Mennyt lokakuu oli Viiniministerille varsin vauhdikas.
Monista tapahtumista yksi mielenkiintoisimmista oli ZONIN1821 lanseerama
Sommeliers Themed Lunch 5.10. Ravintola Brondan kabinetissa.
 |
| Wine Ambassador Lorenzo Zonin |
 |
| Lounaan yhdeksän kuplivaa |
Frizzante, Charmat vai Traditional?
Viiniministeri sai kutsun lounaalle, jossa esiteltiin
viinisuurlähettiläs Lorenzo Zoninin toimesta useita mielenkiintoisia kuplivia
viinejä eri puolilta Italiaa. Painopisteenä alueista olivat Lombardia ja
Piemonte mutta kuriositeetit löytyivät myös Friulista, Apuliasta ja Venetosta.
Nautittuja viinejä oli yhteensä yhdeksän erilaista, joita en
kaikkia lähde erittelemään mutta nostan esille muutamia huomioita
kokonaisuuteen liittyen. Viinit tarjoiltiin sokkona, mikä oli mielestäni
erittäin hyvä lähtökohta. Maistelun eräänä haasteena vieraille oli arvata,
olivatko kuohuvat viinit valmistustekniikaltaan Frizzante, Charmat vai
Traditional. Nautin tästä tehtävästä koska harvemmin tällaisen kategorian
otoksia tulee edes testattua systemaattisesti peräjälkeen.
Frizzanten tyyli on enemmän helmeilevä kuin kuohuva eli
maltillisesti kupliva, jonka suutuntuma on yleensä kevyen pirskahteleva.
Tämäntyyliset viinit koetaan toisinaan harmittomia seurusteluun mutta itse koin
lounaan parissa positiivisena yllätyksenä sen potentiaalin, mikä yhdistyi
sopivien ruokien seurassa. Sinänsä yksinkertaiset maut monipuolistuvat
tyylikkäästi. Charmat-tyylisiä kuohuvia ovat pääsääntöisesti mm. Proseccot.
Niiden kuplat muodostuvat tankkikäymisellä perinteisen Traditional
-pullokäymisen sijasta. Perinteinen menetelmä tunnetaan myös samppanjametodina,
jota ei alkuperän vuoksi käytetä kuin aidoista samppanjoista.
Bonardasta Negroamaroon ja Glerasta Garganegaan
Myönnettäköön että maistelu piti sisällään useita sellaisia
viinejä, joita ei ollut osunut kohdalleni aikaisemmin. Esimerkiksi Lombardian
eteläosan Oltrepò Pavesen alueen viinit ovat loistaneet poissaolollaan omassa
maistelurepertuaarissani. Syitä voi aina etsiä mutta yksi on varmaankin kyseisen
alueen viinien vähäinen saatavuus monopolin valikoimasta. Toiseksi alueen
sijainti Piemonten kyljessä voi olla identiteetin kannalta vaikea, mikäli
omaleimaisuus ei ole riittävän selkeä. Kuten jo aiemmin totesin niin ainakin ruokien
parissa nämä viinit loistivat. Esimerkiksi punainen frizzante
Bonarda-rypäleestä oli hauska tuttavuus.
Maistelun omia suosikkejani olivat kuitenkin kaksi kuohuvaa.
Apuliasta peräisin oleva Masseria Altemuran Rosamario Spumante NV, jonka
rypäleenä oli yllättäen Negroamaro, joka tunnetaan paremmin alueella
punaviineistään. Tässä kohtasi kauniilla tavalla mansikkaisuus ja kermainen
suutuntuma. Viimeisenä maistettu Castello del Poggion Brachetto Spumante oli
myös varsin tyylikäs Gambellaran alueelta Venetosta. Sen rypäleenä Soave-viineistäkin
tuttu Garganega.
Kuohuvat kaipaavat ruokaa seurakseen
Brondan keittiö oli mielestäni onnistunut hienosti viinien
ja ruokien yhteensovittamisesta. Tämä oli vasta toinen kerta ravintolassa,
josta ensimmäinen vierailu ei kaikin osin vakuuttanut mutta nyt oli kokonaisuus
mietitty enemmän loppuun asti. Toki erona aikaisempaan oli että kabinetin
puolelle ei kantautunut ravintolasalin taustamusiikki. Niinkin hienovaraiset
aromit kun lounaalla tarjoiltiin, olisivat omissa aisteissani voineet menettää
merkityksensä kyseisen äänimaailman seurassa.
Viinien ja aterian yhdistäminen on mielestäni erittäin
tärkeää, jos halutaan hakea kokonaisvaltaista näkemystä viineihin ja sen alkuperään.
Ruoan ja viinin yhdistämisessä parhaimmillaan lopputulos on enemmän kuin
osatekijöidensä summa. Tällä lounaalla siinä onnistuttiin mielestäni varsin
hienosti. Seuraava haasteeni on yhdistää näihin osatekijöihin vielä kuulonvarainen aistimaailma eli musiikki. Laitan siitä lisää selontekoa lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti