Kokemuksia kevään viinitapahtumien tarjonnasta

Tänä keväänä on välivuosi perinteisen Messukeskuksessa järjestettävän ViiniExpon suhteen. Nykyisin tapahtumaa järjestetään vuorovuosin mutta tilalle on ilmestynyt eri maahantuojien järjestämiä omien tuotteiden esittelyjä kevään kynnyksellä. Näin välivuotena Viiniministeri vieraili 9.3. Winestaten valikoimatastingissa Teurastamon kellohallissa ja 10.3. Viinikevät -tapahtumassa Argoksenmäen holvikellarissa. Jälkimmäisen tilaisuuden järjestivät yhteistyössä maahantuojat Viinitie ja Vin Nature. 

Kuuluisia tuottajia, laadukas valikoima ja hintalappu kohdallaan

Winestaten valikoimatasting oli tarjonnaltaan melko laaja, jonka kattavaan tutustumiseen menee helposti kokonainen päivä ellei toinenkin. Sen vuoksi painotin tällä kertaa kuohu- ja valkoviinejä aistinvaraisessa seurannassa. Toki harvinaisemmat punaiset ja väkevöidyt tuli käytyä parhaimmiston osalta läpi.

Cono Surin viinisarjan uutuus
vetää nimensä mukaan hiljaiseksi.

Eri tuottajia on valikoimassa noin 50 ympäri maailmaa. Näistä menestystä kuluttajien kannalta ovat niittäneet sellaiset brändit kuten Miguel Torres, Masi, Cono Sur, Peter Lehmann jne. Näitä voidaan pitää onnistuneina löytöinä, joille Suomesta löytyy uskollinen kulttajakunta. Markkinoinnissa on onnistuttu mutta myös tasalaatuisuus vuodesta toiseen on yksi salaisuus, vaikka erojakin huomaa toisinaan vuosikertojen ja erien välillä.

Itse arvostan muutamia hinta-laatusuhteeltaan loistavia viininvalmistajia, joista mainittakoon mm. seuraavat:

1) Lindauer: Uusi-Seelantilaisen tuottajan Brut kuohuviini on ollut jo useita vuosia kuohuviinien kärkeä Suomeen tuotavassa valikoimassa ja hinta 12,79€ sopivan maltillinen. Esittelyssä oli myös heidän rosé-kuohuviini, joka on tulossa ennen vappua Alkon valikoimiin. Varsin maukas uutuus samassa hintakategoiassa.

2) Ste Michelle Wine Estates: Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltioon sijoittuva valmistamo on Chateau Ste. Michelle viineillään, mukaan lukien valkoinen Riesling ja punainen Syrah, onnistunut vakuuttamaan järjestämissäni maisteluissa testaajansa joka kerta. Tyyli on erittäin helposti lähestyttävä mutta silti tasapainoinen ja rypäleilleen ominainen.

100 pisteen viini

3) Dow's: Portviinitalo, jota pidetään yleisesti eräänä alueen parhaimmista. Talon perusviini Trademark Ruby on jo varsin tasapainoinen kategoriassaan mutta tuottajan Colheita-vuosikerrat hämmästyttävät ja ihastuttavat tyylikkyydessään aina uudestaan.

Valikoimatastingin helmiä olivat mielestäni mm. Ranskan Chablis'n alueen William Fevren 1er Cru - viinit, joissa nuoruudesta huolimatta on aineksia huipputasolle. Lisäksi eri tuottajien tilaisuudessa vuorollaan esitellyt erikoisuuudet olivat hienoja. Näistä myös muutama jäi erityisesti mieleen, kuten Tesch Krone Riesling Saksan Nahesta. Vertailu vuosikertojen 2007 ja 2011 kesken antoi hyvää osviittaa viinin kehityskaaresta. Toki vuodetkin ovat erilaisia keskenään. Lisäksi väkevöidyt Dow's Vintage Port 2007 sekä Blandy's Madeira 1976 olivat upeita. Kyseiselle vuosikertaportviinille viinilehti Wine Spectator antoi vuonna 2010 arviossaan täydet 100 pistettä! Lehden arviosta on aikaa jo viisi vuotta, joten tällä hetkellä viini on luonnollisen kaaren johdosta hieman mykässä vaiheessa verrattuna siihen mitä tulevaisuus tuonee tullessaan viinin kehittyessä pullossa. Huikea potentiaali on helposti havaittavissa. Ja täytyy myöntää, että sain nauttia tiettävästi ensimmäistä kertaa elämässäni täyden pistepotin viiniä.

Nautiskelijan unelmapäivä

Viinikeväässä oli valikoima täynnä herkullisia kuriositeetteja. Tilanne on sinänsä haastava että valikoiman tuotteita löytyy varsin vähän Alkon valikoimasta, joten viinejä on kuluttajien syytä

Knebelin laatuviinejä
Mosel-joen pohjoisosasta

metsästää laatutietoisten ravintoloiden listoilta.

Viinitien edustamien tuottajien laatu näkyy parhaiten saksankielisten alueiden valikoimassa. Saksan Moselista tulevat viinintuottaja Knebelin Rieslingit olivat varsin laadukkaita ja hyvä uusi tuttavuus. Toivoisi tällaisia viinejä lisää myös Alkon hieman suppeaan Mosel-valikoimaan. Mielenkiintoinen tuottajanimi oli myös Yhdysvaltojen Oregonista peräisin oleva Montinore. Heiltä löytyi mm. ensimmäinen maistamani uuden maailman Müller-Thurgau, joka kieltämättä oli kiinnostavampi kuin monet Keski-Euroopaan vastaavat rypäleiden edustajat. Toinen heidän viineistään oli sekoite eri rypäleistä suheessa Müller-Thurgau 36%, Riesling 30%, Gewürtztraminer 20% ja Pinot Gris 14%. Mainio viininmaistelun kompa asiantuntijoille sokkona!

Maistelussa oli myös suomalaisen Jarkko Peräsen Toscanassa toimivan Candialle -viinitalon valikoimaa. Niitä maistettuaan ymmärtää hyvin miksi ne ovat jo verrattain lyhyessä ajassa saavuttaneet tunnustusta Italian maaperällä Candiallen Chianti Classico ja Ciclope -viinit antavat selkeän esimerkin talon tyylistä, joissa yhdistyy kauniisti niin perinne kuin innovaatio.

Makeaa sielun täydeltä.

Vin Naturen Ranskan viinit ovat jotain sellaista, mitä ei tarpeeksi usein koe. Varsinkin Loiren sekä valkoiset että punaiset ovat uskomattoman vivahteikkaita puhumattakaan Lounais-Ranskan Juranconin alueen erikoisuuksista. Jälkimmäistä edusti biodynaaminen tuottaja Domaine de Souch, jonka makeat Petit Manseng -rypäleestä valmistetut jälkiruokaviinit ovat puhtaita ja moniulotteisia.

Loiren viineistä valkoiset Sauvignon Blanc ja Chenin Blanc -viinit olivat todella hienoja. Kaiken kruunasi Suomessa varsin vähän saatavilla olevan alueen punaiset Cabernet Franc -viinit. Jos vain muutama näistä olisi pakko valita niin päädyn seuraaviin: 1) Loiren keskiosan Tourainen alueen Jean-Francois Mérieau Coeur de Roche Vielles Vigne 2011 (Sauvignon Blanc), 2) Saumurin alueen Dominique Josephin Nobilé 2012 (Chenin Blanc), sekä 3) Bourgeoilin alueen Catherine & Pierre Breton Les Perrières 2010 (Cabernet Franc).

Steinerin biodynaamiset opit ovat
juurtuneet vahvasti mm. Loiren viineihin

Näiden biodynaamisten ja luomuviinien kanssa tarvittaisiin viikon mittainen messutapahtuma, jotta ehtisi rauhassa meditoida huippuyksilöiden parissa. Täytyy kypsytellä asiaa ja luulenkin, että jokin tuleva blogitekstini käsittelee viinimessujen merkitystä ja tarkoituksenmukaisuutta, kun osapuolina ovat maahantuojat/viinintuottajat sekä monopoli/ravintolat/kuluttajat. Kansalaisten viinioppia kun useat ammattilaisille suunnatut messut edistävät usein vain välillisesti. Olisiko aika jo laatia Viiniministerin messuopas?