maanantai 26. lokakuuta 2015

Maanantaiklubi 5.10. Napa ei ole pyöreä


Maanantaiklubin kolmas kerta 5.10. käsitteli Kalifornian punaviinejä. Aihe ei ole suinkaan kevyt, joten se haastoi ministerinkin segmentointikyvyn koetukselle eri alueiden, tyylipiirteiden ja rypäleiden kesken.



Maistelua ja spekulointia hyvässä seurassa.


Yhdysvaltain ykkönen


Kalifornia on Yhdysvaltojen suurin viinituotantoalue. Sen osuus koko maan viinituotannosta on 25 miljoonan hehtolitran osuudellaan liki 90%. Seuraavaksi tulevat mm. New York, Washington ja Oregon. Toki Yhdysvaltojen jokaisessa osavaltiossa on jonkin verran viininvalmistusta. Myös niin Havaji-saarilla kuin Alaskassakin.

Viinialueena Kalifornia jaetaan eri osiin. San Franciscon pohjoispuolella sijaistseva Pohjois-Rannikko käsittää mm. kuuluisat Sonoman ja Napan laaksot.  Keskirannikko katsotaan karkeasti sijoittuvan San Franciscon ja Los Angelesin väliin. Jälkimmäisestä etelään on vielä Etelä-Rannikko. Lisäksi sisämaan Sierra Foothills Sacramenton itäpuolella niin soppa alkaa olla valmis. Mausteena mainittakoon alkuperäisluokiteltuja AVA-alueita (American Viticultural Areas) on Kalifornian alueella jo yli sata itsenäistä.

Erilaisia sävyjä vierekkäin. Erotatko vaalean Pinot Noirin jo väristä?


Rypeleitä ja aurinkoa


Rypäleidenkään osuus ei ole enää pelkästään Cabernetin ja Chardonnayn varassa. Näiden lisäksi Kaliforniassa tunnetaan valkoisista Sauvignon Blanc (tunnetaan myös nimellä Fumé Blanc) sekä punaisista Zinfandel, Merlot, Pinot Noir ja Syrah sekä osoin useita muita Bordeaux-lähtöisiä lajikkeita. Rypäleiden painotus eri ala-alueiden kesken ovat selkeitä. Esimerkiksi Napa Valleyn alueella Cabernet Sauvignon, Merlot, Chardonnay ja Zinfandel ovat ensisijaisia. Pieniä määriä viljellään myös mm. Petit Verdot ja Petite Sirah -rypäleitä, joista jälkimmäinen on kuitenkin täysin eri kuin tunnetumpi Syrah.

Illan teema "Napa ei ole pyöreä" oli Viiniministerin retorinen valinta koska maisteltavana oli vain yksi Napan alueen viini. Muut olivat ympäri Kaliforniaa. Maistelun seitsemästä viinistä kaikki olivat rypälekoostumuksiltaan hieman erilaisia. Viisi lajikeviiniä ja kaksi sekoitetta. Toki tähän hengenvetoon on mainittava että Yhdysvaltojen viinilainsäädännön mukaan etiketissä voidaan käyttää yhden lajikkeen nimeä vaikkei sitä olisi kuin 75%. Kun viinin etiketissä puolestaan mainitaan AVA-alueen nimi niin viinistä vähintään 85% on oltava alueen sisältä ja viinitarha mainitessa 95% kyseiseltä tarhalta.

Kalifornian punaisia maistelujärjestyksessä.



1. Beringer Founder's Estate Merlot 2012, 12,99€
8p

Viinissä oli monien mielestä jotain tuttua. Oliko se sitten Merlot'n ominaispiirteet vai yleisesti uuden maailman viinien hillomainen pyöreys, se jäi kuitenkin avoimeksi. Väriltään rubiinipunainen ja hieman läpikuultava viini. Aromeiltaan  se viini oli tumman marjainen jossa oli havaittavissa myös pippuria, multaisuutta ja lakritsia. Pehmeä jälkimaku.


2. Lyeth Meritage 2012, 27,90€
1p

Tämä sekoite oli yhdistelmä viittä rypälettä: Merlot, Cabernet Sauvignon, Mlbec, Cabernet Franc ja Petit Verdot. Alueena Sonomassa sijaitsevaa Alexander Valley. Ulkonäön puolesta keskisyvä, tumman punainen. Tummaan marjaisuuteen yhdistyi rotevat tanniinit, joka selkeästi kaipasi riistaruokaa seurakseen. Maku oli kuitenkin mausteinen ja hieman savuisen tamminen, jossa aavistus muskottipähkinää.


3. SCV Freestone Hills Pinot Noir 2011, 30,30€
10p

Maistelun jaettu ykkösviini. Rypäleen erotti jokainen jo ulkonäöstä kun sen vaaleus ja läpinäkyvyys paljasti tuotteen Pinot Noir -viiniksi. Edellisen tavoin viini oli peräisin Sonoman piirikunnasta. Tässä viinissä oli jo jonkin verran kehittyneisyyttä ja suutuntumaltaan vähäiset tanniinit ja sopivasti hapokkuuta. Aromeiltaan tumman kirsikkainen, orvokkinen ja yrttinen. Mielestäni myös jonkin verran laventelia ja Earl Grey -teen vivahteita. Kokonaisuutena tyylikäs ja rypäleelleen myös aromeiltaan tunnistettava, joskin selkeästi uuden maailman vivahtein.


4. Ridge Estate Cabernet Sauvignon 2011, 47,00€
1p

Tuottaja on yksi Santa Cruz Mountains alueen tunnetuimmista San Josen kaupungin länsipuolella. Ensivaikutelma tästä viinistä vei heti Bordeaux'n suuntaan. Toki hieman pyöristettynä mutta runsaana. Tummanpunainen ja syvä ulkonäkö sisälsi aromeiltaan mustaherukkaa, setripuuta, yrttejä, pippuria ja hieman nahkaisuutta sekä keitettyä hedelmääkin. Valitettavasti ääniä viini ei saanut, koska seurassaan se kärsi jälleen ruoan puutteesta, koska selkeä medium-pihvin kumppani. Itselleni tämä viini edusti maistelun tyylikkäintä kaartia, jonka toki hintakin paljastaa. Silti pitäisin tätä vielä Kalifornian nykytrendin pohjalta laadulleen sopivana hinnoitteluna. Viiniä voi huoletta vielä pitää kellarissa useita vuosia.


5. J. Lohr Syrah 2013, n. 15€
10p

Maistelun yllättäjä ja jaettu voittaja oli peräisin Paso Roblesin alueelta Keskirannikolta, joka oli väriltään syvän tummanpunainen ja hieman violetti. Syrahin lisäksi viinissä oli pieni prosentti Grenache- ja Mourvedre -rypäleitä. Aromit olivat vahvasti mustasävytteisiä ja kypsiä. Luumun, mintun ja yrttiteen kokonaisuus oli tasapainoisen miellyttävä. Viini oli verrattain pehmeiden tanniinien vuoksi valmista nautittavaksi sellaisenaan mutta sopisi mainiosti esim. syksyn miedompien riistaruokien seurana. Toisaalta kesällä grillatun porsaankyljen kanssakin toimisi varmasti hyvin. Viinin hintalaatusuhde oli erittäin kohdallaan.


6. Hahn GSM 2012, 17,99€
5p

Kuudes viini jatkoi luontevasti edellisen jatkeena kun rypälekoostumus oli sama eli Grenache-Syrah-Mourvedre. Toki painotukset erilaiset. Viinin alkuperä on yleisesti keskirannikon alueelta muttei sanota tarkemmin ala-aluetta. Tässä viinissä oli hieman hillomaisuuden lisäksi hieman kasvisperäisiä aromeita joka maistelun edetessä siirtyi vahvasti eukalyptyksen suuntaan. Viinissä alkoholi tuli hieman läpi vaikkakin maastoutui makeaan marjaisuuteen hyvin.


7. Girard Old Vine Zinfandel 2012, 27,70€
9p

Viimeisenä oli vuorossa Kalifornian pakollinen eli Zinfandel. Sen kokonaiuus keräsi pistetiä kuitenkin hyvin jääden maistelussa niukasti pronssille. Väriltään keskisyvä ja tumma karmiininpunainen viini. Alkuun tuli esiiin riistaisia ja mausteisia ominaisuuksia, jotka kehittyivät lakritsin ja fenkolin suuntaan. Tumma marjaisuus oli maultaan pehmeä, joten voimakkaasta alkoholista huolimatta viini menee nautiskeluunkin sellaisenaan vaikka sopii monille tummille liha- ja riistaruoillekin.


Illan juustoina olivat suolaiset ja puolikovat sveitsiläiset Appenzeller Extra, luolakypsytetty Gruyere sekä italialainen Parmegiano Reggiano.

Kokonaisuudessaan illan viineistä oli havaittavissa että menestystä saavuttivat ne viinit, jotka toimivat sellaisenaan. Ainakin Lyeth Meritage ja Ridge Cabernet Sauvignon jäivät maistelun muiden pehmeämpien kanssamatkustajien jalkoihin, vaikka rotevuus ja tyylikkyys toimivat hienosti. Kyseisten viinien tanniineja ei valitettvasti ollut kunnon pihvi taittamassa. 

Yhtään kehnoa viiniä ei tällä kertaa joukosta löytynyt, joskin yleisesti viinien persoonallisuus korostui enemmän tuhdeilla kuin eleganteilla piirteillä. Aurinkoa ei jäänyt ainakaan puuttumaan, joten jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan tulevaa Maanantaiklubia "Toscanan auringon alla". 

perjantai 2. lokakuuta 2015

Maanantaiklubi 21.9. Alsace vai Elsass?


Ranskan Alsacen historia kahden valtakunnan välissä vuoroin Saksan ja Ranskan alaisena on jättänyt jälkensä myös alueen viineihin. Esimerkiksi Alsacen tärkeimmät Riesling ja Gewurztraminer -rypäleet loistavat poissaolollaan muilla Ranskan viinialueilla, kun taas Saksassa rypäleet ovat varsin suosittuja. 



Alsacen viinipullot ovat solakoita (ransk. flûte) muodoltaan.


Aikoinaan Preussin valtakunta otti Alsacen hallintaansa vuonna 1870 kunnes Ranska voitti sen takaisin itselleen 1918. Toisen maailmansodan aikana vuodesta 1940 alkaen saksalaiset miehittivät Alsacea, mutta 1945 alue liitettiin takaisin Ranskaan. Tästä kaksijakoisuudesta johtuen on varsin ymmärrettävää että monet kaupunkien ja kylien nimet ovat saksalaisperäisiä vaikkakin asukkaat korostavat ranskalaisuuttaan. Yleisin viinipullotyyppi on solakka flute (suom. huilu), joka tunnetaan paremmin saksalaisten pullojen vakiomuotona.


Rypäleitä ja maaperiä


Alsacen Grand Cru -rypäleitä ovat Riesling, Pinot Gris, Gewurztraminer ja Muscat. Muita alueen yleisiä rypäleitä ovat mm. punainen Pinot Noir sekä valkoiset Pinot Blanc, Sylvaner, Chasselas ja Auxerrois.

Laaja kirjo rypäleitä saa vielä uuden ulottuvuuden kun lisätään mukaan erilaiset maaperät, joita Alsacen 51 eri Grand Cru -tarhalla on mm. kalkkikivi, merkeli, hiekkakivi, saviliuske, graniitti, vulkaaniset kivilajit jne. Tietyt maaperät ja sijainti suhteessa aurinkoon ovat tietyille rypäleille otollisempia, vaikkakin monia yhdistelmiä ei välttämättä ole vieläkään ehditty riittävästi tutkia luomaan selkeitä yleistyksiä.


Riesling, Riesling, Riesling...


Keskityimme Maanantaiklubilla aistinvaraisesti Rieslingiin, koska pelkästään tässä lajikkeessa on runsaasti eroavaisuuksia ala-alueiden, tuottajien sekä vuosikertojen kohdilla. Maisteltavat kuusi viiniä olivat sokkomaistelussa ikäjärjestyksessä -14, -13, -12, -10, -08, -07. Kaikki eri tuottajilta, joten otos oli osittain sattumanvarainen.

Rieslingin perusominaisuuksia ovat runsas hapokkuus, hedelmäisyys, mineraalisuus sekä toisinaan öljyinen suutuntuma. Alueelle tyypillisiä aromeita ovat mm. sitruksisuus, greippi, persikka, aprikoosi, vihreä omena, kukkaisuus, teen aromi, laventeli ja applisiininkuori. Ikääntymisen ja pullokypsytyksen puolesta voi usein havaita esim. petrolia ja hunajaa. Näistä jälkimmäistä saatetaan joskus kutsua myös vahamaisuudeksi.

Ranskalaiset juustot keskustelevat mukavasti myös Rieslingien seurassa.

Illan Rieslingit


1. Jean Biecher Reserve Riesling 2014, 11,30€ (tilausvalikoima)
4p

Ensimmäinen Riesling yllätti heti alkuun koska varsin nuoren viinin mausteinen hedelmäisyys muistutti  tuoksultaan vahvasti jopa Gewurztraminerin ominaispiirteitä mm. litsin ja ruusun vivahtein. Kuivassa maussa oli tuore sitrushedelmien maku ja jonkin verran persikkaa sekä aprikoosia.


2. Cuvée Jean Babtiste Riesling Letzenberg 2013, 15,98€
0p

Tämä viini ei kerännyt osallistujilta lainkaan pisteitä. Ns. korkkivikaa ei ollut havaittavissa mutta kokonaisuus oli hieman epäpuhdas ja aromeiltaan varsin neutraali. Maku oli kuiva ja hennon mineraalinen. Jälkimaussa aavistus greippisyyttä mikä toi veden kielelle jälkimakuun.


3. Domaine Ostertag Fronholz Riesling 2012, 33,40€ (erikoisvalikoima)
9p

Maistelun hopealle yltänyt viini oli edellisiin verrattuna monipuolisempi. Toki hintaakin oli enemmän kuin edellisillä yhteensä. Tuoksussa oli runsaasti kukkia ja hieman vahamaisuutta. Makea mausteisuus ja hunajan aromit saivat viinin tuntumaan jopa puolikuivalta vaikkei jäännössokeria ole kuin 8g/l. Maussa myös eksoottisemmat hedelmät kuten papaija tai litsi olivat läsnä.


4. Domaines Schlumberger Riesling Grand Cru Saering 2010, 26,90€ (tilausvalikoima)
6p

Illan ensimmäinen Grand Cru -viini oli jo ominaisuuksiltaan kehittyneempi ja tuoksultaan mineraalinen sekä hieman mausteinen ja paahteinen. Hapokkaassa maussa oli myös mausteisuutta, kukkia yrttisyyttä ja sitrushedelmiä. Viini on peräisin eteläisemmästä Alsacesta, jossa on kevyesti enemmän aurinkoa pohjoisempiin alueisiin verrattuna. Mielestäni viinissä ainakin osittain oli havaittavissa suhteellisesti lämpimämmän alueen ominaisuuksia.


5. Lorenz Riesling Grand Cru Kantzlerberg 2008, 32,90€ (tilausvalikoima)
25p

Kyseisen viinin kohdalla tässä kilpailussa urheilullisesti kunnon ajoitus osui parhaiten kohdalleen verrattuna kanssakilpailijoihin, joiden tähtäin on selkeästi tulevissa arvokisoissa. Siksi ylivoimainen pistesaalis ei ollut pelkästään sattumaa. Jo pelkästään väristä huomasi Rieslingille ominaista kellertävyyttä joskaan ei ihan kullankeltaista. Tuoksu oli klassinen alueelleen ja mukavasti rypäleelle tyypillisellä petrolilla höystettynä. Hapot olivat pehmeämmät mutta kannattelivat sopivasti jälkimakua. Muihin verrattuna viinistä jäi selkeämmin öljyinen suutuntuma.


6. Trimbach Riesling Cuvée Frédéric Emile 2007, 46,50€ (tilausvalikoima)
3p

Rivin viimeinen yksilö oli pitkään melko sulkeutunut ja antoi vasta maistelun päätteeksi häivähdyksiä varsin hienosta potentiaalista. Tämä klassinen Riesling kaipaa vielä vuosien kellarointia ennen kuin huomataan sen parhaat puolet. Esimerkiksi edellisellä viikolla maistamani saman viinin -06 vuosikerta oli huomattavasti kypsempää, mikä osoittaa että vuosikerroilla paljonkin merkitystä. Lämmetessään jälkimausta löytyi selkeä eukalyptuksen ja jopa sahramin vivahde, joita on hyvä pitää mielessään kun myöhemmin vastaava vuosikerta osuu vastaan.


Maistelun oheisjuustoina olivat lehmänmaidosta valmistetut alsacelainen Munster sekä savojin alueen puolikova Tomme de Savoie ja tuhkaraidasta tunnettu puolipehmeä Morbier.