Viiniministerin vuoden viinit 2016

Perinteinen Vuoden viinit -kilpailu valitsi jälleen palkintoviinejä. Tällä kertaa 629 viinin joukosta, jotka olivat jakautuneet 17 eri sarjaan. Viiniministeri oli tänä vuonna mukana arvioimassa 353 viiniä 9 eri sarjassa.

Viime vuoden raporttini on luettavissa tästä. Siinä muun muassa avaan hieman laajemmin kilpailun sääntöjä. Tämä vuoden kilpailun virallisia tuloksia voi myös peilata suhteessa Viiniministerin omaan arviointiin.

Oma arviointi vs. muu tuomaristo

Kuten usein niin aistinvaraisessa arvioinnissa, oli kyseessä musiikkikilpailu, urheilun taitolaji tai sitten viinit, arviointi jakaantuu usean tuomarin näkemykseen annettujen sääntöjen raameissa. On väistämätöntä etteivät kaikki tuomarit arvioi kilpailijoita identtisesti samaan järjestykseen silloin kun mielipide muodostetaan itsenäisesti.

Mikäli ne viinit, jotka voittivat Viiniministerin arvioinneissa sarjansa selvimmin suhteessa sarjan muuhun tarjontaan, niin palkintoni olisi jaettu kokonaiskilpailussa seuraavasti:

Kulta

Ornellaia 2011, Italia

Hopea

Lindauer Cuvée Brut, Uusi-Seelanti

Pronssi
Trimbach Riesling Reserve 2012, Ranska

Kunniamaininta

Vina Albali Gran Seleccion Tempranillo 2010, Espanja

Huomasin excel-taulukoita tutkiessani, että arvioimissani sarjoissa ainoastaan yhdessä oma voittajani oli sama koko tuomariston kanssa. Silti kokonaisarviointini oli kohtuullisen yhdenmukainen lopputulosten kanssa. Käyn läpi tulokset sarja sarjalta ja omat suosikkini.

Sarja 1: Euroopan punaviinit alle 11 euroa

Osallistujia 43 viiniä 4 eri maasta (Espanja, Italia, Ranska, Portugali)

Tämä sarja oli arvioinnin kannalta hieman kaksijakoinen, koska siinä kilpailevat nykyhetkessä tuoreet ja rustiikkiset vastaan kehittyneet ja tammiset. Koska kilpailussa tulee arvioida tämänhetkistä tilannetta niin omiksi suosikeiksini nousivat sokkonakin vanhemmat eli espanjalaiset kilpailussa viidenneksi sijoittunut Pata Negra Gran Reserva 2007 ja hopeaa saanut Vina Albali Gran Reserva Seleccion Privada 2009. Molemmissa oli mukana huomattavaa tammikypsytyksen vaikutusta, mikä on hyvä tehdä tiettäväksi mikäli sellainen tökkii. Kilpailun voittaja sai jaettua minulta jaettua pronssia, joten ei siinäkään valittamista. Kärkikolmikko erottui kokonaispisteissä muista melko selvästi muttei kuitenkaan ylivoimaisesti.

Suurin osa sarjan osallistujista ei kuitenkaan mielestäni parane kuin vuoden parin kellaroimalla, joten osallistujista kukaan ei kokenut oikeusmurhaa. Mainittakoon että viime vuoden mitalisteista ainoastaan Los Monteros Crianza 2012 oli edelleen mukana kärjessä, joten vuodet eivät välttämättä ole aina keskenään tasalaatuisia. Jatkoa ajatellen toivoisin vilpittömästi lisää osallistujia niin Ranskasta kuin neljän maan ulkopuoleltakin. Espanja jyrää sarjassa tällä hetkellä turhan vahvalla otteella.

Sarja 2: Euroopan punaviinit 11-17 euroa

Osallistujia 44 viiniä 5 eri maasta (Espanja Italia, Ranska, Portugali, Saksa)

Tässä sarjassa en ollut arvioimassa. Ilahduttavaa että jopa saksalainen Becker Family Pinot Noir 2012 nousi hopealle asti italialaisen Perticaia Montefalco Rosson 2012 vanavedessä. Kärkikaksikko erottui tuloksien perusteella muista osallistujista edukseen.

Sarja 3: Euroopan punaviinit yli 17 euroa

Osallistujia 33 viiniä 4 eri maasta (Espanja, Italia, Ranska, Portugali)

Voin jo nyt paljastaa että sarjan taso oli kilpailun kovimpia. Toki laatu maksaa mutta siitä ei ollut arviointitilanteessa epäselvyyttä. Näitä olisi voinut arvioida vaikka useamman päivän ajan. Punaiset arvoviinit -sarjaan ei osallistunut riittävästi kilpailijoita, joten osa niistä oli mukana tässä sarjassa. Täytyy myöntää, että olisin halunnut kilpailun palkitsevan tästä sarjasta jopa 10 mielestäni parasta, koska kaikissa oli sellaisia ulottuvuuksia, joita kelpaa syystäkin nauttia.

Sarjan voitti Italian Piemontesta peräisin oleva Barolo Giblin Gemma 2007. Alkon haun perusteella vuosikerta on jo vaihtunut mutta ainakin edellisen vuosikerran perustella siinä on aineksia varsin hienoon viiniin. Siinä on hennosti myös sakkaa mutta se on varsin luonnollista tällaiselle viinille. Muistiinpanoissani väriltään tiilenpunainen ja aromeina niin paahteista punaista ja tummaa marjaisuutta kuin ruusua, tervaa ja vahvaa yrttisyyttäkin.

Kaikesta huolimatta sarjan viidenneksi sijoittunut Ornellaia 2011 Toscanasta olisi ollut Viiniministerin valinta vuoden viiniksi tässä kilpailussa arvioimieni joukosta. Jo sen erittäin tummanpunainen ja paksu väri herätti kunnioitusta. Tuoksussa oli runsaasti mustia marjoja ja hienostunutta mokkaisuutta. Maun vahvat tanniinit olivat nuoret mutta tasapainoiset ja aromeissa oli havaittavissa kypsää mustaherukkaa, tupakkaa, setriä sekä tummaa suklaata. Kokonaisuutena poikkeuksellisen tyylikäs maailmanluokan viini. Hinta 149€ voi tuntua suolaiselta mutta jos hakee hyvää hetkeä ja viiniä niin investointi kannattaa.

Sarja 4: Uuden maailman punaviinit alle 11 euroa

Osallistujia 54 viiniä 5 eri maasta (Chile, Argentiina, Australia, Etelä-Afrikka, Yhdysvallat)

En osallistunut sarjan arviointiin. Joukko oli määrällisesti varsin suuri, joten vaati varmasti tuomaristolta hyvää skarppausta. Tuloksista ei havainnut mitään nostettavaa muuten kuin että kovin ylivoimaista voittajaa ei tällä kertaa löytynyt. Yhtä lukuun ottamatta kaikki viinit olivat pääsääntöisesti vuosikertoja -13, -14 ja -15.

Sarja 5: Uuden maailman punaviinit 11-17 euroa

Osallistujia 46 viiniä 8 eri maasta (Chile, Argentiina, Australia, Uusi-Seelanti, Etelä-Afrikka, Yhdysvallat, Uruguay, Libanon)

Nyt päästiin sarjaan jonka tiukka arvioiminen on jopa hieman kiusallista. Miksi? Tasoerot sarjassa ovat varsin pienet. Paria lukuun ottamatta kovin heikkoja viinejä ei edes ollut mutta todellisia huippuja on vaikea löytää. Kourallinen viinejä, joita arviointini pohjalta voisin suositella ovat Peter Lehmann Portrait Cabernet 2012, Nederburg's Winemaster's Reserve Edelrood 2013, Gemstone Petit Verdot 2013, Tarapaca Plus Organic Red Blend 2013 ja Ironstone Obsession Red 2012. Katsoisin että nämä viinit ovat tällä hetkellä parhaiten nautittavissa, enkä lähtisi niitä kellaroimalla kehittämään. Kilpailussa sijoille 2-4 sijoittuneissa Pinot Noir -viineissä, joita yhteensä sarjassa neljä kadidaattia, ei ollut sinänsä moitittavaa muttei ylistettävääkään. Olisin odottanut rypäleeltä kuitenkin laajempaa osallistumista sarjaansa. Ynnä muille sijoille joutunut libanonilainen Domaine Wardy Les Terroirs 2013 sai minulta toisaalta hyvää kirjallista arviota mutta oli pisteiden valossa outo tässä sarjassa. Mielestäni olisi kuulunut ilman muuta Euroopan sarjaan vaikkei Libanonia lasketa maantieteellisesti Eurooppaan.

Sarja 6: Uuden maailman punaviinit yli 17 euroa

Osallistujia 33 viiniä 6 eri maasta (Chile, Argentiina, Australia, Yhdysvallat, Uusi-Seelanti, Libanon)

En osallistunut sarjan arviointiin. Tulosten perusteella olisi kyllä ollut kokemuksen arvoinen. Sekä kultaa että pronssia meni Libanoniin Chateau Musarin tilan viineille, joten ne oletettavasti erottuivat joukosta sekä persoonallisuudellaan että hieman ikääntyneemmällä olemuksellaan. Kuriositeettina mainittakoon että sarjan 10 parhaan joukossa oli viinejä jokaisesta sen kuudesta osallistujamaasta.

Sarja 7: Euroopan valkoviinit alle 11 euroa

Osallistujia 36 viiniä 6 eri maasta (Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Portugali, Itävalta)

Totesin jo sarjan arvioinnin suoritettuani, että mikäli tästä sarjasta tulee vuoden viini niin se ei tee kilpailulle oikeutta. Ei tullut. Palkinnoitta jääneet Adega de Pegoes Colheita Seleccionada 2014 ja Terre di Faiano Grechetto 2013 olivat ainoita viinejä, jotka olivat edes riittävän mielekkäitä maisteltavaksi. Ei tästä sen enempää.

Sarja 8: Euroopan valkoviinit 11-17 euroa

Osallistujia 50 viiniä 6 eri maasta (Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Itävalta, Luxemburg)

On erittäin hämmästyttävää että 50 viinin joukossa on 23 viiniä, jotka sisältävät joko lajikeviininä tai sekoitteena Rieslingiä. Senkään vuoksi ei varmaankaan ole yllätys että Riesling otti sarjan viisi ensimmäistä sijaa.

Sarjan taso oli mielestäni odotuksia parempi. Tässä kategoriassa on ollut aiemmin laajempi kirjo varsinkin huonoon suuntaan. Nyt ei mitään katastrofeja juurikaan löytynyt.

Oma voittajani oli perinteikäs Trimbach Riesling Réserve 2012, joka sai sarjassaan hopeaa. Se oli erittäin puhdaspiirteinen sisältäen viehkeää hedelmäisyyttä; omenaa, sitrusta, hunajaa sekä hieman vahamaisuutta ja vaaleita kukkia. Hapokas maku seurasi tuoksua.

Kilpailussa kunniamaininnalle jäänyt Bernkastel Doctor Grosses Gewächs 2013 oli hyvin valloittava ominaisuuksiltaan mutta toistaiseksi hieman ujo. Se oli kilpailun niitä harvoja mutta kovin tervetulleita Alkon valikoiman ulkopuolisia osallistujia. Sen lisäksi omalle jaetulle kakkostilalleni tuli Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 2012. Trimbachin ohella varsin rypäleelleen tunnistettava viini. Oman kunniamainintani tässä sarjassa annan palkintojen ulkopuolelle jääneelle Dal Cero Vigneto Runcata 2012. Yllättäjä senkin vuoksi että harvoin Veneton alueen Soave-viinit ovat näin moniulotteisia ja runsaita.

Sarja 9: Uuden maailman valkoviinit alle 11 euroa

Osallistujia 34 viiniä 5 eri maasta (Chile, Etelä-Afrikka, Australia, Argentiina, Yhdysvallat)

En osallistunut sarjan arviointiin. Tästä sarjasta valikoitui kokonaiskilpailun ylivoimaisin voittaja omassa sarjassaan, joka sen puolesta sai Vuoden viini -tittelin.

Castillo de Molina Sauvignon Blanc 2015 on tullut Viiniministerille tutuksi jo viime vuoden puolella Sibeliuksen musiikin parissa. Sen muistikuvan pohjalta viini on puhdaspiirteinen Sauvignon Blanc, joka sopii mainiosti vaikkapa aperitiiviksi erilaisiin tilaisuuksiin. Sen tyyli nykyisellään on hyvin kuiva ja hapokas ja samalla varsin hedelmäinen. Nämä kantavat helposti pitkälle jälkimaussa.

Sarja 10: Uuden maailman valkoviinit yli 11 euroa

Osallistujia 39 viiniä 6 eri maasta (Chile, Uusi-Seelanti, Australia, Etelä-Afrikka, Yhdysvallat, Libanon)

Tämä sarja oli varsin erikoinen. Oma voittajani löytyi vasta sijalta 17 eli Anakena Ona Special Reserve Riesling Chardonnay Viognier 2013. Myös monet muut sarjan suosikkini olivat sekoitteita kuten Man O'War Grevestone Semillon 2013 ja Chateau Ksara Blanc de Blancs 2013. Toki suurin osa joukosta olivat puhtaita lajikeviinejä mutta mielestäni olisi jo korkea aika kokeilla verrattain uusia rypäleitä ja sekoitteita koska mahdollisuuksia tähän voisi olla.

Kategorian viineistä jopa 13 oli puhtaita Sauvignon Blanc viinejä, joista kaksi päätyi sarjan voittajiksi. Molemmat olivat lajikkeelleen tyypillisiä ja puhtaita myös itsellä kymppijoukossa. Niissä ei kuitenkaan ollut sellaista mikä olisi tarjonnut uutta referenssiä, joten sen vuoksi mainitsemieni sekoitteiden monivivahteisuudet ja pitemmät jälkimaut veivät kärkisijat.

  

Sarja 11: Punaiset hanapakkaukset

Osallistujia 47 viiniä 9 eri maasta (Chile, Etelä-Afrikka, Espanja, Australia, Italia, Argentiina, Yhdysvallat, Ranska, Portugali)

Kun tällainen määrä punaisia hanaviinejä laitetaan kilpailuun peräjälkeen, voisi näin pääsiäisenä kirjoittaessani kutsua sitä nimellä "Via Dolorosa". Toisaalta tuomariston mielipiteetkin hajosivat siinä määrin että keskiarvojen perusteella tästä sarjasta olisi ollut vaikeaa löytää vuoden viiniä.

Oma suosikkini löytyi perinteisestä Vina Albali Gran Seleccion Tempranillo 2012 -viinistä. Se oli hieman kehittyneempi kuin moni muu ja sisälsi tuoksussa runsasta mausteisuutta, tummia marjoja ja eksoottisempia piirteitä. Maku vastasi tuoksua ja siinä oli runsaan hedelmäisyyden lisäksi hyvät tanniiniit, jotka kaipasivat selkeästi hieman pihviä seurakseen. Varma kesäjuhlien monien grilliruokien hanapunkku. Sarjan voittajaksi noussut Sandbar Estate GSM 2014 oli myös omissa tuloksissani kolmantena ja on hyvä uuden maailman vaihtoehto.

Sarja 12: Valkoiset hanapakkaukset

Osallistujia 38 viiniä 10 eri maasta (Etelä-Afrikka, Saksa, Chile, Uusi-Seelanti, Italia, Ranska, Australia, Yhdysvallat, Itävalta, Espanja)

En osallistunut sarjan arviointiin. Maakohtaisesti laajin sarja, joten kirjokin oli varmasti suuri, koska eri rypäleitä niin lajike- kuin sekoiteviineinä mahtui tähän sarjaan jopa 15. Tulosten perusteella kärkikolmikko erottui muista selkeästi edukseen.

Sarja 16: Väkevöidyt viinit

Osallistujia 11 viiniä 2 eri maasta (Portugali, Espanja)

En osallistunut sarjan arviointiin. Sarja oli mielestäni valitettavan niukkalukuinen ja ottaen huomioon että portviinit, madeirat ja sherryt, laitetaan samalle viivalle, vaatii tuomarointi erittäin kriittiistä objektiivisuutta, jotta tekniset tasapainot voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen. Olisi ehkä oikeutettua että näille toisistaan poikkeaville lajityypeille olisi omat sarjansa. Vaikea sanoa tulisiko riittävästi kilpailijoita. omiin kategorioihin.

Sarja 17: Roséviinit

Osallistujia 18 viiniä 9 eri maasta (Ranska, Etelä-Afrikka, Espanja, Yhdysvallat, Chile, Argentiina, Italia, Australia, Portugali)

Sarja jota odotin vesi kielellä, koska toivoin löytäväni jonkin roseen, jota voisin ylpeydellä esittää kun joku kysyy. Tämä ei kuitenkaan ihan toteutunut. Toinen toistaan tylsästi toistavat roseet jättivät paljon kysymysmerkkejä siitä, eikö tähän lajityyppiin panosteta tuottajatasolla tarpeeksi vai miksi ne mielenkiintoisimmat jäävät saapumatta kilpailuun.

Jotain roseeviinien kysynnälle ja tarjonnalle kilpailussa pitäisi tehdä. Toki kilpailun ajoitus keskellä talvea on varsin kehno eräänlaiselle sesonkituotteelle näin skandinavian leveysasteilla. En kuitenkaan pidä mitenkään epäsopivana että roseeviinejä nautittaisiin vaikkapa jouluna ja ympäri vuoden. Päinvastoin. Sarjan paras oli mielestäni kolmanneksi sijoittunut Rosa dei Masi 2014. Siinä oli luonteikkuutta ja tasapainoa kanssakilpailijoitaan enemmän.

Sarja 18: Kuohuviinit alle 13€

Osallistujia 41 viiniä 7 eri maasta (Espanja, Italia, Chile, Uusi-Seelanti, Saksa, Australia, Portugali)

Suuri määrä kuplivia niin perinteisin kuin charmat metodein valmistettuna. Espanjalaiset Cavat ja Italialaiset proseccot hallitsivat märällisesti mutta laadussa ylivoimisesti parhaimmat olivat niin tuomariston kuin Viiniministerin mielestä Uusi-Seelantilaiset Lindauer Brut ja Lindauer Rosé Brut. Jopa niin suvereeneja että muilla kilpailijoilla voisi lähinnä huuhdella lasit paremman seuraavan toivossa. Sen verran sarjaa kehuttakoon että hankkimalla tästä hintaluokasta roseen niin todennäköisyys parempaan makukokemukseen on korkeammalla.

On hämmästyttävää miten vuodesta toiseen Lindauer Brut jaksaa pitää tasalaatuisuuden korkealla pudottamatta tasoaan vaikka luulisi ainakin Suomessa kysyntää riittävän. Muistiinpanoissani jo sen oljenkeltainen kaunis väri ja tasapainoiset kuplat olivat sarjassaan huomattavan tyylikkäät. Tuoksussa on jopa samppanjamaisia vivahteita vihreän omenan, keksin ja toffeen kera. Maku seuraa tuoksua ja on runsas sekä tasapainoinen.

Sarja 19: Kuohuviinit yli 13€

Osallistujia 26 viiniä 11 eri maasta (Ranska, Italia, Espanja, Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti, Australia, Luxemburg, Argentiina, Chile, Itävalta, Saksa)

En osallistunut sarjan arviointiin. Maakirjo oli ainakin kilpailun monipuolisin. Tuomariäänet hajaantuivat tässä sarjassa sen verran iloisesti, että kärkisijat olisivat voineet mennä monella tavalla. Osallistujista kolme oli yli kahdenkympin viinejä mutta syystä tai toisesta ne eivät pärjänneet tällä kertaa edullisemmilleen.

Sarja 20: Samppanjat

Osallistujia 31 viiniä

En osallistunut sarjan arviointiin.  Samppanjasarja olisi ehdottomasti kiinnostanut arvioida mutta Viiniministerin Japanin valtiovierailun vuoksi se jäi valitettavasti väliin. Yksi kilpailun varmasti odotetuimpia ja himotuimpia arvioinititehtäviä niin tuomareille kuin kuluttajille.

Tiukan kilpailun ykköseksi valittiin Charles Heidsieck Brut Reserve, joka on kiistämättä ollut jo pitkään vakiosamppanjoiden varmaa laatua. Muut mitalisijat ja kunniamaininnankin saavutti Bollingerin samppanjatalon laadukkaat samppanjat. Viimeisen kunniamaininnan sai kuuluisa Armand de Brignac Brut Rosé, jonka 417 euron hinta oli koko kilpailun ylivoimaisesti arvokkain yksittäinen viini. Tällä kertaa hinta ei jostain syystä ollut voiton tae.

Loppulausunto

Kilpailun tulokset yllättivät ja herättivät myös sosiaalisessa mediassa keskustelua. Olen varma että niin kilpailun toteutuksessa kuin arvioinnissa on monia kehittämisen mahdollisuuksia. Näin pitääkin olla koska (viini)maailma muuttuu ja kilpailu sen mukana.

Ajattelin avata omia näkemyksiäni kilpailun kehittämisestä tarkemmin seuraavassa blogissani, joten kannattaa pysyä linjoilla.