällisesti keskikokoinen Uuden maailman punaviinit yli 17 euroa 17 viinin voimin oli myös arviointini ulkopuolella. Tuomariston tuloksista pomppaa esiin sellainen yksityiskohta, että sarjan ylivoimaisesti kallein viini sijoittui jokseenkin keskivaiheille. Pisteissä oli hajontaa, joten osalle hinta seurasi sokkonakin hyviin pisteisiin muttei kaikille. Vaikea spekuloida selkeää syytä, kun en ollut siinä mukana. Yhteistä kaikille kolmelle viimeksi mainitulle sarjalle oli tänä vuonna se, etteivät voittajat/mitalistit olleet täysin suvereeneja.

Siirryttäessä valkoisiin alkoivat kvaliteetissa laatuerot näkymään hyvin voimakkaasti. Euroopan valkoviinit alle 11 euroa esiintyi valitettavan näkyvää alisuorittamisessa. Parhaat pisteeni sai Devil's Rock Pinot Grigio 2013, joka ei ihan sijoittunut palkinnoille. Euroopan valkoviinit yli 11 euroa jäi arvioimatta mutta siinä hinta osittain korreloi menestysmahdollisuuksia. Edullisimissassa tämän sarjan viineissä voisin kuvitella Rieslingin olevan verrattain vahvoilla. Toki poikkeuksiakin löytyy. Edellä mainittujen sarjojen voittajat Anselmann Weissburgunder Trocken 2013 sekä Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 2012 ovat pärjänneet kisassa jo useana vuonna peräkkäin. Tulos kertoo osittain viinien ylivoimaisuudesta mutta samalla hieman muiden heikkoudesta.

Uuden maailman valkoviinit jäivät itseltäni väliin sekä sekä edullisempien että arvokkaampien osalta. Molemmissa sarjoissa käytiin ankara loppukirikamppailu kahden parhaimman osalta ja poikkeuksellisesti yli 11 euron viineissä olivat pisteet lopulta täysin samat eli kultamitali jaettiin viinien Mud House Sauvignon Blanc 2014 ja Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling 2014 osalta. Onnitteluni molemmille tasaväkisestä kisasta.

Punaiset hanapakkaukset -sarjaan osallistui 41 kandidaattia, joten tahdon onnitella kaikkia tuomareita, jotka selvittivät arvioinnin kunniakkaasti. :) En valitettavasti päässyt flunssan takia mukaan tähän sarjaan. Voittajaksi kruunattiin Grand Barossa Shiraz 2012. Muiden kokonaisarvioinnin pohjalta voisin hankkia tämän kahden litran pakkauksessa myytävän viinin mieluusti testattavaksi grilliruokien seuraksi.

Valkoiset hanapakkaukset olivat myös erittäin vaihtelevia laadultaan. Tässä sarjassa annoin eniten pisteitä sellaiselle viinille, joka oli muutoin sarjan häntäpäätä 28 viinin joukossa. Koska en ole jatkotestannut viiniä, en voi vielä sanoa oliko kysymyksessä harhalaukaus vaiko henkilökohtainen mieltymys. Uskallan kuitenkin todeta, että kaiken kaikkiaan tätä lukuunottamatta oma pisteytykseni oli kilpailun tuloksissa melko verrannollinen viinien kokonaismenestykseen. Yleishavaintona valkoisten hanapakkausten kohdalla on yleisesti se, että Sauvignon Blanc -rypäleestä valmistetut viinit säilyttävät parhaiten tunnistettavuutensa, kun monet muut rypäleet saattavat muistuttaa helposti toinen toisiaan sokkona.

Vuoden viinit -kilpailun henkilökohtainen kohokohtani oli tänä vuonna ehdottomasti sarja Punaiset arvoviinit. Sarjaan osallistui ainoastaan yhdeksän viiniä mutta laatua oli kaikissa. Näiden välillä teknisen tasapainon ja mieltymysten arvottaminen on erittäin haastavaa mutta mielestäni hyvät viinit pärjäsivät. Tällä kertaa sekä kulta että pronssi jaettiin. Voittajia olivat Riojan alueelta tuleva Vina Real Reserva 2009 ja toscanalainen Luce 2011. Pidin itse enemmän jälkimmäisestä, jossa jälkimaku ja runsaus oli huikeaa. Parhaat pisteeni ja Viiniministerin henkilökohtainen kunniamaininta menee tässä sarjassa Italian Piemontesta tulevalle Rivetto Barolo Serralunga d'Alba 2009. Viinin pisteytystäni tukee mieltymykseni Piemonten Nebbiolo -rypäleestä valmistettuihin viineihin. Silti tässä viinissä oli luonnetta, syvyyttä ja hienostuneisuutta. Uskon lisäksi sen paranevan vanhetessaan.

Väkevöidyt viinit tuottivat päänvaivaa, koska sarjassa ovat sekaisin niin sherryt, madeirat kuin portviinitkin. Yhteensä 15 eri viiniä. Näiden tasavertainen arviointi vaatii melkoista pohdintaa tyylien ollessa niin eri luonteisia. Pidin eniten sarjan neloseksi sijoittuneesta Dow's Colheita Single Harvest Tawny 2002 -portviinistä. Siitä löytyi vivahteikkuutta, tasapainoa ja pituuttua runsain mitoin. Kilpailun mielestäni paras löytö oli hinta-laatusuhteeltaan tämän sarjan voittaja eli etelä-afrikkalainen KWV Cape Tawny. Tulos oli erästä poliitikkoa siteeraten melkoinen jytky. Punaruskea viini oli kiehtova ja tyylikäs tuoksultaan, josta löytyi niin korinttia kuin viikunaa. Erittäin makea viini oli kantava sisältäen toffeeta, karamellia ja luumua. Suosittelen lämpimästi.

Kesään sopivat Roseeviinit olivat mukana kilpailussa 13 viinin voimin. En ollut sarjan arvioinnissa mukana mutta pisteistä päätellen se ei jättänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Haluaisin vilpittömästi että roseiden tasoa saataisiin nostettua globaalisti parempaan kuntoon ja lisää kysyntää Skandinavian markkinoille. Kylmimpään vuodenaikaan järjestetyssä kisassa ei välttämättä kaikki potentiaali osu juuri tässä sarjassa edukseen.

Kuohuviinien kohdalla jyvät erottuivat akanoista. Kuohuviinit alle 13 euroa osallistui jopa 31 viiniä. Tämä sarja jäi aiemmin mainitun flunssan takia myös väliin. Tuomariston pisteiden perusteella kolme oli erossa muista ja kaksi parasta olisi toisenlaisessa asemassa voinut taistella jopa tittelistä Vuoden Viiniksi. Mas De La Sabatiera Cava Brut Chardonnay ja Lindauer Cuvee Brut olivat sarjassaan ylivoimiaisia. Annettujen pisteiden perusteella nämä olisivat voineet menestyä myös ylemmässä sarjassa eli Kuohuviinit yli 13 euroa. Sarjan selvä voittaja oli Pfaff Cremant d'Alsace Brut Blanc de Blancs. Se oli myös oma suosikkini. Näin jälkikäteen todettuna en olisi arvannut alkuperää, koska suussani viini vaikutti luonteeltaan Lombardian laadukkaita kuohuviinejä. Mielenkiintoinen tuttavuus.

Samppanjat oli kilpailussa sarja, jonka henkilökohtaisesti testaamatta jääminen oli harmittavaa, kun ei voi tulkita tulosta omien aistikokemuksien pohjalta. Sijoitukset olivat tuomariston arvioiden mukaisesti tulokseltaan yllättäviä. Lisäksi viiden palkitun kohdalla kisa oli äärimmäisen tiukkka ja pistemarginaalit suppeita. Kärkiosasto edusti kuitenkin sarjan edullisempaa kaartia. Pari hinnaltaan kolminumeroista kandidaattia jäivät kylmästi palkittujen ulkopuolelle.


Miten tulevaisuudessa?


Vuoden viinit -kilpailu on mielestäni luotettava ja oikeudenmukainen mahdollisuus mittauttaa viineille tasonsa omissa sarjoissaan. Noin 500 viiniä vuosittain on iso joukko arvioitavaa, eikä kilpailun osallistujamäärille ole tarvetta nostamiseen. Sitä vastoin toivoisin, että maahantuotavista viineistä ravintolavalikoiman osuus kasvaisi, koska niiltä osin voitaisiin nostaa tasoa ja saada uusia menestyjiä suomalaiseen viinikulttuuriin. Kilpailu on suuntautunut vuosien varrella kuluttajille helposti saataviin viineihin. Suurin osa on Alkon valikoimaa. Toivon kuitenkin ettei systeemi välillisesti rajoittaisi laadukkaiden viinikandidaattien osallistumista kilpailuun.

Odotan jatkossa määrällisesti enemmän vaihtoehtoja ranskalaisten viinien osalta muutenkin kuin samppanjoiden osalta. Lisäksi tarjontaa ainakin Itävallan, Saksan ja Yhdysvaltojen viinien kohdalla voisi laajentaa laatuviinien osalta.






















maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kokemuksia kevään viinitapahtumien tarjonnasta


Tänä keväänä on välivuosi perinteisen Messukeskuksessa järjestettävän ViiniExpon suhteen. Nykyisin tapahtumaa järjestetään vuorovuosin mutta tilalle on ilmestynyt eri maahantuojien järjestämiä omien tuotteiden esittelyjä kevään kynnyksellä. Näin välivuotena Viiniministeri vieraili 9.3. Winestaten valikoimatastingissa Teurastamon kellohallissa ja 10.3. Viinikevät -tapahtumassa Argoksenmäen holvikellarissa. Jälkimmäisen tilaisuuden järjestivät yhteistyössä maahantuojat Viinitie ja Vin Nature. 





Kuuluisia tuottajia, laadukas valikoima ja hintalappu kohdallaan



Winestaten valikoimatasting oli tarjonnaltaan melko laaja, jonka kattavaan tutustumiseen menee helposti kokonainen päivä ellei toinenkin. Sen vuoksi painotin tällä kertaa kuohu- ja valkoviinejä aistinvaraisessa seurannassa. Toki harvinaisemmat punaiset ja väkevöidyt tuli käytyä parhaimmiston osalta läpi.

Cono Surin viinisarjan uutuus
vetää nimensä mukaan hiljaiseksi.
Eri tuottajia on valikoimassa noin 50 ympäri maailmaa. Näistä menestystä kuluttajien kannalta ovat niittäneet sellaiset brändit kuten Miguel Torres, Masi, Cono Sur, Peter Lehmann jne. Näitä voidaan pitää onnistuneina löytöinä, joille Suomesta löytyy uskollinen kulttajakunta. Markkinoinnissa on onnistuttu mutta myös tasalaatuisuus vuodesta toiseen on yksi salaisuus, vaikka erojakin huomaa toisinaan vuosikertojen ja erien välillä.

Itse arvostan muutamia hinta-laatusuhteeltaan loistavia viininvalmistajia, joista mainittakoon mm. seuraavat:

1) Lindauer: Uusi-Seelantilaisen tuottajan Brut kuohuviini on ollut jo useita vuosia kuohuviinien kärkeä Suomeen tuotavassa valikoimassa ja hinta 12,79€ sopivan maltillinen. Esittelyssä oli myös heidän rosé-kuohuviini, joka on tulossa ennen vappua Alkon valikoimiin. Varsin maukas uutuus samassa hintakategoiassa.

2) Ste Michelle Wine Estates: Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltioon sijoittuva valmistamo on Chateau Ste. Michelle viineillään, mukaan lukien valkoinen Riesling ja punainen Syrah, onnistunut vakuuttamaan järjestämissäni maisteluissa testaajansa joka kerta. Tyyli on erittäin helposti lähestyttävä mutta silti tasapainoinen ja rypäleilleen ominainen.

100 pisteen viini
3) Dow's: Portviinitalo, jota pidetään yleisesti eräänä alueen parhaimmista. Talon perusviini Trademark Ruby on jo varsin tasapainoinen kategoriassaan mutta tuottajan Colheita-vuosikerrat hämmästyttävät ja ihastuttavat tyylikkyydessään aina uudestaan.

Valikoimatastingin helmiä olivat mielestäni mm. Ranskan Chablis'n alueen William Fevren 1er Cru - viinit, joissa nuoruudesta huolimatta on aineksia huipputasolle. Lisäksi eri tuottajien tilaisuudessa vuorollaan esitellyt erikoisuuudet olivat hienoja. Näistä myös muutama jäi erityisesti mieleen, kuten Tesch Krone Riesling Saksan Nahesta. Vertailu vuosikertojen 2007 ja 2011 kesken antoi hyvää osviittaa viinin kehityskaaresta. Toki vuodetkin ovat erilaisia keskenään. Lisäksi väkevöidyt Dow's Vintage Port 2007 sekä Blandy's Madeira 1976 olivat upeita. Kyseiselle vuosikertaportviinille viinilehti Wine Spectator antoi vuonna 2010 arviossaan täydet 100 pistettä! Lehden arviosta on aikaa jo viisi vuotta, joten tällä hetkellä viini on luonnollisen kaaren johdosta hieman mykässä vaiheessa verrattuna siihen mitä tulevaisuus tuonee tullessaan viinin kehittyessä pullossa. Huikea potentiaali on helposti havaittavissa. Ja täytyy myöntää, että sain nauttia tiettävästi ensimmäistä kertaa elämässäni täyden pistepotin viiniä.



Nautiskelijan unelmapäivä


Viinikeväässä oli valikoima täynnä herkullisia kuriositeetteja. Tilanne on sinänsä haastava että valikoiman tuotteita löytyy varsin vähän Alkon valikoimasta, joten viinejä on kuluttajien syytä
Knebelin laatuviinejä
Mosel-joen pohjoisosasta
metsästää laatutietoisten ravintoloiden listoilta.

Viinitien edustamien tuottajien laatu näkyy parhaiten saksankielisten alueiden valikoimassa. Saksan Moselista tulevat viinintuottaja Knebelin Rieslingit olivat varsin laadukkaita ja hyvä uusi tuttavuus. Toivoisi tällaisia viinejä lisää myös Alkon hieman suppeaan Mosel-valikoimaan. Mielenkiintoinen tuottajanimi oli myös Yhdysvaltojen Oregonista peräisin oleva Montinore. Heiltä löytyi mm. ensimmäinen maistamani uuden maailman Müller-Thurgau, joka kieltämättä oli kiinnostavampi kuin monet Keski-Euroopaan vastaavat rypäleiden edustajat. Toinen heidän viineistään oli sekoite eri rypäleistä suheessa Müller-Thurgau 36%, Riesling 30%, Gewürtztraminer 20% ja Pinot Gris 14%. Mainio viininmaistelun kompa asiantuntijoille sokkona!

Maistelussa oli myös suomalaisen Jarkko Peräsen Toscanassa toimivan Candialle -viinitalon valikoimaa. Niitä maistettuaan ymmärtää hyvin miksi ne ovat jo verrattain lyhyessä ajassa saavuttaneet tunnustusta Italian maaperällä Candiallen Chianti Classico ja Ciclope -viinit antavat selkeän esimerkin talon tyylistä, joissa yhdistyy kauniisti niin perinne kuin innovaatio.

Makeaa sielun täydeltä.
Vin Naturen Ranskan viinit ovat jotain sellaista, mitä ei tarpeeksi usein koe. Varsinkin Loiren sekä valkoiset että punaiset ovat uskomattoman vivahteikkaita puhumattakaan Lounais-Ranskan Juranconin alueen erikoisuuksista. Jälkimmäistä edusti biodynaaminen tuottaja Domaine de Souch, jonka makeat Petit Manseng -rypäleestä valmistetut jälkiruokaviinit ovat puhtaita ja moniulotteisia.

Loiren viineistä valkoiset Sauvignon Blanc ja Chenin Blanc -viinit olivat todella hienoja. Kaiken kruunasi Suomessa varsin vähän saatavilla olevan alueen punaiset Cabernet Franc -viinit. Jos vain muutama näistä olisi pakko valita niin päädyn seuraaviin: 1) Loiren keskiosan Tourainen alueen Jean-Francois Mérieau Coeur de Roche Vielles Vigne 2011 (Sauvignon Blanc), 2) Saumurin alueen Dominique Josephin Nobilé 2012 (Chenin Blanc), sekä 3) Bourgeoilin alueen Catherine & Pierre Breton Les Perrières 2010 (Cabernet Franc).

Steinerin biodynaamiset opit ovat
juurtuneet vahvasti mm. Loiren viineihin
Näiden biodynaamisten ja luomuviinien kanssa tarvittaisiin viikon mittainen messutapahtuma, jotta ehtisi rauhassa meditoida huippuyksilöiden parissa. Täytyy kypsytellä asiaa ja luulenkin, että jokin tuleva blogitekstini käsittelee viinimessujen merkitystä ja tarkoituksenmukaisuutta, kun osapuolina ovat maahantuojat/viinintuottajat sekä monopoli/ravintolat/kuluttajat. Kansalaisten viinioppia kun useat ammattilaisille suunnatut messut edistävät usein vain välillisesti. Olisiko aika jo laatia Viiniministerin messuopas?