sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Vuoden Viinit -kilpailun löytöjä

Viiniministeri oli mukana kolmatta kertaa Vuoden Viinit -kilpailun 2015 tuomaristossa. Tänä vuonna kilpailuun osallistui 488 viiniä 18 eri sarjassa. Tuomaristossa oli yhteensä 25 henkilöä, joista kerrallaan viinejä arvioi 13-14 tuomaria. 


Sokkona aistit ratkaisevat


Vuoden Viinit -kilpailuun voivat osallistua Suomeen viinejä toimittavat maahantuojat. Kaikki viinit arvioidaan sokkona siten, että ainoastaan sarja tiedetään. Tuomaristolle ei kerrota etukäteen kilpailussa arvioitavien viinien nimiä, alkuperämaata, rypälekoostumusta tms. Nämä yksityiskohdat annettiin tiedoksi Viiniministerillekin vasta kun tulokset julkaistiin lehdistölle. Julkistamispäivänä 11.3. tuomaristolle toimitettiin yksityiskohtaiset arviointitaulukot kaikista arvioiduista viineistä. Niiden pohjalta oli mielenkiintoista analysoida omaa arviointia suhteessa kokonaisarvioon.

Kilpailun viinejä arvioitiin tammi-helmikuussa seitsemän eri arviointipäivän aikana. Pääsin osallistumaan näistä kolmena päivänä, joiden aikana olin mukana kahdeksan sarjan tuomaroinnissa. Päivää kohden arvioitavia viinejä oli 70-75 kappaletta 2-3 sarjassa. Yhteensä maistoin yli 200 viiniä.


Tehokasta analysointia


Viinit kaadetaan tuomaristolle 10-14 viinin erissä, jolloin yhtä sarjaa kohden tulee 1-3 erää. Erien välissä tuomaristo poistuu hetkeksi odottamaan uusia kaatoja. Poikkeus tapahtuu kuohuviinien ja samppanjoiden kohdalla, joita kaadetaan 4 viinin erissä, jotta arviointiin vaikuttavat kuplat ja lämpötila eivät konkreettisesti vaikuta ensimmäisen ja jälkimmäisen viinin välillä. Laskujeni mukaan yksittäisen viinin kirjalliseen arviontiin ja pisteytykseen on aikaa keskimäärin kaksi minuuttia, joten aikaa haaveiluun ei todellakaan jää liikoja. Arviointikyvyn ylläpitämiseksi ja maun neutralisoimiseksi oheistarvikkeina ovat luonnollisesti sylkyastia, vesi ja vaalea leipä. Kun tuomareiden pisteet ovat laskettu niin lopuksi pyydetään tuomareilta kommentteja, jotka kirjataan lausuntojen antamiseksi.


Kuka voittaa?


Viinien sijaluku ja palkitseminen ratkeaa seuraavasti: 1) Jokainen tuomari antaa kullekin viinille henkilökohtaiset pisteet asteikolla 50-100. Todellisuudessa suurin osa viineistä sijoittuu keskimäärin 70-95 välimaastoon sarjojen tasosta riippuen. 2) Nämä pisteet muutetaan paremmuusjärjestyksen mukaan sijaluvuiksi. 3) Tuomariston paras ja huonoin arvio poistetaan virhemarginaalin välttämiseksi. 4) Pienimmän sijalukusumman saavuttanut viini on sarjansa paras. 5) Sarjassa palkitaan kulta-, hopea- ja pronssimitalistit. Kunniamaininnat myönnetään pisteissään lähellä mitalitasoa pisteytetyille viineille. 6) Vuoden Viiniksi valitaan se viini, joka sarjassaan on ylivoimaisin suhteessa sarjan toiseksi parhaaseen viiniin.


Sarjojen löytöjä


Sarjasta Euroopan punaviinit alle 11 euroa löytyi myös Vuoden Viini, koska ero toiseksi parhaaseen oli suurin suhteessa muihin sarjoihin. Tämän ansion saavutti espanjalainen Durius Tempranillo 2011. Rypäleenä Tempranillo. Kokonaistuloksista havitsi, että sarjan kolme parasta edusti vuosikerroiltaan nuoren sarjan kehittyneempää osastoa. Se voi myös olla osasyynä menestykseen. Mielenkiinnosta mainittakoon, että kolmanneksi sijoittunut Quinta das Setencostas 2010 valittiin myös Viinilehden toimesta edelliseksi Vuoden viiniksi, joten tasalaatuisuutta on ilmassa.

Mitalin kääntöpuolena voisin ottaa esiin, että eräs vuoden takainen Vuoden viinit -kilpailun voittaja sijoittui edellä mainitussa tänä vuonna 37 viinin sarjassa toiseksi viimeiseksi. Jätän nimen diskreetisti mainitsematta. Joskus menestyksestä saattaa helposti kasvavan kysynnän vuoksi seurata ylituotantoa, jolloin viinin laatutaso laskee. Toivon tietenkin ettei tällaiseen sorruttaisi tuottajien toimesta tai tilaajan painostuksesta.

Euroopan punaviinit 11-17 euroa sarjaan ilmoittautui 36 viiniä. Tässäkin sarjassa voittaja oli enemmistön arvioinneissa suhteellisen selvä. Barbaglio 2009 Italian "saappaan kantapäästä" eli Apuliasta, vakuutti itseni paahteisuuden, yrttisyyden ja tasapainoisten tanniinien myötä. Viiniministerin henkilökohtainen sarjan kunniamaininta kuuluu kuitenkin niukasti palkituiden ulkopuolelle jääneelle espanjalaiselle Val De Los Frailes Vendimia Seleccionada 2007. Rypäleenä Tinta del Pais eli sama rypäle kuin Tempranillo. Viini sai minulta sarjan parhaimmat pisteet. Muistiinpanojeni perusteella se oli kauniisti kehittynyt ja syvän tummanpunainen. Tuoksussa oli runsasta mausteisuutta sekä tummia kuivattuja marjoja. Maussa seurasi tuoksun runsaus ja kehittyneisyys. Hedelmä-tanniinirakenne oli kypsä ja nautinnollinen.

Hintaluokan kasvaessa Euroopan punaviinit yli 17 euroa, alkoi laatu nousemaan huomattavasti. Sarjassa oli 26 viiniä. Hinta-laatusuhteeltaan omasta mielestäni kilpailun ehkä tasaisimpia sarjoja, jossa häntäpäässäkään ei ollut suoranaisia floppeja. Sarjan paras viini erottui enemmistön näkemyksen mukaisesti selkeästi seuraavasta. Pidin itsekin erityisesti tästä sarjan ykkösestä Cabreo Il Borgo 2011 kuin pronssimitalisti Villa Cafaggio Cortaccio 2005 viinistä. Molemmat peräisin Toscanasta. Jälkimmäinen sai Viiniministerin pisteissä sarjan jaetun ykköspalkinnon yhdessä Marques de Caceres 2009 kanssa. Sen vuoksi edellisen sarjan tavoin tälle Riojan viinille Viiniministeriltä henkilökohtainen kunniamaininta, koska se jäi myös täpärästi kilpailussa palkittujen ulkopuolelle. Molemmissa voittajaviineissäni oli yhteistä poikkeuksellisen pitkä jälkimaku. Huomasin että sarjan senioriosasto menestyi verrattain paremmin omissa pisteytyksissäni.

Uuden maailman punaviinit alle 11 euroa jäi minulta arvioimatta. Sarjassa oli ruhtinaalliset 45 viiniä ja palkittujen viiden osalta hyvin tasainen kisa. Tuomariston pisteytysten perusteella mieltymykset vaikuttivat asiaan, joten monissa viineissä hajontaa oli runsaasti. Tämä tietenkin korostuu suurissa sarjoissa. Veikkaisin että hapot, tanniinit, tammen käyttö ja erilainen mausteisuus jakavat eniten mielipiteitä. Kaiken kaikkiaan se on hyvä asia, koska myöskään kuluttajat eivät ole samanlaisia. Toivon että varsinkin tämän sarjan viinien tarjonnassa erilaisuus olisi tulevaisuudessa nykyistä suurempi rikkaus.

Uuden maailman punaviinit 11-17 euroa 36 viinillään jatkoi hieman laadukkaammin edellisen sarjan tyyliä. Voittaja Brancott Estate South Island Pinot Noir 2012 oli itselleni yllätys vaikka melko hyvät pisteet annoinkin. Uskon että tämän Uuden-Seelannin viinin tasaisuus on valttia ja ilmeisesti se on löytänyt identiteettinsä suomalaisessa viinimaussa. Viiniministerin sarjan voittajaviiniksi selviytyi viidenneksi paras eli chileläinen Tarapaca +Plus Organic Red 2012. Olen kuvannut sen hedelmäisyyttä vietteleväksi ja mausteiseksi, jossa maku vastaa tuoksua ja tanniinit ovat rapeat sekä tasapainoiset. Tässäkin sarjassa pari suhteellisesti vanhempaa viiniä olivat arvioinnissani korkealla.

Määrällisesti keskikokoinen Uuden maailman punaviinit yli 17 euroa 17 viinin voimin oli myös arviointini ulkopuolella. Tuomariston tuloksista pomppaa esiin sellainen yksityiskohta, että sarjan ylivoimaisesti kallein viini sijoittui jokseenkin keskivaiheille. Pisteissä oli hajontaa, joten osalle hinta seurasi sokkonakin hyviin pisteisiin muttei kaikille. Vaikea spekuloida selkeää syytä, kun en ollut siinä mukana. Yhteistä kaikille kolmelle viimeksi mainitulle sarjalle oli tänä vuonna se, etteivät voittajat/mitalistit olleet täysin suvereeneja.

Siirryttäessä valkoisiin alkoivat kvaliteetissa laatuerot näkymään hyvin voimakkaasti. Euroopan valkoviinit alle 11 euroa esiintyi valitettavan näkyvää alisuorittamisessa. Parhaat pisteeni sai Devil's Rock Pinot Grigio 2013, joka ei ihan sijoittunut palkinnoille. Euroopan valkoviinit yli 11 euroa jäi arvioimatta mutta siinä hinta osittain korreloi menestysmahdollisuuksia. Edullisimissassa tämän sarjan viineissä voisin kuvitella Rieslingin olevan verrattain vahvoilla. Toki poikkeuksiakin löytyy. Edellä mainittujen sarjojen voittajat Anselmann Weissburgunder Trocken 2013 sekä Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 2012 ovat pärjänneet kisassa jo useana vuonna peräkkäin. Tulos kertoo osittain viinien ylivoimaisuudesta mutta samalla hieman muiden heikkoudesta.

Uuden maailman valkoviinit jäivät itseltäni väliin sekä sekä edullisempien että arvokkaampien osalta. Molemmissa sarjoissa käytiin ankara loppukirikamppailu kahden parhaimman osalta ja poikkeuksellisesti yli 11 euron viineissä olivat pisteet lopulta täysin samat eli kultamitali jaettiin viinien Mud House Sauvignon Blanc 2014 ja Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling 2014 osalta. Onnitteluni molemmille tasaväkisestä kisasta.

Punaiset hanapakkaukset -sarjaan osallistui 41 kandidaattia, joten tahdon onnitella kaikkia tuomareita, jotka selvittivät arvioinnin kunniakkaasti. :) En valitettavasti päässyt flunssan takia mukaan tähän sarjaan. Voittajaksi kruunattiin Grand Barossa Shiraz 2012. Muiden kokonaisarvioinnin pohjalta voisin hankkia tämän kahden litran pakkauksessa myytävän viinin mieluusti testattavaksi grilliruokien seuraksi.

Valkoiset hanapakkaukset olivat myös erittäin vaihtelevia laadultaan. Tässä sarjassa annoin eniten pisteitä sellaiselle viinille, joka oli muutoin sarjan häntäpäätä 28 viinin joukossa. Koska en ole jatkotestannut viiniä, en voi vielä sanoa oliko kysymyksessä harhalaukaus vaiko henkilökohtainen mieltymys. Uskallan kuitenkin todeta, että kaiken kaikkiaan tätä lukuunottamatta oma pisteytykseni oli kilpailun tuloksissa melko verrannollinen viinien kokonaismenestykseen. Yleishavaintona valkoisten hanapakkausten kohdalla on yleisesti se, että Sauvignon Blanc -rypäleestä valmistetut viinit säilyttävät parhaiten tunnistettavuutensa, kun monet muut rypäleet saattavat muistuttaa helposti toinen toisiaan sokkona.

Vuoden viinit -kilpailun henkilökohtainen kohokohtani oli tänä vuonna ehdottomasti sarja Punaiset arvoviinit. Sarjaan osallistui ainoastaan yhdeksän viiniä mutta laatua oli kaikissa. Näiden välillä teknisen tasapainon ja mieltymysten arvottaminen on erittäin haastavaa mutta mielestäni hyvät viinit pärjäsivät. Tällä kertaa sekä kulta että pronssi jaettiin. Voittajia olivat Riojan alueelta tuleva Vina Real Reserva 2009 ja toscanalainen Luce 2011. Pidin itse enemmän jälkimmäisestä, jossa jälkimaku ja runsaus oli huikeaa. Parhaat pisteeni ja Viiniministerin henkilökohtainen kunniamaininta menee tässä sarjassa Italian Piemontesta tulevalle Rivetto Barolo Serralunga d'Alba 2009. Viinin pisteytystäni tukee mieltymykseni Piemonten Nebbiolo -rypäleestä valmistettuihin viineihin. Silti tässä viinissä oli luonnetta, syvyyttä ja hienostuneisuutta. Uskon lisäksi sen paranevan vanhetessaan.

Väkevöidyt viinit tuottivat päänvaivaa, koska sarjassa ovat sekaisin niin sherryt, madeirat kuin portviinitkin. Yhteensä 15 eri viiniä. Näiden tasavertainen arviointi vaatii melkoista pohdintaa tyylien ollessa niin eri luonteisia. Pidin eniten sarjan neloseksi sijoittuneesta Dow's Colheita Single Harvest Tawny 2002 -portviinistä. Siitä löytyi vivahteikkuutta, tasapainoa ja pituuttua runsain mitoin. Kilpailun mielestäni paras löytö oli hinta-laatusuhteeltaan tämän sarjan voittaja eli etelä-afrikkalainen KWV Cape Tawny. Tulos oli erästä poliitikkoa siteeraten melkoinen jytky. Punaruskea viini oli kiehtova ja tyylikäs tuoksultaan, josta löytyi niin korinttia kuin viikunaa. Erittäin makea viini oli kantava sisältäen toffeeta, karamellia ja luumua. Suosittelen lämpimästi.

Kesään sopivat Roseeviinit olivat mukana kilpailussa 13 viinin voimin. En ollut sarjan arvioinnissa mukana mutta pisteistä päätellen se ei jättänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. Haluaisin vilpittömästi että roseiden tasoa saataisiin nostettua globaalisti parempaan kuntoon ja lisää kysyntää Skandinavian markkinoille. Kylmimpään vuodenaikaan järjestetyssä kisassa ei välttämättä kaikki potentiaali osu juuri tässä sarjassa edukseen.

Kuohuviinien kohdalla jyvät erottuivat akanoista. Kuohuviinit alle 13 euroa osallistui jopa 31 viiniä. Tämä sarja jäi aiemmin mainitun flunssan takia myös väliin. Tuomariston pisteiden perusteella kolme oli erossa muista ja kaksi parasta olisi toisenlaisessa asemassa voinut taistella jopa tittelistä Vuoden Viiniksi. Mas De La Sabatiera Cava Brut Chardonnay ja Lindauer Cuvee Brut olivat sarjassaan ylivoimiaisia. Annettujen pisteiden perusteella nämä olisivat voineet menestyä myös ylemmässä sarjassa eli Kuohuviinit yli 13 euroa. Sarjan selvä voittaja oli Pfaff Cremant d'Alsace Brut Blanc de Blancs. Se oli myös oma suosikkini. Näin jälkikäteen todettuna en olisi arvannut alkuperää, koska suussani viini vaikutti luonteeltaan Lombardian laadukkaita kuohuviinejä. Mielenkiintoinen tuttavuus.

Samppanjat oli kilpailussa sarja, jonka henkilökohtaisesti testaamatta jääminen oli harmittavaa, kun ei voi tulkita tulosta omien aistikokemuksien pohjalta. Sijoitukset olivat tuomariston arvioiden mukaisesti tulokseltaan yllättäviä. Lisäksi viiden palkitun kohdalla kisa oli äärimmäisen tiukkka ja pistemarginaalit suppeita. Kärkiosasto edusti kuitenkin sarjan edullisempaa kaartia. Pari hinnaltaan kolminumeroista kandidaattia jäivät kylmästi palkittujen ulkopuolelle.


Miten tulevaisuudessa?


Vuoden viinit -kilpailu on mielestäni luotettava ja oikeudenmukainen mahdollisuus mittauttaa viineille tasonsa omissa sarjoissaan. Noin 500 viiniä vuosittain on iso joukko arvioitavaa, eikä kilpailun osallistujamäärille ole tarvetta nostamiseen. Sitä vastoin toivoisin, että maahantuotavista viineistä ravintolavalikoiman osuus kasvaisi, koska niiltä osin voitaisiin nostaa tasoa ja saada uusia menestyjiä suomalaiseen viinikulttuuriin. Kilpailu on suuntautunut vuosien varrella kuluttajille helposti saataviin viineihin. Suurin osa on Alkon valikoimaa. Toivon kuitenkin ettei systeemi välillisesti rajoittaisi laadukkaiden viinikandidaattien osallistumista kilpailuun.

Odotan jatkossa määrällisesti enemmän vaihtoehtoja ranskalaisten viinien osalta muutenkin kuin samppanjoiden osalta. Lisäksi tarjontaa ainakin Itävallan, Saksan ja Yhdysvaltojen viinien kohdalla voisi laajentaa laatuviinien osalta.






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti