maanantai 9. marraskuuta 2015

Sommelier Themed Lunch ZONIN1821


Mennyt lokakuu oli Viiniministerille varsin vauhdikas. Monista tapahtumista yksi mielenkiintoisimmista oli ZONIN1821 lanseerama Sommeliers Themed Lunch 5.10. Ravintola Brondan kabinetissa.

Wine Ambassador Lorenzo Zonin

Lounaan yhdeksän kuplivaa


Frizzante, Charmat vai Traditional? 

Viiniministeri sai kutsun lounaalle, jossa esiteltiin viinisuurlähettiläs Lorenzo Zoninin toimesta useita mielenkiintoisia kuplivia viinejä eri puolilta Italiaa. Painopisteenä alueista olivat Lombardia ja Piemonte mutta kuriositeetit löytyivät myös Friulista, Apuliasta ja Venetosta.

Nautittuja viinejä oli yhteensä yhdeksän erilaista, joita en kaikkia lähde erittelemään mutta nostan esille muutamia huomioita kokonaisuuteen liittyen. Viinit tarjoiltiin sokkona, mikä oli mielestäni erittäin hyvä lähtökohta. Maistelun eräänä haasteena vieraille oli arvata, olivatko kuohuvat viinit valmistustekniikaltaan Frizzante, Charmat vai Traditional. Nautin tästä tehtävästä koska harvemmin tällaisen kategorian otoksia tulee edes testattua systemaattisesti peräjälkeen.

Frizzanten tyyli on enemmän helmeilevä kuin kuohuva eli maltillisesti kupliva, jonka suutuntuma on yleensä kevyen pirskahteleva. Tämäntyyliset viinit koetaan toisinaan harmittomia seurusteluun mutta itse koin lounaan parissa positiivisena yllätyksenä sen potentiaalin, mikä yhdistyi sopivien ruokien seurassa. Sinänsä yksinkertaiset maut monipuolistuvat tyylikkäästi. Charmat-tyylisiä kuohuvia ovat pääsääntöisesti mm. Proseccot. Niiden kuplat muodostuvat tankkikäymisellä perinteisen Traditional -pullokäymisen sijasta. Perinteinen menetelmä tunnetaan myös samppanjametodina, jota ei alkuperän vuoksi käytetä kuin aidoista samppanjoista.

Bonardasta Negroamaroon ja Glerasta Garganegaan


Myönnettäköön että maistelu piti sisällään useita sellaisia viinejä, joita ei ollut osunut kohdalleni aikaisemmin. Esimerkiksi Lombardian eteläosan Oltrepò Pavesen alueen viinit ovat loistaneet poissaolollaan omassa maistelurepertuaarissani. Syitä voi aina etsiä mutta yksi on varmaankin kyseisen alueen viinien vähäinen saatavuus monopolin valikoimasta. Toiseksi alueen sijainti Piemonten kyljessä voi olla identiteetin kannalta vaikea, mikäli omaleimaisuus ei ole riittävän selkeä. Kuten jo aiemmin totesin niin ainakin ruokien parissa nämä viinit loistivat. Esimerkiksi punainen frizzante Bonarda-rypäleestä oli hauska tuttavuus.

Maistelun omia suosikkejani olivat kuitenkin kaksi kuohuvaa. Apuliasta peräisin oleva Masseria Altemuran Rosamario Spumante NV, jonka rypäleenä oli yllättäen Negroamaro, joka tunnetaan paremmin alueella punaviineistään. Tässä kohtasi kauniilla tavalla mansikkaisuus ja kermainen suutuntuma. Viimeisenä maistettu Castello del Poggion Brachetto Spumante oli myös varsin tyylikäs Gambellaran alueelta Venetosta. Sen rypäleenä Soave-viineistäkin tuttu Garganega.


Kuohuvat kaipaavat ruokaa seurakseen


Brondan keittiö oli mielestäni onnistunut hienosti viinien ja ruokien yhteensovittamisesta. Tämä oli vasta toinen kerta ravintolassa, josta ensimmäinen vierailu ei kaikin osin vakuuttanut mutta nyt oli kokonaisuus mietitty enemmän loppuun asti. Toki erona aikaisempaan oli että kabinetin puolelle ei kantautunut ravintolasalin taustamusiikki. Niinkin hienovaraiset aromit kun lounaalla tarjoiltiin, olisivat omissa aisteissani voineet menettää merkityksensä kyseisen äänimaailman seurassa.

Viinien ja aterian yhdistäminen on mielestäni erittäin tärkeää, jos halutaan hakea kokonaisvaltaista näkemystä viineihin ja sen alkuperään. Ruoan ja viinin yhdistämisessä parhaimmillaan lopputulos on enemmän kuin osatekijöidensä summa. Tällä lounaalla siinä onnistuttiin mielestäni varsin hienosti. Seuraava haasteeni on yhdistää näihin osatekijöihin vielä kuulonvarainen aistimaailma eli musiikki. Laitan siitä lisää selontekoa lähiaikoina.