Alsacen viinejä Ritarihuoneella

Keskiviikkona 28.1.2015 järjestettiin Helsingissä Ritarihuoneella perinteinen Alsacen viininäyttely järjestöjen CIVA (Conseil Interprofessionnel des Vins d'Alsace) ja Sopexa (kauppakamari) toimesta. Tilaisuudessa oli viinejä sekä edustusta läsnä yhteensä 24:ltä eri Alsacen viinintuottajalta.

Viinien yhteismäärä oli hieman yli 200 pulloa, joista tilaisuuden aikana Viiniministeri ehti analysoida 14:n eri tuottajan 55 mielenkiintoista viiniä. Usea viini jäi siis harmittavasti odottamaan seuraavaa kertaa. Maistamieni joukosta löytyi erittäin laaja-alainen kirjo Alsacen alueen viinitarjonnasta. Tällä kertaa fokusoin maistelua Alsacen kuiviin/puolikuiviin valkoviineihin sekä muutamaan kuohuviiniin ja makeaan valkoviiniin. Muutamilla tuottajilla oli joukossaan myös punaviinikin mutta vertailen niitä tarkemmin jokin toinen kerta.

Riesling avaa Alsacen sielun 

Kuivat Rieslingit ovat läpi viiniurani olleet olennainen osa omia mieltymyksiäni. Rypäle ei pettänyt tälläkään kertaa vaikka eroja oli runsaasti erityisesti positiivisessa merkityksessään. Näihin luonnollisia syitä ovat maaperä, vuosikerta ja ikääntyminen. Parhaiden osalta myös osaavalla viinintekijällä on merkityksensä.

Näyttelyssä oli verrattain kiitettävä määrä Grand Cru -laatuluokituksen viinejä, joista valtaosa Rieslingiä. Moni viineistä oli vielä melko nuori mutta potentiaalinen. Hienon esimerkin sai Jean Biecher & Fils S.A. tuottajan kolmesta eri Rieslingistä vuosikerralta 2013, jotka edustivat tarhoja Kastelberg, Rosacker ja Schlossberg. Oli helppoa havaita maaperien vaikutus viineihin. Ilahduttava kuriositeetti oli puolestaan Willy Gisselbrecht Grand Cru Muenchberg Riesling 2000. Se osoitti kuinka 15 vuotta on varsin sopiva ikä hyvin kehittyneelle Alsacen Rieslingille. Jälkimaku kantoi edelleen kauniisti ja uskon että kestää vielä hyvinkin useita vuosia eteenpäin. Useista vaihtoehdoista on mainittava Domaines Schlumberger Riesling Grand Cru Saering 2010 ja Gustave Lorenz Riesling Grand Cru Kantzlerberg 2007.

Biodynaamiset tuottajat erottuvat joukosta 

Jos näyttelyn uniikeinta viinintuottajaa on syytä hakea niin sellaiseksi voisin valita tuottajan Domaine Marc Kreydenweiss. Tämän viinituottajan skaala omenien, kukkien ja maaperän välillä on samanaikaisesti persoonallista sekä selkeää ja puhdaspiirteistä. Heidän etiketeilleen on tyypillistä erilaiset taidekuvat, joissa on mukana myös huumoria, mikä on keventävä elementti muutoin vakavasti otettaville viineille. Esimerkiksi Kreydenweiss Riesling Clos Rebberg 2012 voi jakaa mielipiteitä mutta on taatusti valtavirrasta poikkeava yksilö. Itse pidin siitä juuri sen vuoksi. Edellisen viinin tavoin osa perinteisistä AC-laatuluokan viineistä olivat mieleenpainuvia, kuten Domaine Zind-Humbrecht Heimbourg Riesling 2012. Nuoresta iästä huolimatta sen miellyttävä hedelmän ja hapokkuuden tasapaino yhdessä mineraalisuuden kanssa oli vakuuttava. Molemmat tuottajat kuuluvat alati lisääntyvään biodynaamisten viinintuottajien joukkoon.

Rypälevaihtoehdot antavat ulottuvuuksia

Alsacen viinikulttuuri painottuu lajikeviineihin mutta näitä rypälelajikkeita on useita. Rieslingin lisäksi mm. Pinot Gris, Pinot Blanc, Gewurtztraminer, Muscat ja Sylvaner. Kolme ensimmäistä ovat yleensä hapokkuudeltaan Rieslingiä lempeämpiä. Pinot Gris -viinit kehittyvät ikääntyessään parhaimmillaan erittäin hurmaaviksi. Eräs näyttelyn mielenkiintoisimmista oli Leon Beyer Pinot Gris Comtes d'Eguisheim 2007. Viini on valmista nautittavaksi muttei missään nimessä liian ikääntynyt. Lisäksi tuoreempi Jean Babtiste Adam Pinot Gris Letzenberg 2013 oli piristävä uutuus.

Gewürtztraminerit ovat poikkeuksetta usein helposti lähestyttäviä makean mausteisuuden viettelemille makunystyröille. Domaine Weinbach Gewurztraminer Grand Cru Furstentum 2011 oli klassinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Makeammista Domaines Schlumberger Gewurtztraminer Vendanges Tardives Cuvée Christine 2011 vakuutti talon hallitsevan rypäleen erinomaisesti. Lisäksi Hugel Gewurtztraminer Vendange Tardive 2006 antoi esimerkin siitä että myös hieman haastavampana viinivuotena voi osaavissa käsissä muodostua kelpo viini.
vaihtoehdoista

Muista rypälelajikkeista näyttelyn paras Muscat oli Zind Humbrecht Grand Cru Goldert Muscat 2011. Sylvaner ei ole Alsacen virallinen Grand Cru -lajike mutta näyttelyssä maisteltavana ollut Charles Wantz Sylvaner Grand Cru Zotzenberg 2011 on tuottajan mukaan Alsacen ainoa Grand Cru luokituksen saanut lajikkeensa edustaja. Kiehtova oli myös heidän Klevener de Heiligenstein 2011, joka oli täysin poikkeava muista Alsacen rypäleistä. Ensivaikutelma ohjasi aistit enemmän rhonelaislähtöisen Viognierin suuntaan.

Pinot Blancien tarjonta oli määrällisesti kohtuullinen. Perusviineistä mm. osuuskuntatuottajan Pfaffenheim Pinot Blanc 2013 oli puhdaspiirteinen. Varmaankin syystä ettei Pinot Blanc ole myöskään Grand Cru -lajike, eivät tuottajat panosta keksimäärin yhtälailla rypäleen viimeistelyyn, joskin tutkimatonta vivahteikkuutta voisin kuvitella rypäleestä ilmenevän enemmänkin.

Parhaat Crémant -kuohuviinit ovat virkistäviä 

Samppanjan varjoon jääneet Crémantit ovat mielenkiintoisempia mitä voisi kuvitella. Niiden rypäleet ovat usein Pinot Blanc ja Riesling mutta alueella sallitaan kuohuviinin valmistukseen myös Chardonnay. Tästä kiinnostava esimerkki oli Domaine Joseph Scharsch Crémant d'Alsace Blanc de Blancs 2012 on verrattain täyteläinen mutta samalla raikkaan kupliva. Tuottajan uusi etiketti kiinnitti myös miellyttävästi huomioni. Muista kuohuviineistä Gisselbrecht Crémant d'Alsace Emotion antoi eloisalla tavalla tyylikkäitä hiivakypsytyksen aromeita.

Kaiken kaikkiaan Alsacen viineistä ei voi tänä päivänä sanoa että olisivat yksiulotteisia tai tylsiä. Tuottajat uskaltavat erottautua omilla tyyleillään. Maaperät korostuvat ja erottautuvat entisestään ja identiteettiä haetaan yhä syvemmältä. Näyttelyssä maistamissani viineissä oli vähän jos lainkaan laadullisesti alisuorittajia. Se on ollut tähän mennessä hyvin harvinaista kun ottaa huomioon laajan kokonaistarjonnan. Toisaalta huiputkin erottuivat edukseen. Järjestäjät olivat myös onnistuneet hienon tilan löytämisessä. Ritarihuone aatelisella miljööllä luo Alsacen viineille arvoisensa tunnelman. Jäi miellyttävä jälkimaku siitä, että viinialueella olisi syytä vierailla lähiaikoina.