Viiniministerin vuoden viinit 2016

Perinteinen Vuoden viinit -kilpailu valitsi jälleen palkintoviinejä. Tällä kertaa 629 viinin joukosta, jotka olivat jakautuneet 17 eri sarjaan. Viiniministeri oli tänä vuonna mukana arvioimassa 353 viiniä 9 eri sarjassa.

Viime vuoden raporttini on luettavissa tästä. Siinä muun muassa avaan hieman laajemmin kilpailun sääntöjä. Tämä vuoden kilpailun virallisia tuloksia voi myös peilata suhteessa Viiniministerin omaan arviointiin.

Oma arviointi vs. muu tuomaristo

Kuten usein niin aistinvaraisessa arvioinnissa, oli kyseessä musiikkikilpailu, urheilun taitolaji tai sitten viinit, arviointi jakaantuu usean tuomarin näkemykseen annettujen sääntöjen raameissa. On väistämätöntä etteivät kaikki tuomarit arvioi kilpailijoita identtisesti samaan järjestykseen silloin kun mielipide muodostetaan itsenäisesti.

Mikäli ne viinit, jotka voittivat Viiniministerin arvioinneissa sarjansa selvimmin suhteessa sarjan muuhun tarjontaan, niin palkintoni olisi jaettu kokonaiskilpailussa seuraavasti:

Kulta

Ornellaia 2011, Italia

Hopea

Lindauer Cuvée Brut, Uusi-Seelanti

Pronssi
Trimbach Riesling Reserve 2012, Ranska

Kunniamaininta

Vina Albali Gran Seleccion Tempranillo 2010, Espanja

Huomasin excel-taulukoita tutkiessani, että arvioimissani sarjoissa ainoastaan yhdessä oma voittajani oli sama koko tuomariston kanssa. Silti kokonaisarviointini oli kohtuullisen yhdenmukainen lopputulosten kanssa. Käyn läpi tulokset sarja sarjalta ja omat suosikkini.

Sarja 1: Euroopan punaviinit alle 11 euroa

Osallistujia 43 viiniä 4 eri maasta (Espanja, Italia, Ranska, Portugali)

Tämä sarja oli arvioinnin kannalta hieman kaksijakoinen, koska siinä kilpailevat nykyhetkessä tuoreet ja rustiikkiset vastaan kehittyneet ja tammiset. Koska kilpailussa tulee arvioida tämänhetkistä tilannetta niin omiksi suosikeiksini nousivat sokkonakin vanhemmat eli espanjalaiset kilpailussa viidenneksi sijoittunut Pata Negra Gran Reserva 2007 ja hopeaa saanut Vina Albali Gran Reserva Seleccion Privada 2009. Molemmissa oli mukana huomattavaa tammikypsytyksen vaikutusta, mikä on hyvä tehdä tiettäväksi mikäli sellainen tökkii. Kilpailun voittaja sai jaettua minulta jaettua pronssia, joten ei siinäkään valittamista. Kärkikolmikko erottui kokonaispisteissä muista melko selvästi muttei kuitenkaan ylivoimaisesti.

Suurin osa sarjan osallistujista ei kuitenkaan mielestäni parane kuin vuoden parin kellaroimalla, joten osallistujista kukaan ei kokenut oikeusmurhaa. Mainittakoon että viime vuoden mitalisteista ainoastaan Los Monteros Crianza 2012 oli edelleen mukana kärjessä, joten vuodet eivät välttämättä ole aina keskenään tasalaatuisia. Jatkoa ajatellen toivoisin vilpittömästi lisää osallistujia niin Ranskasta kuin neljän maan ulkopuoleltakin. Espanja jyrää sarjassa tällä hetkellä turhan vahvalla otteella.

Sarja 2: Euroopan punaviinit 11-17 euroa

Osallistujia 44 viiniä 5 eri maasta (Espanja Italia, Ranska, Portugali, Saksa)

Tässä sarjassa en ollut arvioimassa. Ilahduttavaa että jopa saksalainen Becker Family Pinot Noir 2012 nousi hopealle asti italialaisen Perticaia Montefalco Rosson 2012 vanavedessä. Kärkikaksikko erottui tuloksien perusteella muista osallistujista edukseen.

Sarja 3: Euroopan punaviinit yli 17 euroa

Osallistujia 33 viiniä 4 eri maasta (Espanja, Italia, Ranska, Portugali)

Voin jo nyt paljastaa että sarjan taso oli kilpailun kovimpia. Toki laatu maksaa mutta siitä ei ollut arviointitilanteessa epäselvyyttä. Näitä olisi voinut arvioida vaikka useamman päivän ajan. Punaiset arvoviinit -sarjaan ei osallistunut riittävästi kilpailijoita, joten osa niistä oli mukana tässä sarjassa. Täytyy myöntää, että olisin halunnut kilpailun palkitsevan tästä sarjasta jopa 10 mielestäni parasta, koska kaikissa oli sellaisia ulottuvuuksia, joita kelpaa syystäkin nauttia.

Sarjan voitti Italian Piemontesta peräisin oleva Barolo Giblin Gemma 2007. Alkon haun perusteella vuosikerta on jo vaihtunut mutta ainakin edellisen vuosikerran perustella siinä on aineksia varsin hienoon viiniin. Siinä on hennosti myös sakkaa mutta se on varsin luonnollista tällaiselle viinille. Muistiinpanoissani väriltään tiilenpunainen ja aromeina niin paahteista punaista ja tummaa marjaisuutta kuin ruusua, tervaa ja vahvaa yrttisyyttäkin.

Kaikesta huolimatta sarjan viidenneksi sijoittunut Ornellaia 2011 Toscanasta olisi ollut Viiniministerin valinta vuoden viiniksi tässä kilpailussa arvioimieni joukosta. Jo sen erittäin tummanpunainen ja paksu väri herätti kunnioitusta. Tuoksussa oli runsaasti mustia marjoja ja hienostunutta mokkaisuutta. Maun vahvat tanniinit olivat nuoret mutta tasapainoiset ja aromeissa oli havaittavissa kypsää mustaherukkaa, tupakkaa, setriä sekä tummaa suklaata. Kokonaisuutena poikkeuksellisen tyylikäs maailmanluokan viini. Hinta 149€ voi tuntua suolaiselta mutta jos hakee hyvää hetkeä ja viiniä niin investointi kannattaa.

Sarja 4: Uuden maailman punaviinit alle 11 euroa

Osallistujia 54 viiniä 5 eri maasta (Chile, Argentiina, Australia, Etelä-Afrikka, Yhdysvallat)

En osallistunut sarjan arviointiin. Joukko oli määrällisesti varsin suuri, joten vaati varmasti tuomaristolta hyvää skarppausta. Tuloksista ei havainnut mitään nostettavaa muuten kuin että kovin ylivoimaista voittajaa ei tällä kertaa löytynyt. Yhtä lukuun ottamatta kaikki viinit olivat pääsääntöisesti vuosikertoja -13, -14 ja -15.

Sarja 5: Uuden maailman punaviinit 11-17 euroa

Osallistujia 46 viiniä 8 eri maasta (Chile, Argentiina, Australia, Uusi-Seelanti, Etelä-Afrikka, Yhdysvallat, Uruguay, Libanon)

Nyt päästiin sarjaan jonka tiukka arvioiminen on jopa hieman kiusallista. Miksi? Tasoerot sarjassa ovat varsin pienet. Paria lukuun ottamatta kovin heikkoja viinejä ei edes ollut mutta todellisia huippuja on vaikea löytää. Kourallinen viinejä, joita arviointini pohjalta voisin suositella ovat Peter Lehmann Portrait Cabernet 2012, Nederburg's Winemaster's Reserve Edelrood 2013, Gemstone Petit Verdot 2013, Tarapaca Plus Organic Red Blend 2013 ja Ironstone Obsession Red 2012. Katsoisin että nämä viinit ovat tällä hetkellä parhaiten nautittavissa, enkä lähtisi niitä kellaroimalla kehittämään. Kilpailussa sijoille 2-4 sijoittuneissa Pinot Noir -viineissä, joita yhteensä sarjassa neljä kadidaattia, ei ollut sinänsä moitittavaa muttei ylistettävääkään. Olisin odottanut rypäleeltä kuitenkin laajempaa osallistumista sarjaansa. Ynnä muille sijoille joutunut libanonilainen Domaine Wardy Les Terroirs 2013 sai minulta toisaalta hyvää kirjallista arviota mutta oli pisteiden valossa outo tässä sarjassa. Mielestäni olisi kuulunut ilman muuta Euroopan sarjaan vaikkei Libanonia lasketa maantieteellisesti Eurooppaan.

Sarja 6: Uuden maailman punaviinit yli 17 euroa

Osallistujia 33 viiniä 6 eri maasta (Chile, Argentiina, Australia, Yhdysvallat, Uusi-Seelanti, Libanon)

En osallistunut sarjan arviointiin. Tulosten perusteella olisi kyllä ollut kokemuksen arvoinen. Sekä kultaa että pronssia meni Libanoniin Chateau Musarin tilan viineille, joten ne oletettavasti erottuivat joukosta sekä persoonallisuudellaan että hieman ikääntyneemmällä olemuksellaan. Kuriositeettina mainittakoon että sarjan 10 parhaan joukossa oli viinejä jokaisesta sen kuudesta osallistujamaasta.

Sarja 7: Euroopan valkoviinit alle 11 euroa

Osallistujia 36 viiniä 6 eri maasta (Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Portugali, Itävalta)

Totesin jo sarjan arvioinnin suoritettuani, että mikäli tästä sarjasta tulee vuoden viini niin se ei tee kilpailulle oikeutta. Ei tullut. Palkinnoitta jääneet Adega de Pegoes Colheita Seleccionada 2014 ja Terre di Faiano Grechetto 2013 olivat ainoita viinejä, jotka olivat edes riittävän mielekkäitä maisteltavaksi. Ei tästä sen enempää.

Sarja 8: Euroopan valkoviinit 11-17 euroa

Osallistujia 50 viiniä 6 eri maasta (Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Itävalta, Luxemburg)

On erittäin hämmästyttävää että 50 viinin joukossa on 23 viiniä, jotka sisältävät joko lajikeviininä tai sekoitteena Rieslingiä. Senkään vuoksi ei varmaankaan ole yllätys että Riesling otti sarjan viisi ensimmäistä sijaa.

Sarjan taso oli mielestäni odotuksia parempi. Tässä kategoriassa on ollut aiemmin laajempi kirjo varsinkin huonoon suuntaan. Nyt ei mitään katastrofeja juurikaan löytynyt.

Oma voittajani oli perinteikäs Trimbach Riesling Réserve 2012, joka sai sarjassaan hopeaa. Se oli erittäin puhdaspiirteinen sisältäen viehkeää hedelmäisyyttä; omenaa, sitrusta, hunajaa sekä hieman vahamaisuutta ja vaaleita kukkia. Hapokas maku seurasi tuoksua.

Kilpailussa kunniamaininnalle jäänyt Bernkastel Doctor Grosses Gewächs 2013 oli hyvin valloittava ominaisuuksiltaan mutta toistaiseksi hieman ujo. Se oli kilpailun niitä harvoja mutta kovin tervetulleita Alkon valikoiman ulkopuolisia osallistujia. Sen lisäksi omalle jaetulle kakkostilalleni tuli Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 2012. Trimbachin ohella varsin rypäleelleen tunnistettava viini. Oman kunniamainintani tässä sarjassa annan palkintojen ulkopuolelle jääneelle Dal Cero Vigneto Runcata 2012. Yllättäjä senkin vuoksi että harvoin Veneton alueen Soave-viinit ovat näin moniulotteisia ja runsaita.

Sarja 9: Uuden maailman valkoviinit alle 11 euroa

Osallistujia 34 viiniä 5 eri maasta (Chile, Etelä-Afrikka, Australia, Argentiina, Yhdysvallat)

En osallistunut sarjan arviointiin. Tästä sarjasta valikoitui kokonaiskilpailun ylivoimaisin voittaja omassa sarjassaan, joka sen puolesta sai Vuoden viini -tittelin.

Castillo de Molina Sauvignon Blanc 2015 on tullut Viiniministerille tutuksi jo viime vuoden puolella Sibeliuksen musiikin parissa. Sen muistikuvan pohjalta viini on puhdaspiirteinen Sauvignon Blanc, joka sopii mainiosti vaikkapa aperitiiviksi erilaisiin tilaisuuksiin. Sen tyyli nykyisellään on hyvin kuiva ja hapokas ja samalla varsin hedelmäinen. Nämä kantavat helposti pitkälle jälkimaussa.

Sarja 10: Uuden maailman valkoviinit yli 11 euroa

Osallistujia 39 viiniä 6 eri maasta (Chile, Uusi-Seelanti, Australia, Etelä-Afrikka, Yhdysvallat, Libanon)

Tämä sarja oli varsin erikoinen. Oma voittajani löytyi vasta sijalta 17 eli Anakena Ona Special Reserve Riesling Chardonnay Viognier 2013. Myös monet muut sarjan suosikkini olivat sekoitteita kuten Man O'War Grevestone Semillon 2013 ja Chateau Ksara Blanc de Blancs 2013. Toki suurin osa joukosta olivat puhtaita lajikeviinejä mutta mielestäni olisi jo korkea aika kokeilla verrattain uusia rypäleitä ja sekoitteita koska mahdollisuuksia tähän voisi olla.

Kategorian viineistä jopa 13 oli puhtaita Sauvignon Blanc viinejä, joista kaksi päätyi sarjan voittajiksi. Molemmat olivat lajikkeelleen tyypillisiä ja puhtaita myös itsellä kymppijoukossa. Niissä ei kuitenkaan ollut sellaista mikä olisi tarjonnut uutta referenssiä, joten sen vuoksi mainitsemieni sekoitteiden monivivahteisuudet ja pitemmät jälkimaut veivät kärkisijat.

  

Sarja 11: Punaiset hanapakkaukset

Osallistujia 47 viiniä 9 eri maasta (Chile, Etelä-Afrikka, Espanja, Australia, Italia, Argentiina, Yhdysvallat, Ranska, Portugali)

Kun tällainen määrä punaisia hanaviinejä laitetaan kilpailuun peräjälkeen, voisi näin pääsiäisenä kirjoittaessani kutsua sitä nimellä "Via Dolorosa". Toisaalta tuomariston mielipiteetkin hajosivat siinä määrin että keskiarvojen perusteella tästä sarjasta olisi ollut vaikeaa löytää vuoden viiniä.

Oma suosikkini löytyi perinteisestä Vina Albali Gran Seleccion Tempranillo 2012 -viinistä. Se oli hieman kehittyneempi kuin moni muu ja sisälsi tuoksussa runsasta mausteisuutta, tummia marjoja ja eksoottisempia piirteitä. Maku vastasi tuoksua ja siinä oli runsaan hedelmäisyyden lisäksi hyvät tanniiniit, jotka kaipasivat selkeästi hieman pihviä seurakseen. Varma kesäjuhlien monien grilliruokien hanapunkku. Sarjan voittajaksi noussut Sandbar Estate GSM 2014 oli myös omissa tuloksissani kolmantena ja on hyvä uuden maailman vaihtoehto.

Sarja 12: Valkoiset hanapakkaukset

Osallistujia 38 viiniä 10 eri maasta (Etelä-Afrikka, Saksa, Chile, Uusi-Seelanti, Italia, Ranska, Australia, Yhdysvallat, Itävalta, Espanja)

En osallistunut sarjan arviointiin. Maakohtaisesti laajin sarja, joten kirjokin oli varmasti suuri, koska eri rypäleitä niin lajike- kuin sekoiteviineinä mahtui tähän sarjaan jopa 15. Tulosten perusteella kärkikolmikko erottui muista selkeästi edukseen.

Sarja 16: Väkevöidyt viinit

Osallistujia 11 viiniä 2 eri maasta (Portugali, Espanja)

En osallistunut sarjan arviointiin. Sarja oli mielestäni valitettavan niukkalukuinen ja ottaen huomioon että portviinit, madeirat ja sherryt, laitetaan samalle viivalle, vaatii tuomarointi erittäin kriittiistä objektiivisuutta, jotta tekniset tasapainot voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen. Olisi ehkä oikeutettua että näille toisistaan poikkeaville lajityypeille olisi omat sarjansa. Vaikea sanoa tulisiko riittävästi kilpailijoita. omiin kategorioihin.

Sarja 17: Roséviinit

Osallistujia 18 viiniä 9 eri maasta (Ranska, Etelä-Afrikka, Espanja, Yhdysvallat, Chile, Argentiina, Italia, Australia, Portugali)

Sarja jota odotin vesi kielellä, koska toivoin löytäväni jonkin roseen, jota voisin ylpeydellä esittää kun joku kysyy. Tämä ei kuitenkaan ihan toteutunut. Toinen toistaan tylsästi toistavat roseet jättivät paljon kysymysmerkkejä siitä, eikö tähän lajityyppiin panosteta tuottajatasolla tarpeeksi vai miksi ne mielenkiintoisimmat jäävät saapumatta kilpailuun.

Jotain roseeviinien kysynnälle ja tarjonnalle kilpailussa pitäisi tehdä. Toki kilpailun ajoitus keskellä talvea on varsin kehno eräänlaiselle sesonkituotteelle näin skandinavian leveysasteilla. En kuitenkaan pidä mitenkään epäsopivana että roseeviinejä nautittaisiin vaikkapa jouluna ja ympäri vuoden. Päinvastoin. Sarjan paras oli mielestäni kolmanneksi sijoittunut Rosa dei Masi 2014. Siinä oli luonteikkuutta ja tasapainoa kanssakilpailijoitaan enemmän.

Sarja 18: Kuohuviinit alle 13€

Osallistujia 41 viiniä 7 eri maasta (Espanja, Italia, Chile, Uusi-Seelanti, Saksa, Australia, Portugali)

Suuri määrä kuplivia niin perinteisin kuin charmat metodein valmistettuna. Espanjalaiset Cavat ja Italialaiset proseccot hallitsivat märällisesti mutta laadussa ylivoimisesti parhaimmat olivat niin tuomariston kuin Viiniministerin mielestä Uusi-Seelantilaiset Lindauer Brut ja Lindauer Rosé Brut. Jopa niin suvereeneja että muilla kilpailijoilla voisi lähinnä huuhdella lasit paremman seuraavan toivossa. Sen verran sarjaa kehuttakoon että hankkimalla tästä hintaluokasta roseen niin todennäköisyys parempaan makukokemukseen on korkeammalla.

On hämmästyttävää miten vuodesta toiseen Lindauer Brut jaksaa pitää tasalaatuisuuden korkealla pudottamatta tasoaan vaikka luulisi ainakin Suomessa kysyntää riittävän. Muistiinpanoissani jo sen oljenkeltainen kaunis väri ja tasapainoiset kuplat olivat sarjassaan huomattavan tyylikkäät. Tuoksussa on jopa samppanjamaisia vivahteita vihreän omenan, keksin ja toffeen kera. Maku seuraa tuoksua ja on runsas sekä tasapainoinen.

Sarja 19: Kuohuviinit yli 13€

Osallistujia 26 viiniä 11 eri maasta (Ranska, Italia, Espanja, Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti, Australia, Luxemburg, Argentiina, Chile, Itävalta, Saksa)

En osallistunut sarjan arviointiin. Maakirjo oli ainakin kilpailun monipuolisin. Tuomariäänet hajaantuivat tässä sarjassa sen verran iloisesti, että kärkisijat olisivat voineet mennä monella tavalla. Osallistujista kolme oli yli kahdenkympin viinejä mutta syystä tai toisesta ne eivät pärjänneet tällä kertaa edullisemmilleen.

Sarja 20: Samppanjat

Osallistujia 31 viiniä

En osallistunut sarjan arviointiin.  Samppanjasarja olisi ehdottomasti kiinnostanut arvioida mutta Viiniministerin Japanin valtiovierailun vuoksi se jäi valitettavasti väliin. Yksi kilpailun varmasti odotetuimpia ja himotuimpia arvioinititehtäviä niin tuomareille kuin kuluttajille.

Tiukan kilpailun ykköseksi valittiin Charles Heidsieck Brut Reserve, joka on kiistämättä ollut jo pitkään vakiosamppanjoiden varmaa laatua. Muut mitalisijat ja kunniamaininnankin saavutti Bollingerin samppanjatalon laadukkaat samppanjat. Viimeisen kunniamaininnan sai kuuluisa Armand de Brignac Brut Rosé, jonka 417 euron hinta oli koko kilpailun ylivoimaisesti arvokkain yksittäinen viini. Tällä kertaa hinta ei jostain syystä ollut voiton tae.

Loppulausunto

Kilpailun tulokset yllättivät ja herättivät myös sosiaalisessa mediassa keskustelua. Olen varma että niin kilpailun toteutuksessa kuin arvioinnissa on monia kehittämisen mahdollisuuksia. Näin pitääkin olla koska (viini)maailma muuttuu ja kilpailu sen mukana.

Ajattelin avata omia näkemyksiäni kilpailun kehittämisestä tarkemmin seuraavassa blogissani, joten kannattaa pysyä linjoilla.

Viiniministerin maanantaiklubi 7.3.2016: Lempeät punaviinit

Miksi ajan trendi on että useat punaviinit ovat niin raskaita ja voimakkaita? Voisiko vähemmälläkin alkoholilla ja tanniineilla saada miellyttävän aistikokemuksen? Näitä pohdimme Maanantaiklubilla erilaisten kevyiden ja pehmeiden viinien parissa.

Illan aihe oli Viiniministerillekin haaste, koska lähtökohtaisesti lempeisiin punaviineihin on haastavaa lähestyä teoreettisesti. Kaikesta huolimatta muutamat seikat on syytä ottaa huomioon muuttujissa.

a) Kevyemmät ja ohutkuorisemmat rypälelajikkeet

Näitä ovat tunnetusti esimerkiksi Pinot Noir ja Gamay. Molemmat burgundilaislähtöisiä. Yhtä lailla itävaltalaiset mm. Blauburgunder tai Sankt Laurent rypäleet. Mitä ohuempi kuori rypäleessä on sitä vähemmän keskimäärin siitä irtoaa väriä ja tanniineja. Tällöin hedelmä korostuu tanniinien sijasta.

b) Matalampi alkoholi

Välillä tulee ikävä vanhan ajan Riojan punaviinejä joissa alkoholin tilavuusprosentti oli matillisesti jopa alle 12% mutta silti parhaimmillaan varsin pitkäikäisiä viinejä. Toisin sanoen voimakas alkoholi ei ole aina edellytys viinin varastoimiselle. Myös kevyemmät chiantit ja bardolinot Italiasta ovat tämän lajityypin esimerkkejä.

c) Pehmeät ja mehumaiset nuoret viinit

Tämä käsite on välillä karsaasti katsottu piirre kun vaaditaan viiniltä runsautta ja särmikkyyttä, mikä on ollut pitkään kasvava ajan piirre. Näissä viineissä on silti puolensa kun mietitään arkiseen ruokaan sopivia viinejä, joiden tehtävänä ei ole tehdä itsestään numeroa vaan nostaa enemmän esille ruoan ja hyvän seuran ominaisuuksia. Usein silloin viinikin muistetaan lopulta paremmin. Tällaiset viinit ovat usein hyvin nuoria ja sijoittuvat uuteen maailmaan. Rypälelajikkeina voi olla mm. Merlot tai Zinfandel. Näissä pyritään hieman pyöristämään tanniineja pehmeämpään suuntaan.

d) Normaalia suurempi jäännössokeri

Viime aikoina on tullut myös muotiin antaa pienen jäännössokerin myötä pyöreämpi ote viineihin. Tähän törmää usein niin Yhdysvaltalaisissa kuin Australialaisissa viineissä.

Maistelun viinit:

1. Villa Ponciago Beujolais-Villages 2012, 14,50€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/948277

Vaalea, punainen ja läpinäkyvä väriltään. Tuoksussa pieniä punaisia marjoja ja hentoa yrttisyyttä. Kevyt ja melko hapokas maku seuraa tuoksua jättäen yksinkertaisen jälkivaikutelman.

2. Brancott Estate South Island Pinot Noir 2010, 13,08€

http://www.alko.fi/tuotteet/466047/

Vaalea, läpinäkyvä mutta hieman kehittynyt väri. Tuoksussa runsas marjaisuus mutta samalla hieman liuotinmainen ja kasvisperäinen. Maku keskitäyteläinen, hapokas ja punaisien marjojen sävyttämä.

3. Schneider Sankt Laurent 2013, 17,99€

http://www.alko.fi/tuotteet/435777/

Punainen keskisyvä ulkonäkö. Tuoksussa hento marjaisuutta ja yrttisyyttä sekä hieman savua ja selleriä. Suutuntumaltaan sekä keskihapokas, keskitanniininen että keskitäyteläinen. Maussa runsaasti tummaa kirsikkaa.

4. Tommasi La Prunée Merlot 2014, 12,49€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/902417/

Väriltään punertava, nuori ja keskisyvä. Tuoksultaan marjainen, tummasävytteinen ja pippurinen, jossa maku vastaa tuoksua.

5. Kaiken Reserve Malbec 2014, 10,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/480007/

Makean hilliomainen ja tummasävytteinen väri. Tuoksultaan makean hillomainen ja tummasävytteinen. Maultaan täyteläinen ja pehmeä sisältäen vaniljaa, luumua ja karhunvadelmaa.

6. Hewitson Le Secateur 2014, 16,98€

http://www.alko.fi/tuotteet/476347/

Syvän violetti mutta nuori väriltään. Tuoksussa sekä karhunvadelmaa että mausteisuutta. Maussa samat elementit makean hillomaisuuden ja suhteellisesti tuntuvien tanniinien saattelemana

Maanantaiklubi 1.2. Syvennytään Syrahiin

Kevään ensimmäiselle Maanantaiklubille lähdettiin  tuhdimmasta punaisesta rypäleestä, joka sopii hyvin myös talviseen säähän kun lämpömittari on vielä reilusti miinuksen puolella. Illan aiheena oli siis Syrah tai yhtä lailla Shiraz.

Viiniministerin Maanantaiklubilla on tupa täynnä.

Persiasta kohti Rhônen laaksoa 

Syrah-rypäleen historia on pitkä ja se on tiettävästi eräs vanhimmista tunnetuista rypälelajikkeista.  Oli lajike lähtöisin sitten Persiasta tai Foinikiasta niin nykyisellä nimellään sen juuret ovat kuitenkin Rhône-joen varrella Ranskassa.

Tärkeimmät alueet sijoitttuvat erityisesti Pohjois-Rhôneen, jossa kuuluisimmat tarhat sijaitsevat mm. Côte-Rôtien ja Hermitagen kukkuloilla. Koska nämä laadukkaat viinit saavat vähemmän köynnöspinta-alaa niin on hyvä mainita että eniten Ranskassa Syrahia tuotetaan Languedoc-Roussillonin alueella sekä Rhônea enemmän myös Provencen alueella. Uudessa maailmassa Australia on selkeä lippulaiva eikä Etelä-Afrikkaa tai Yhdysvaltojakaan kannata mssään nimessä unohtaa.

Yrteistä lakritsiin ja marjahillosta pippuriin

Syrah on usein lämpimän ilmaston rypäle, jonka kuoret ovat lähtökohtaisesti melko paksut, jolloin väriä ja tanniinejakin irtoaa usein enemmän. Sen ominaisuudet vaihtelevat toki keskitäyteläisestä erittäin täyteläiseen ja tanniinien lisäksi usein myös kohtalaiset hapotkin antavat rakennetta varsinkin Rhônelaisissa viineissä.

Aistinvaraisesti rypäleen aromit ovat täynnä metsäisiä tummia ja mustia marjoja. Sen aromeihin kuuluvat usein monet yrtitkin, kuten rosmariini, minttu, timjami. Mausteisuudesta voi erottaa mm. neilikkaa, anista, lakritsia ja eukalyptystakin.

Tyylit vanhan ja uuden maailman välillä ovat hyvinkin vaihtelevat, koska Rhônessa vahvempana esiintyvät rypäleen omat aromit kun taas uudessa maailmassa usein paahteisen auringon ja reilun tammikypsytyksen omaavat viinit tuovat mukaan makumaailmaan hillomaista runsautta sekä suklaan ja vaniljan vivahteita. Lisäksi esim. Australiassa on varsin yleistä luoda sekoitteita. Näitä ovat mm GSM eli Grenache-Shiraz-Mourvedre. Sekoittamalla pienen määrän valkoista Viognieria rotevaan Shiraziin, saadaan viinistä hieman aromaattisempi ja vivahteikkaampi. Nämä viinit ovat nimellä Shiraz-Viognier.

Sokkomaistelussa oli mukana kuusi viiniä. Kaikki eri maista, joita olivat Australia, Chile, Etelä-Afrikka, Italia, Ranska ja Yhdysvallat. Näistä puolet olivat nimenomaan Viognierilla maustettuja.

Kevään Maanantaiklubi käynnistyi Marguet'n 2009 vuosikertasamppanjalla, josta siirryttiin Syrahien pariin.

1. Leyda Singe Vineyard Canelo Syrah 2013, 14,48€

http://www.alko.fi/tuotteet/405337/?fromsearch=true

Väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa mustaherukkaa, keitettyä hedelmää sekä oliivia. Maussa tummaa kirsikkaa ja boysenmarjaa. Rakenteeltaan täyteläinen, jossa kohtalaiset tanniinit. Melko pitkä ja makean marjainen jälkimaku.

Aloitusviini Chilen Leyda Valleyn alueelta sai osallistujilta runsaasti kannatusta. Viini pärjää ilman ruokaakin kun tammi pehmentää tanniineja. Monipuolinen seuralainen useille tummille liharuoille. Hinta-laatu suhteellisen kohdallaan.

2. Canapi Shiraz 2012, 6,99€

http://www.alko.fi/tuotteet/422767/?fromsearch=true

Ulkonäkö on vaaleampi verrattuna muihin Syrah-viineihin ja väriltään keskisyvän punainen. Tuoksussa niin herukkaista kuin tumman kirsikkaista hentoa marjaisuutta. Maussa lisäksi paahteisuutta mutta kokonaisuutena hieman veltto.

Viini edustaa Sisilian kevyempää Shiraz-tyyliä eli ei kerro kaikkea Etelä-Italian potentiaalista. Tämä kuriositeetti sai kuitenkin hajaääniä, joten vaikka jää kustannuksiltaan huomattavasti pienemmäksi niin se nostaa viinin merkitystä. Hintaansa nähden tasapainoinen ja juotavissa.

3. Chapoutier Les Meysonniers 2014, 23,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/429967/?fromsearch=true

Rypäleen alkuperäistä tyyliä edusti Rhônelainen biodynaaminen Syrah. Tummanpunainen, hieman rubiiniin vivahtava syvähkö väriltään. Tuoksussa reilusti metsäisiä piirteitä: mustikkaa, varpua ja kanervaa. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja tuore viini, jossa selkeät hapot ja kohtalaiset tanniinit. Maussa tummia sekä mustia marjoja kuten karhunvadelmaa ja tummaa kirsikkaa.

Viini oli ylivoimaisesti maistelun haasteellisin, koska se oli vielä varsin nuori ja kehittyi pitkään lasissa ennen kuin löysi parhaimpaansa. Lisäksi muiden suhteellisten pehmeiden viinien joukossa se kaipasi vierellensä ruokaa. Syksyiset pataruoat olisivat valintani koska aromimaailma tukee visiota ja siihen mennessä viinien hapot ovat todennäköisesti jo hieman pehmeämmät. Miksipä ei myös yrttiset lammasruoat jo pääsiäisenä.

4. Rolling Shiraz Viognier 2013, 11,48€

http://www.alko.fi/tuotteet/469537/?fromsearch=true

Tummanpunainen ja syvän purppurainen ulkonäkö. Tuoksu on mustasävytteinen, pippurinen ja yrttinen. Maussa hillomaista makeaa marjaisuutta kuten boysenmarjaa. Tuntuvat tanniinit jossa kuitenkin silkkiset hapot.

Australian otos tuli tällä kertaa Uudesta Etelä-Walesin Central Ranges -alueelta, joka sisältää ala-alueet Cowra, Mudgee ja Orange. Viini edustaa viileämpää ilmastoa, joten tyypillistä Barossan viiniä ei tästä tule etsiä. Aromimaalima oli silti maan tyylille ominainen. Ruokasuosituksena makean mausteiset lammasruoat mintun ja täyteläisen kastikkeen kera.

5. Chateau Ste Michelle Syrah 2012, 17,95€

http://www.alko.fi/tuotteet/405797/?fromsearch=true

Erittäin tummanpunainen ja syvä Luoteis-Yhdysvaltojen Washingtonin Syrah. Tuoksu boysenmarjainen, yrttinen, minttuinen. Maku seuraa tuoksua. Sisältää pehmeät tanniinit sekä runsaasti boysenmarjaa ja tammen tuomaa vaniljaa ja kahvia.

Viini pärjäsi kansan suussa ties monennen kerran sokkona, koska se sopii oikein hyvin ilman ruokaakin. Liekö pieni prosentti Viognieria tässäkin salaisuutena? Suhteellisen pehmeän happorakenteen vuoksi en kuitenkaan laittaisi seuraksi kovin voimakasta riistaa tai punertavaa lihaa. Pikemminkin melko kypsää. Varma valinta monien grilliruokien kera ja sellaisenaan.

6. Porcupine Ridge Syrah Viognier 2011, 14,34€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/haku/tuotteet/?q=porcupine&tags=

Maistelun päätti erittäin syvä ja tummanpunainen Etelä-Afrikan Syrah Viognier. Tuoksussa tummaa, keitettyä marjaa sekä yrttisyyttä. Täyteläinen ja pehmeä maku, jossa kevyet tanniinit ja hieman savuista sekä riistaista aromia. Viinissä oli tyyliä ja runsautta joskin pituutta kaipasi hieman enemmän.

Viini antoi paksulla olemuksellaan tuhdin alkuvaikutelman mutta muuttui suussa oletettua lempeämmäksi. Katsoisin että yleisviini monille tummille liharuoille.

Illan juustoina olivat sveitsiläinen Gruyere, englantilainen Cheddar sekä ranskalainen Mont d'Or. En suunnitellut näitä suoraan maistelua varten vaan enemmän klubin jälkispekulointiin. Kaikesta huolimatta mikään ei pahasti riidellyt viinien kanssa eikä toisaalta muodostanut täydellistä paria. Sen vuoksi johtopäätöksenä voisi todeta että Syrahien pariin erilaiset juustotkin soveltuvat varsin luontevasti

Viiniministerin maanantaiklubi, joka kevään osalta on jo aktiiviosallistujien osalta täynnä, jatkuu seuraavilla teemoilla:

15.2. Rioja vs. Navarra
7.3. Lempeät punaviinit
21.3. Charmikas Chardonnay
4.4. Cool Climate
18.4. Viinimaat Top 10 jälkeen

Suunnitelmissa laajentaa syksyllä kahteen rinnakkaisryhmään. Laita mieleesi jo nyt jos osallistuminen kiinnostaa tai ilmoita kiinnostuksestasi suoraan viiniministerille info@viiniministeri.fi.

Ravintola-arvio: Sinne Helsinki

Ravintola Sinne Helsinki on ollut toiminnassa jo reilun vuoden verran mutta vasta nyt Viiniministeri löysi tiensä sinne ensimmäistä kertaa. Se kannatti koska ravintolan viinivalikoima ja sommelierosaaminen osoittautuivat erinomaisiksi.

 

Miten saan auki viinilistanne?

Olin kuullut eri suunnista ravintolasta positiivista palautetta, joten päätin käydä heidän kotisivuillaan ennen varausta. Tsekkasin ensimmäisenä viinilistaa, jonka pdf kyllä aukesi mutta tekstit olivat vain pitkiä viivoja Safari-selaimellani.

Kuin tilauksesta ruutuun ilmestyi Ravintolan chat-onlineikkuna, jossa kysyttiin. "Hei siellä, kuinka voin auttaa?". Useissa sivustoissa tällaiset voivat hämmentää ja ärsyttääkin, mutta kun minulla oli todellinen ongelma niin vastasin, etten saa auki viinilistaanne. Lupasivat laittaa sen s-postina mutta sain listan auki toisella selaimella, joten kuittasin tilanteen hoidetuksi. Silmäilin viinilistaa ja totesin sen tasokkaaksi ja ruokalistan kuuden ruokalajin menu vaikutti kiinnostavalta, joten ikkunaan ilmestyneeseen jatkokysymykseen "Voimmeko vielä olla jotenkin avuksi?", oli helppo vastata pyytämällä pöytävaraus kahdelle.

Samppanjaa ja hunajavettä

Ravintolaan sisään astuessaan kohtaa ensin baarinomaisen Deli-huoneen, josta peremmälle siirryttäessä päästään itse Puutarhaan, jossa aukenee avara ja korkea tila. Tällä ilmeisesti pyritään tuomaan vaikutelma ulkona syömisestä, jossa sivuja ympäröi katokset ja keskelle jää vihreillä lehdillä ympäröity torni.

Puutarhan keskustan korkea torni.

Aloitimme Viiniministerin erityisavustajan kanssa pikkujouluillallisen lasillisella samppanjaa Joseph Perrier Cuvée Royale Brut Millesime 2000.  Mielestäni onnistunut valinta alkuun, jolla olisi voinut toisaalta jatkaa ateriaa, ellei viinivalikoima olisi ollut niin laaja-alainen kuin se tässä ravintolassa sattuu olemaan. Iltapäivällä olin hieman vilustunut ulkona, joten pyysin myös poikkeuksellisesti lämmintä vettä jääveden sijaan. Tämän lisäksi tarjoilija toi ystävällisesti myös kuuman veden ja hunajaa. 

Kuuden ruokalajin menu ja herkutteluviinejä

Tilasimme molemmille kuuden ruokalajin Puutarhamenun (65€) ja sommelierin yhden viinipaketin (55€) jaettuna kahdelle. Menu sillä varauksella että seuralaiseni ei syö punaista lihaa. Tämä otettiin hienosti huomioon ja illan aikana tuli huomattua ettei laatu ollut lainkaan heikompi vaihtoehtoruokalaijien osalta. Päin vastoin.

Samalla tilasimme myös listalta pari bongaamaani kuriositeettia, joita ei riittävän usein ole tullut vastaan. Nämä olivat ranskalaiset Loiren alueen Clos Rougeard Saumur Brézé 2007 sekä Pohjois-Rhônesta peräisin oleva August Clape Cornas 2008. Nautimme näitä herkkuja rauhassa läpi illallisen ja vielä sen jälkeenkin, koska niiden kehittyminen karahvissa tai lasissa vaatii jonkin verran aikaa ja kärsivällisyyttä.

Clos Rougeard Saumur Brézé 2007

August Clape Cornas 2008

Ensimmäisenä ruokalajina oli Kuhaceviche ja avokadoa, jonka kanssa saimme ravintolan pääsommelier Edmund Liewin toimesta sokkona valkoviinin. Arvoituksellisena vihjeenä hän paljasti että "it is near but far" viitaten tilaamiinne pulloviineihin. Viini oli erittäin maukas ja runsaan hedelmäinen sekä kypsän omenainen. Myös cevichen ja avokadon maut kohtasivat hienolla tavalla ja oli eittämättä aterian parhaimmistoa heti alkuun.

Otin sommelierin antamasta sokkovihjeestä riskin ja ajattelin, että kyseessä voisi olla jokin rhônelainen valkoinen kuten Marsanne, Roussanne, Viognier -rypäleosastoa. Viiniksi paljastui Nicolas Joly Clos de la Coulée de Serrant Savennières les Vieux Closs 2011. Toisin sanoen loirelaisen kulttituottajan biodynaaminen Chenin Blanc. Vihjeen ymmärsi tässä vaiheessa paremmin, koska verrattuna lähinaapuri Savennièresin naapurialue Saumurin saman lajikkeen viiniin, ero oli valtaisa. Brézén erikoisuutena on hieman jopa sherrymäinen tyyli valkoviinilleen.

Toisena ruokalajina tuotiin seuralaiselleni Maa-artisokkakeittoa sekä Sebastian Riffault Sancerre Blanc 'Les Quaterons' 2012. Tässä heräsi jo annoskateus, eikä sitä helpottanut yhtään nautinnollinen hymy hänen kasvoilllaan. Keitto oli koristeltu muikun mädillä, joka ilmiselvästi oli onnistunut yhdistelmä.

Oma kokonaisuuteni oli puolestaan Kotimaista "bbq" marmorihärkää ja aiolia, jonka kanssa tarjoiltiin Casa de Mouraz "Air" Vinho Verde 2013. Smmelierilta rohkea ja ennakkoluuloton valinta tarjota härälle kuivaa valkoviiniä, joka itsessään oli mielestäni ehkäpä lajityyppinsä kärkiluokkaa. Vaikeus ruoan kanssa muodostuu barbeque-kastikkeen kanssa, jolle kylmän härän kanssa sopivaa punaviiniäkään ei itselleni tule heti mieleen. Viini ja ruoka kuitenkin toimivat keskenään. Tämän annoksen kiehtova ulkonäkö antoi kuitenkin odottaa enemmän kuin aromit toivat mukanaan.

Kuhaceviche ja avocadoa

Kotimaista "bbq"-härkää ja aiolia

Seuraavaksi nautimme Sienirisottoa ja kumppanina Herve Villemade Cheverny Rouge 2014. Viinivalinta oli jälleen upea kombinaatio nuoren Loiren Pinot Noirin myötä. Hämmästyttävän metsäiset ominaisuudet täydensivät tyylikkäästi ruoan sieniaromeita ja kevyet tanniinit silti keskustelivat mukavasti kermaisen risoton kanssa.

Pääruokamme jakaantuivat Paistettuun ankkaan ja karhunvadelmakastikkeeseen sekä Uunissa paahdettuun nieriään "grenobloise". Ankan kanssa tarjoiltiin illan toinen sokko Chateau Fougas Maldoror 2010, joka on peräisin Bordeaux'n Cotes de Bourgin alueelta. Rypälepainotus Merlot-Cabernet Franc. Alkuun pohdin Bordeauxia mutta lähdin sitten seikkailemaan arvauksessani Pohjois-Italiaan. Metsään meni, joten ensimmäiseen aavistukseen pitäisi aina luottaa. Ehkä alkava flunssani hieman rajoitti parhainta arviointiterää. Nieriän kanssa tuotu burgundin Pinot Noir Domaine Bachey Legros Santenay 1er Cru les 'Clos Rousseau' Vielles Vignes 2010 toimi saamani palautteen johdosta erinomaisesti sekä nieriälle että sellaisenaan.

Sienirisottoa

Domaine Bachey-Legras Santenay 1er Cru Clos Rousseau Vielles Vignes 2010

Kun pääruoka oli nautittu niin maistelimme syvemmin pullossa tilaamaamme Cornasin punaviiniä. Sen vuosikerta 2008 oli melko kehno Rhônen alueella mutta kuten yleensäkin niin parhaat tuottajat osaavat asian silloinkin taidokkaasti. Viini ei välttämättä ole vielä edes parhaimmillaan verrattain nuoresta iästä johtuen, mutta sen yrttiset ja pippuriset sekä tummien marjojen rehevät aromit antavat hienoa osviittaa huippuviinistä.

Viidentenä ruokalajina oli vuorossa juralainen Mont d'Or -juusto. Sen kanssa harkittuna syrjähyppynä ranskalaiseen linjaan tarjottiin sisilialaista Martinez 5anni Marsala Superiore Reserva väkevöityä viiniä. Tämä loi hyvän tasapainon rasvaiselle juustolle ja sen ohessa olevalle tuoreelle viikunalle. Viikuna ei ollut tällä kertaa ihan maukkainta saapumiserää, joten Marsala kohensi sen makua kastikkeen tavoin.

Illallisen kruununa oli makea Karpalo parfait ja mausteista kinuskikastiketta. Karpalon ja kinuskin yhdistelmä on makuna verraton, joskin molempia oli varsin runsaasti näin jälkiviisaana, koska kaloreita ei tässä ruokalajissa turhaa säästelty reilun kokoisen kinuskikuorrutuksen myötä. Sen kanssa tuli lasiin Grande Maison Monbazillac 1998. Tämän alueen jalohomeista viiniä on harvoin tarjolla, joten todella loistava valinta sommelierilta.

Mont d'Or juustoa ja viikunaa

Karpaloparfait ja kinuskikastiketta

Kokonaiskatsaus

Jatkoimme pikkujouluamme nautiskelemalla edelleen karahveissa olevilla viineillämme ja parantaessamme maailmaa. Ravintolan tunnelma on sinänsä leppoisa. Toisaalta pienillä asioilla saisi tunnelmaa entisestään kohennettua. Visuaalisesti lisäisin puutarhaan tavalla tai toisella enemmän väriä. Vihreät lehdet yhdistettynä metalliputkiin on kokonaisuutena kolkkoa. Auditiivisesti hioisin taustamusiikkia yhdenmukaisemmaksi ravintolan gastronomian kannalta. Tällä hetkellä hieman sekava kokonaisuus sopii luontevammin nimeltä mainitsemattomiin ketjuravintoloihin. Lisäksi äänentoistoa hioisin tasapainoisemmaksi. Rohkein uudistus olisi jakaa puutarha kahteen osaan jossa olisi rajatumpi ja viimeistellympi intiimi puoli pienemmillä kuutiomäärillä.

Ravintolan viinilista ja sommeliertaso ansaitsisivat tähtiä jo monessakin mielessä. Malesialaistaustainen Edmund on tuonut viinilistallaan ja ammattitaidollaan uudenlaista lähestymistapaa ja piristävää täydennystä Helsingin sommelierosastoon. Keittiö on kokonaisuutena kunniamaininnan arvoinen, joskin hyvin lähellä kirkkaampaa mitalia. Palvelu toimii ja ajoitus pelaa. Jonkin verran oli kuitenkin havaittavissa kaamosta ilmassa. Viinilasit ovat riittävän tasokkaita ja ottimetkin toimivat. Itse en ole muodin mukaisten osittain rosoisten lautasmallien ystävä, mutta joissain yhteydessä toimivat. Tiskipyyhkeen oloisilla lautasliinoilla viestitään todennäköisesti jostain mutta en ole varma mistä.

Sinnen ruoka ei ole edullisemmasta päästä ravintoloita. Mitalin kääntöpuoli on kuitenkin siinä, että viinien kate on ravintolassa kotimaan tasoon nähden erittäin maltillinen ja hyvä niin. Tällainen on laadukkaiden viinien ystäville turhan harvinaista herkkua. Lisäksi kun ravintolan valikoima on varsinkin Ranskan ja Saksan viinien osalta erittäin kattava ja kansainvälistä tasoa niin toivon vilpittömästi että lukijani uskaltaisivat kokeilla useammin tällaista mahdollisuutta. Jos ravintola sattuisi olemaan säännöllisesti auki maanantai-iltaisin niin Viiniministerin Maanantaiklubin jatkopaikka olisi jo sijainninkin puolesta suhteellisen varma.

Sinne Ravintolan sisäänkäynti.

Joululahjaviinejä sekä hieman jouluoluita ja jouluviinejä

Siinä missä lihamestarilta asiakkaat kysyvät vuosi toisensa perään missä lämpötilassa ja kuinka kauan joulukinkkua paistetaan, tiedustellaan Viiniministeriltä joulupöytään soveltuvaa vaihtoehtoa. Kansalaiset hämmästelevät kuinka joululahjaviineiksi soveltuvia täyteläisiä viinejä ei kannata avata vielä joulupöydässä vaan mielummin vaikkapa sellaisenaan ruokailun ja pakettien avaamisen jälkeen.

Olen ollut aina sitä mieltä että perinteiset jouluruoat eivät vaadi tuhteja punaviinejä vaan enemmän aromikkaita ja/tai paahteisia valkoviinejä sekä kevyitä tai keskitäyteläisiä punaviinejä. Viime aikoina on useissa lähteissä noussut esiin joulupöydän tarjonta. Esimerkiksi viiniasiantuntija Antti Rinta-Huumo toi tämän esiin kuluneella viikolla. Samat tosiasiat esitin vuoden takaisessa blogikirjoituksessani Joulupöydän viineistä.

Joululahjaviinit

Helsingin Sanomat nosti puolestaan muutama viikko sitten 10 ehdotusta lahjaviineistä hintaluokassa 20-40€ esimerkkinä joulua ajatellen. Todettakoon että kaikki ovat hyviä valintoja, joskin valtamedian vaikutuksesta monien saatavuus kysynnän johdosta voi olla tällä hetkellä vaikeaa. Listan viineistä yksi bordeaux-viini on jäänyt itseltäni maistamatta. Jos vaikkapa Viiniministeriä haluaa ilahduttaa niin esimerkiksi Prioratin ja Madiranin yksilöt ovat varsin maukkaita.

Valtion kiristyneen taloustilanteen huomioon ottaen laadin vuorostani 10 joululahjaviinin listan hintakategoriassa 10-20€, jotka on tullut todettua kuluneen vuoden aikana varsin maukkaiksi.

1) Poggio al Tufo Rompicollo 2013, Italia, 11,99€, 452547

2) Cor del Pais Crianza 2010, Espanja, 11,99€, 438727

3) Barbaglio 2009, Italia, 13,98€, 445077

4) Perelada 5 Fincas Reserva 2011, Espanja 14,49€, 439957

5) Gigondas L'Hallali Grande Reserve 2013, Ranska, 15,92€, 438737

6) Luigi Bosca Cabernet Franc 2011, Argentiina, 17,89€, 460107

7) Chateau Ste Michelle Syrah 2012, Yhdysvallat, 17,95€, 405797

8) Kaiken Ultra Malbec 2012, Argentiina, 18,91€, 935847 (tilausvalikoima)

9) Zenato Ripassa Valpolicella Superiore, Italia, 19,97€, 007122

10) Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2013, Uusi-Seelanti, 19,99€, 408487

Joulupöydän juomat

Vuoden takaisesta blogistani Joulupöydän Viinit löytyvät kattavasti eri hintaryhmistä kaikki sopivat viinivaihtoehdot, joista valtaosa on edelleen saatavissa Alkon hyllyiltä. Toki vuosikerta on saattanut vaihtua, mutta katson että ne ovat pääsääntöisesti suhteellisen tasalaatuisia ja suositeltavia.

Perinteisten jouluruokien kanssa on hyvä huomioida myös oluet, joiden maltaisuus ja humalointi usein kohtaa helpommin raskaammat ja makean mausteiset vaihtoehdot. Olen valinnut muutamia pohjoismaisia ja saksalaisia oluita vaihtoehdoiksi perinteisemmälle pöydälle.

Näiden lisäksi olen täydentänyt viinivaihtoehtoja muuutamilla monopolin valikoiman uudemmalla viinillä tai uudella vuosikerralla. Näiden luonne puolestaan sopii osittain hienovaraisempien tai uudempien ruokalajien seurassa. Viinien hinta on samalla keskimääräistä korkeampi kuin aikaisempien lahjaviinien.

Oluet

Zoller-Hof Donator, Saksa, 3,38€ (0,33), 794064

Schneider Unser Aventinus, Saksa, 4,49€ (0,5l), 794646

Malmgård Tammiportteri, Suomi, 4,58€ (0,5l), 710746

Mikkeller Green Gold, Tanska, 4,80€ (0,33l), 722294

Aecht Schenkerla Eiche, Saksa, 4,98€ (0,5l), 948446

Nogne God Jul, Norja, 6,97€ (0,5l), 719366

Viinit

Samppanja

André Clouet Rosé No3 Brut, Ranska, 39,90€, 937997 (tilausvalikoima)

Valkoviinit

Wente Riva Ranch Chardonnay 2013, Yhdysvallat, 19,90€, 535187

De Morgenzon Reserve Chenin Blanc 2014, Etelä-Afrikka, 24,90€, 510677

Josmeyer Pinot Gris Grand Cru Brand 2008, 39,50€, 504517

Punaviinit

Chateau Musar Hochar 2009, Libanon 24,90€, 949267 (tilausvalikoima)

Louis Jadot Pommard 2011, Ranska, 39,90€, 418397

Lucienne Pinot Noir Doctor's Vineyard, 47,90€, 918377 (tilausvalikoima)

Makea

Quinta do Portal Colheita 1994, 71,90€, 323487

Sokkoarviointi

Päätimme viinibloggaajien keskuudessa, että arvioimme saman pullon jokainen sokkona, joka lähetettiin maahantuoja Vindirektin toimesta kaikille arvioitsijoille ilman etikettejä. Julkaisuajaksi sovittiin ti 8.12.2015 klo 23.59. Se on kaikille yhteinen, joten muilta ei haeta vaikutteita. Jokainen saa arvioida viininsä omalle tyylilleen uskollisena. 

Valmistelu

Täydennetty 10.12.

Pullo arvioitu sokkona. Viiniksi paljastui Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2013.
http://www.alko.fi/tuotteet/405337/?fromsearch=true

Leydan viinialue sijaitsee Chilessä pääkaupunki Santiagosta noin 100 km länsiluoteeseen ja etäisyys Tyyneen Valtamereen on noin 20 km. Alue on pieni ja itsenäinen San Antonion viinialueen eteläosassa.

Selonteko

Viini on väriltään syvä ja tumman purppuranpunainen.  Viinin reunassa on hieman kehittyneisyyttä. Jättää viskositeetillaan lasiin vahvasti tummaa väriä.

Tuoksun alussa tulee esiin musta marjaisuus sekä yrttinen mausteisuus. Siitä on erotettavissa myös niin kasvisperäisyyttä kuin riistaisuutta sekä kuivattuja hedelmiä. Tuoksun paahteisuuden puolesta viini on sijoitettavissa alueelle, jossa on aurinkoa. Ensimmäinen veikkaukseni sijoittuu tuoksun puolesta Etelä-Italiaan.

Maun aromit seuraavat tuoksua. Lisäksi hieman lakritsia, viikunaa, sekä pippuria. Tummista marjoista eniten nousevat boysenmarjan ja variksenmarjan piirteet joskin mausteisin vivahtein. Näiden puolesta Etelä-Ranska olisi enemmän lähempänä Syrahin ja Grenachen ominaisuuksia muistuttaen. Toisaalta Sangiovesen yrttisyyskin tulee mieleen.

Maun suutuntuma sekoittaa kuitenkin kokonaisuuden koska siinä on yllättävän maltilliset, jopa kevyen pehmeät tanniinit, jotka ulkonäön perusteella voisivat olla voimallisemmatkin. Tämän vuoksi alkuperän arviointiin on liitettävä myös vaihtoehdot Euroopan ulkopuolelta.

Jälkimaku on tumma ja lempeä mutta alkoholi nousee hieman esille jälkimaussa.

Sokkoarvioinnin vahvimmat kandidaatit osuisivat uuden maailman Syrah-viiniin. Etelä-Euroopassa arvostetaan enemmän tiettyä karvautta, mihin tämän viinin ominaisuudet eivät suoranaisesti viittaa. Toki poikkeus aina vahvistaa säännön.

Pudotuspelistä jätän ensimmäisenä pois Australian, koska sinne soveltuvaa hillomaisuutta viinissä ei ole. Tammisuutta ei myöskään jenkkityyliin ole liiemmin havaittavissa. Myös Etelä-Afrikan kevyt savuisuus loistaa poissaolollaan. Etelä-Amerikkaan voisin kuvitella, vaikka toisaalta viini ei ole aromeiltaan juuri tavanomaisin mutta maun suutuntuma antaa tälle mahdollisuuden. Argentiinalaisilta odottaisin hieman enemmän rustiikkisuutta, joten loppujen lopuksi helpoin vaihtoehto olisi Chile.

Toivon silti että viinin alkuperäksi paljastuisi jokin eksoottisempi viinimaa kuten vaikkapa Intia tai Brasilia. Vuosikerran suhteen katsoisin että ikää ei ole montaa vuotta. Veikkaan vuosikertaa 2012.

Lausunto

Täydennetty 10.12.

Viinin kokonaisuus on melko tasapainoinen. Hedelmäisyyttä löytyy mutta sen kesto jää happojen ja tanniinien puuttuessa toivottua lyhyemmäksi. Sopii pehmeytensä vuoksi seurusteluunkin mutta nauttisin mieluiten talvisten kypsien liharuokien seurassa.

Viinin ruokasuositus olisi runsaan mausteiset tummat liharuoat mutta enemmän yrttisten pataruokien kuin punertavien pihvien seuraksi. Sen vuoksi vaikkapa puolikovalla juustolla kuorrutetut yrttiset kasvisruoat voisivat pärjätä viinin kanssa mainiosti.

Ottaen huomioon viinin alkuperän niin oletukseni osui melkolailla oikeaan. Vuosikerta 2013 on osittautunut jo maistamieni useiden chileläisten viinien osalta hieman sulkeutuneemmaksi rehevämpään 2012 vuosikertaan nähden. Alueilla on tietenkin eroavaisuuksia. Kehitystä on hieman vaikea ennakoida mutta toivoisin että muutama vuosi kellarissa auttaisi asiaa. Tällä hetkellä viini sijoittuu laadultaan ja hinnaltaan vertikaalisesti korkeimmalle Gaussin käyrällä mitattuna. Sopii varmasti moneen makuun mutta ei välttämättä jää pysyvästi mieleen.

Musiikkisuositus

Säveltäjä Jean Sibeliuksen 150-vuotis syntymäpäivän 8.12. kunniaksi valitsen hänen musiikkiansa. Tämä esimerkki antaa ohjelmallisesti viitteitä viinin luonteesta.

Jean Sibelius: Lemminkäinen Tuonelassa op. 22 nro 3

Sommelier Themed Lunch ZONIN1821

Mennyt lokakuu oli Viiniministerille varsin vauhdikas. Monista tapahtumista yksi mielenkiintoisimmista oli ZONIN1821 lanseerama Sommeliers Themed Lunch 5.10. Ravintola Brondan kabinetissa.

Wine Ambassador Lorenzo Zonin

Lounaan yhdeksän kuplivaa

Frizzante, Charmat vai Traditional? 

Viiniministeri sai kutsun lounaalle, jossa esiteltiin viinisuurlähettiläs Lorenzo Zoninin toimesta useita mielenkiintoisia kuplivia viinejä eri puolilta Italiaa. Painopisteenä alueista olivat Lombardia ja Piemonte mutta kuriositeetit löytyivät myös Friulista, Apuliasta ja Venetosta.

Nautittuja viinejä oli yhteensä yhdeksän erilaista, joita en kaikkia lähde erittelemään mutta nostan esille muutamia huomioita kokonaisuuteen liittyen. Viinit tarjoiltiin sokkona, mikä oli mielestäni erittäin hyvä lähtökohta. Maistelun eräänä haasteena vieraille oli arvata, olivatko kuohuvat viinit valmistustekniikaltaan Frizzante, Charmat vai Traditional. Nautin tästä tehtävästä koska harvemmin tällaisen kategorian otoksia tulee edes testattua systemaattisesti peräjälkeen.

Frizzanten tyyli on enemmän helmeilevä kuin kuohuva eli maltillisesti kupliva, jonka suutuntuma on yleensä kevyen pirskahteleva. Tämäntyyliset viinit koetaan toisinaan harmittomia seurusteluun mutta itse koin lounaan parissa positiivisena yllätyksenä sen potentiaalin, mikä yhdistyi sopivien ruokien seurassa. Sinänsä yksinkertaiset maut monipuolistuvat tyylikkäästi. Charmat-tyylisiä kuohuvia ovat pääsääntöisesti mm. Proseccot. Niiden kuplat muodostuvat tankkikäymisellä perinteisen Traditional -pullokäymisen sijasta. Perinteinen menetelmä tunnetaan myös samppanjametodina, jota ei alkuperän vuoksi käytetä kuin aidoista samppanjoista.

Bonardasta Negroamaroon ja Glerasta Garganegaan

Myönnettäköön että maistelu piti sisällään useita sellaisia viinejä, joita ei ollut osunut kohdalleni aikaisemmin. Esimerkiksi Lombardian eteläosan Oltrepò Pavesen alueen viinit ovat loistaneet poissaolollaan omassa maistelurepertuaarissani. Syitä voi aina etsiä mutta yksi on varmaankin kyseisen alueen viinien vähäinen saatavuus monopolin valikoimasta. Toiseksi alueen sijainti Piemonten kyljessä voi olla identiteetin kannalta vaikea, mikäli omaleimaisuus ei ole riittävän selkeä. Kuten jo aiemmin totesin niin ainakin ruokien parissa nämä viinit loistivat. Esimerkiksi punainen frizzante Bonarda-rypäleestä oli hauska tuttavuus.

Maistelun omia suosikkejani olivat kuitenkin kaksi kuohuvaa. Apuliasta peräisin oleva Masseria Altemuran Rosamario Spumante NV, jonka rypäleenä oli yllättäen Negroamaro, joka tunnetaan paremmin alueella punaviineistään. Tässä kohtasi kauniilla tavalla mansikkaisuus ja kermainen suutuntuma. Viimeisenä maistettu Castello del Poggion Brachetto Spumante oli myös varsin tyylikäs Gambellaran alueelta Venetosta. Sen rypäleenä Soave-viineistäkin tuttu Garganega.

Kuohuvat kaipaavat ruokaa seurakseen

Brondan keittiö oli mielestäni onnistunut hienosti viinien ja ruokien yhteensovittamisesta. Tämä oli vasta toinen kerta ravintolassa, josta ensimmäinen vierailu ei kaikin osin vakuuttanut mutta nyt oli kokonaisuus mietitty enemmän loppuun asti. Toki erona aikaisempaan oli että kabinetin puolelle ei kantautunut ravintolasalin taustamusiikki. Niinkin hienovaraiset aromit kun lounaalla tarjoiltiin, olisivat omissa aisteissani voineet menettää merkityksensä kyseisen äänimaailman seurassa.

Viinien ja aterian yhdistäminen on mielestäni erittäin tärkeää, jos halutaan hakea kokonaisvaltaista näkemystä viineihin ja sen alkuperään. Ruoan ja viinin yhdistämisessä parhaimmillaan lopputulos on enemmän kuin osatekijöidensä summa. Tällä lounaalla siinä onnistuttiin mielestäni varsin hienosti. Seuraava haasteeni on yhdistää näihin osatekijöihin vielä kuulonvarainen aistimaailma eli musiikki. Laitan siitä lisää selontekoa lähiaikoina.