Maanantaiklubin kolmas kerta 5.10. käsitteli Kalifornian punaviinejä. Aihe ei ole suinkaan kevyt, joten se haastoi ministerinkin segmentointikyvyn koetukselle eri alueiden, tyylipiirteiden ja rypäleiden kesken.
![]() |
Maistelua ja spekulointia hyvässä seurassa. |
Yhdysvaltain ykkönen
Kalifornia on Yhdysvaltojen suurin viinituotantoalue. Sen
osuus koko maan viinituotannosta on 25 miljoonan hehtolitran osuudellaan liki
90%. Seuraavaksi tulevat mm. New York, Washington ja Oregon. Toki Yhdysvaltojen
jokaisessa osavaltiossa on jonkin verran viininvalmistusta. Myös niin Havaji-saarilla kuin Alaskassakin.
Viinialueena Kalifornia jaetaan eri osiin. San Franciscon
pohjoispuolella sijaistseva Pohjois-Rannikko käsittää mm. kuuluisat Sonoman ja
Napan laaksot. Keskirannikko
katsotaan karkeasti sijoittuvan San Franciscon ja Los Angelesin väliin.
Jälkimmäisestä etelään on vielä Etelä-Rannikko. Lisäksi sisämaan Sierra
Foothills Sacramenton itäpuolella niin soppa alkaa olla valmis. Mausteena
mainittakoon alkuperäisluokiteltuja AVA-alueita (American Viticultural Areas)
on Kalifornian alueella jo yli sata itsenäistä.
![]() |
Erilaisia sävyjä vierekkäin. Erotatko vaalean Pinot Noirin jo väristä? |
Rypeleitä ja aurinkoa
Rypäleidenkään osuus ei ole enää pelkästään Cabernetin ja
Chardonnayn varassa. Näiden lisäksi Kaliforniassa tunnetaan valkoisista
Sauvignon Blanc (tunnetaan myös nimellä Fumé Blanc) sekä punaisista Zinfandel,
Merlot, Pinot Noir ja Syrah sekä osoin useita muita Bordeaux-lähtöisiä
lajikkeita. Rypäleiden painotus eri ala-alueiden kesken ovat selkeitä.
Esimerkiksi Napa Valleyn alueella Cabernet Sauvignon, Merlot, Chardonnay ja
Zinfandel ovat ensisijaisia. Pieniä määriä viljellään myös mm. Petit Verdot ja Petite Sirah -rypäleitä, joista jälkimmäinen on kuitenkin täysin eri kuin tunnetumpi Syrah.
Illan teema "Napa ei ole pyöreä" oli
Viiniministerin retorinen valinta koska maisteltavana oli vain yksi Napan
alueen viini. Muut olivat ympäri Kaliforniaa. Maistelun seitsemästä viinistä
kaikki olivat rypälekoostumuksiltaan hieman erilaisia. Viisi lajikeviiniä ja kaksi
sekoitetta. Toki tähän hengenvetoon on mainittava että Yhdysvaltojen
viinilainsäädännön mukaan etiketissä voidaan käyttää yhden lajikkeen nimeä
vaikkei sitä olisi kuin 75%. Kun viinin etiketissä puolestaan mainitaan AVA-alueen nimi niin viinistä vähintään 85% on oltava alueen sisältä ja viinitarha mainitessa
95% kyseiseltä tarhalta.
![]() |
Kalifornian punaisia maistelujärjestyksessä. |
1. Beringer Founder's Estate Merlot 2012, 12,99€
8p
Viinissä oli monien mielestä jotain tuttua. Oliko se sitten
Merlot'n ominaispiirteet vai yleisesti uuden maailman viinien hillomainen
pyöreys, se jäi kuitenkin avoimeksi. Väriltään rubiinipunainen ja hieman
läpikuultava viini. Aromeiltaan se
viini oli tumman marjainen jossa oli havaittavissa myös pippuria, multaisuutta
ja lakritsia. Pehmeä jälkimaku.
2. Lyeth Meritage 2012, 27,90€
1p
Tämä sekoite oli yhdistelmä viittä rypälettä: Merlot,
Cabernet Sauvignon, Mlbec, Cabernet Franc ja Petit Verdot. Alueena Sonomassa
sijaitsevaa Alexander Valley. Ulkonäön puolesta keskisyvä, tumman punainen.
Tummaan marjaisuuteen yhdistyi rotevat tanniinit, joka selkeästi kaipasi
riistaruokaa seurakseen. Maku oli kuitenkin mausteinen ja hieman savuisen
tamminen, jossa aavistus muskottipähkinää.
3. SCV Freestone Hills Pinot Noir 2011, 30,30€
10p
Maistelun jaettu ykkösviini. Rypäleen erotti jokainen jo
ulkonäöstä kun sen vaaleus ja läpinäkyvyys paljasti tuotteen Pinot Noir
-viiniksi. Edellisen tavoin viini oli peräisin Sonoman piirikunnasta. Tässä
viinissä oli jo jonkin verran kehittyneisyyttä ja suutuntumaltaan vähäiset
tanniinit ja sopivasti hapokkuuta. Aromeiltaan tumman kirsikkainen, orvokkinen
ja yrttinen. Mielestäni myös jonkin verran laventelia ja Earl Grey -teen
vivahteita. Kokonaisuutena tyylikäs ja rypäleelleen myös aromeiltaan tunnistettava, joskin selkeästi uuden maailman vivahtein.
4. Ridge Estate Cabernet Sauvignon 2011, 47,00€
1p
Tuottaja on yksi Santa Cruz Mountains alueen tunnetuimmista
San Josen kaupungin länsipuolella. Ensivaikutelma tästä viinistä vei heti
Bordeaux'n suuntaan. Toki hieman pyöristettynä mutta runsaana. Tummanpunainen
ja syvä ulkonäkö sisälsi aromeiltaan mustaherukkaa, setripuuta, yrttejä,
pippuria ja hieman nahkaisuutta sekä keitettyä hedelmääkin. Valitettavasti
ääniä viini ei saanut, koska seurassaan se kärsi jälleen ruoan puutteesta,
koska selkeä medium-pihvin kumppani. Itselleni tämä viini edusti maistelun
tyylikkäintä kaartia, jonka toki hintakin paljastaa. Silti pitäisin tätä vielä
Kalifornian nykytrendin pohjalta laadulleen sopivana hinnoitteluna. Viiniä voi
huoletta vielä pitää kellarissa useita vuosia.
5. J. Lohr Syrah 2013, n. 15€
10p
Maistelun yllättäjä ja jaettu voittaja oli peräisin Paso
Roblesin alueelta Keskirannikolta, joka oli väriltään syvän tummanpunainen ja
hieman violetti. Syrahin lisäksi viinissä oli pieni prosentti Grenache- ja
Mourvedre -rypäleitä. Aromit olivat vahvasti mustasävytteisiä ja kypsiä.
Luumun, mintun ja yrttiteen kokonaisuus oli tasapainoisen miellyttävä. Viini oli verrattain
pehmeiden tanniinien vuoksi valmista nautittavaksi sellaisenaan mutta sopisi
mainiosti esim. syksyn miedompien riistaruokien seurana. Toisaalta kesällä grillatun porsaankyljen kanssakin toimisi varmasti hyvin. Viinin hintalaatusuhde oli erittäin
kohdallaan.
6. Hahn GSM 2012, 17,99€
5p
Kuudes viini jatkoi luontevasti edellisen jatkeena kun
rypälekoostumus oli sama eli Grenache-Syrah-Mourvedre. Toki painotukset
erilaiset. Viinin alkuperä on yleisesti keskirannikon alueelta muttei sanota
tarkemmin ala-aluetta. Tässä viinissä oli hieman hillomaisuuden lisäksi hieman
kasvisperäisiä aromeita joka maistelun edetessä siirtyi vahvasti eukalyptyksen
suuntaan. Viinissä alkoholi tuli hieman läpi vaikkakin maastoutui makeaan
marjaisuuteen hyvin.
7. Girard Old Vine Zinfandel 2012, 27,70€
9p
Viimeisenä oli vuorossa Kalifornian pakollinen eli
Zinfandel. Sen kokonaiuus keräsi pistetiä kuitenkin hyvin jääden maistelussa
niukasti pronssille. Väriltään keskisyvä ja tumma karmiininpunainen viini.
Alkuun tuli esiiin riistaisia ja mausteisia ominaisuuksia, jotka kehittyivät
lakritsin ja fenkolin suuntaan. Tumma marjaisuus oli maultaan pehmeä, joten
voimakkaasta alkoholista huolimatta viini menee nautiskeluunkin sellaisenaan
vaikka sopii monille tummille liha- ja riistaruoillekin.
Illan juustoina olivat suolaiset ja puolikovat sveitsiläiset
Appenzeller Extra, luolakypsytetty Gruyere sekä italialainen Parmegiano
Reggiano.
Yhtään kehnoa viiniä ei
tällä kertaa joukosta löytynyt, joskin yleisesti viinien persoonallisuus
korostui enemmän tuhdeilla kuin eleganteilla piirteillä. Aurinkoa ei jäänyt
ainakaan puuttumaan, joten jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan tulevaa Maanantaiklubia "Toscanan auringon alla".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti