maanantai 8. helmikuuta 2016

Maanantaiklubi 1.2. Syvennytään Syrahiin


Kevään ensimmäiselle Maanantaiklubille lähdettiin  tuhdimmasta punaisesta rypäleestä, joka sopii hyvin myös talviseen säähän kun lämpömittari on vielä reilusti miinuksen puolella. Illan aiheena oli siis Syrah tai yhtä lailla Shiraz.




Viiniministerin Maanantaiklubilla on tupa täynnä.



Persiasta kohti Rhônen laaksoa 


Syrah-rypäleen historia on pitkä ja se on tiettävästi eräs vanhimmista tunnetuista rypälelajikkeista.  Oli lajike lähtöisin sitten Persiasta tai Foinikiasta niin nykyisellä nimellään sen juuret ovat kuitenkin Rhône-joen varrella Ranskassa.

Tärkeimmät alueet sijoitttuvat erityisesti Pohjois-Rhôneen, jossa kuuluisimmat tarhat sijaitsevat mm. Côte-Rôtien ja Hermitagen kukkuloilla. Koska nämä laadukkaat viinit saavat vähemmän köynnöspinta-alaa niin on hyvä mainita että eniten Ranskassa Syrahia tuotetaan Languedoc-Roussillonin alueella sekä Rhônea enemmän myös Provencen alueella. Uudessa maailmassa Australia on selkeä lippulaiva eikä Etelä-Afrikkaa tai Yhdysvaltojakaan kannata mssään nimessä unohtaa.


Yrteistä lakritsiin ja marjahillosta pippuriin

Syrah on usein lämpimän ilmaston rypäle, jonka kuoret ovat lähtökohtaisesti melko paksut, jolloin väriä ja tanniinejakin irtoaa usein enemmän. Sen ominaisuudet vaihtelevat toki keskitäyteläisestä erittäin täyteläiseen ja tanniinien lisäksi usein myös kohtalaiset hapotkin antavat rakennetta varsinkin Rhônelaisissa viineissä.

Aistinvaraisesti rypäleen aromit ovat täynnä metsäisiä tummia ja mustia marjoja. Sen aromeihin kuuluvat usein monet yrtitkin, kuten rosmariini, minttu, timjami. Mausteisuudesta voi erottaa mm. neilikkaa, anista, lakritsia ja eukalyptystakin.

Tyylit vanhan ja uuden maailman välillä ovat hyvinkin vaihtelevat, koska Rhônessa vahvempana esiintyvät rypäleen omat aromit kun taas uudessa maailmassa usein paahteisen auringon ja reilun tammikypsytyksen omaavat viinit tuovat mukaan makumaailmaan hillomaista runsautta sekä suklaan ja vaniljan vivahteita. Lisäksi esim. Australiassa on varsin yleistä luoda sekoitteita. Näitä ovat mm GSM eli Grenache-Shiraz-Mourvedre. Sekoittamalla pienen määrän valkoista Viognieria rotevaan Shiraziin, saadaan viinistä hieman aromaattisempi ja vivahteikkaampi. Nämä viinit ovat nimellä Shiraz-Viognier.

Sokkomaistelussa oli mukana kuusi viiniä. Kaikki eri maista, joita olivat Australia, Chile, Etelä-Afrikka, Italia, Ranska ja Yhdysvallat. Näistä puolet olivat nimenomaan Viognierilla maustettuja.

Kevään Maanantaiklubi käynnistyi Marguet'n 2009 vuosikertasamppanjalla, josta siirryttiin Syrahien pariin.













1. Leyda Singe Vineyard Canelo Syrah 2013, 14,48€

Väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa mustaherukkaa, keitettyä hedelmää sekä oliivia. Maussa tummaa kirsikkaa ja boysenmarjaa. Rakenteeltaan täyteläinen, jossa kohtalaiset tanniinit. Melko pitkä ja makean marjainen jälkimaku.

Aloitusviini Chilen Leyda Valleyn alueelta sai osallistujilta runsaasti kannatusta. Viini pärjää ilman ruokaakin kun tammi pehmentää tanniineja. Monipuolinen seuralainen useille tummille liharuoille. Hinta-laatu suhteellisen kohdallaan.


2. Canapi Shiraz 2012, 6,99€

Ulkonäkö on vaaleampi verrattuna muihin Syrah-viineihin ja väriltään keskisyvän punainen. Tuoksussa niin herukkaista kuin tumman kirsikkaista hentoa marjaisuutta. Maussa lisäksi paahteisuutta mutta kokonaisuutena hieman veltto.

Viini edustaa Sisilian kevyempää Shiraz-tyyliä eli ei kerro kaikkea Etelä-Italian potentiaalista. Tämä kuriositeetti sai kuitenkin hajaääniä, joten vaikka jää kustannuksiltaan huomattavasti pienemmäksi niin se nostaa viinin merkitystä. Hintaansa nähden tasapainoinen ja juotavissa.


3. Chapoutier Les Meysonniers 2014, 23,90€

Rypäleen alkuperäistä tyyliä edusti Rhônelainen biodynaaminen Syrah. Tummanpunainen, hieman rubiiniin vivahtava syvähkö väriltään. Tuoksussa reilusti metsäisiä piirteitä: mustikkaa, varpua ja kanervaa. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja tuore viini, jossa selkeät hapot ja kohtalaiset tanniinit. Maussa tummia sekä mustia marjoja kuten karhunvadelmaa ja tummaa kirsikkaa.

Viini oli ylivoimaisesti maistelun haasteellisin, koska se oli vielä varsin nuori ja kehittyi pitkään lasissa ennen kuin löysi parhaimpaansa. Lisäksi muiden suhteellisten pehmeiden viinien joukossa se kaipasi vierellensä ruokaa. Syksyiset pataruoat olisivat valintani koska aromimaailma tukee visiota ja siihen mennessä viinien hapot ovat todennäköisesti jo hieman pehmeämmät. Miksipä ei myös yrttiset lammasruoat jo pääsiäisenä.


4. Rolling Shiraz Viognier 2013, 11,48€

Tummanpunainen ja syvän purppurainen ulkonäkö. Tuoksu on mustasävytteinen, pippurinen ja yrttinen. Maussa hillomaista makeaa marjaisuutta kuten boysenmarjaa. Tuntuvat tanniinit jossa kuitenkin silkkiset hapot.

Australian otos tuli tällä kertaa Uudesta Etelä-Walesin Central Ranges -alueelta, joka sisältää ala-alueet Cowra, Mudgee ja Orange. Viini edustaa viileämpää ilmastoa, joten tyypillistä Barossan viiniä ei tästä tule etsiä. Aromimaalima oli silti maan tyylille ominainen. Ruokasuosituksena makean mausteiset lammasruoat mintun ja täyteläisen kastikkeen kera.


5. Chateau Ste Michelle Syrah 2012, 17,95€

Erittäin tummanpunainen ja syvä Luoteis-Yhdysvaltojen Washingtonin Syrah. Tuoksu boysenmarjainen, yrttinen, minttuinen. Maku seuraa tuoksua. Sisältää pehmeät tanniinit sekä runsaasti boysenmarjaa ja tammen tuomaa vaniljaa ja kahvia.

Viini pärjäsi kansan suussa ties monennen kerran sokkona, koska se sopii oikein hyvin ilman ruokaakin. Liekö pieni prosentti Viognieria tässäkin salaisuutena? Suhteellisen pehmeän happorakenteen vuoksi en kuitenkaan laittaisi seuraksi kovin voimakasta riistaa tai punertavaa lihaa. Pikemminkin melko kypsää. Varma valinta monien grilliruokien kera ja sellaisenaan.


6. Porcupine Ridge Syrah Viognier 2011, 14,34€ (tilausvalikoima)

Maistelun päätti erittäin syvä ja tummanpunainen Etelä-Afrikan Syrah Viognier. Tuoksussa tummaa, keitettyä marjaa sekä yrttisyyttä. Täyteläinen ja pehmeä maku, jossa kevyet tanniinit ja hieman savuista sekä riistaista aromia. Viinissä oli tyyliä ja runsautta joskin pituutta kaipasi hieman enemmän.

Viini antoi paksulla olemuksellaan tuhdin alkuvaikutelman mutta muuttui suussa oletettua lempeämmäksi. Katsoisin että yleisviini monille tummille liharuoille.


Illan juustoina olivat sveitsiläinen Gruyere, englantilainen Cheddar sekä ranskalainen Mont d'Or. En suunnitellut näitä suoraan maistelua varten vaan enemmän klubin jälkispekulointiin. Kaikesta huolimatta mikään ei pahasti riidellyt viinien kanssa eikä toisaalta muodostanut täydellistä paria. Sen vuoksi johtopäätöksenä voisi todeta että Syrahien pariin erilaiset juustotkin soveltuvat varsin luontevasti

Viiniministerin maanantaiklubi, joka kevään osalta on jo aktiiviosallistujien osalta täynnä, jatkuu seuraavilla teemoilla:

15.2. Rioja vs. Navarra
7.3. Lempeät punaviinit
21.3. Charmikas Chardonnay
4.4. Cool Climate
18.4. Viinimaat Top 10 jälkeen

Suunnitelmissa laajentaa syksyllä kahteen rinnakkaisryhmään. Laita mieleesi jo nyt jos osallistuminen kiinnostaa tai ilmoita kiinnostuksestasi suoraan viiniministerille info@viiniministeri.fi.