Viiniministerin maanantaiklubi 7.3.2016: Lempeät punaviinit

Miksi ajan trendi on että useat punaviinit ovat niin raskaita ja voimakkaita? Voisiko vähemmälläkin alkoholilla ja tanniineilla saada miellyttävän aistikokemuksen? Näitä pohdimme Maanantaiklubilla erilaisten kevyiden ja pehmeiden viinien parissa.

Illan aihe oli Viiniministerillekin haaste, koska lähtökohtaisesti lempeisiin punaviineihin on haastavaa lähestyä teoreettisesti. Kaikesta huolimatta muutamat seikat on syytä ottaa huomioon muuttujissa.

a) Kevyemmät ja ohutkuorisemmat rypälelajikkeet

Näitä ovat tunnetusti esimerkiksi Pinot Noir ja Gamay. Molemmat burgundilaislähtöisiä. Yhtä lailla itävaltalaiset mm. Blauburgunder tai Sankt Laurent rypäleet. Mitä ohuempi kuori rypäleessä on sitä vähemmän keskimäärin siitä irtoaa väriä ja tanniineja. Tällöin hedelmä korostuu tanniinien sijasta.

b) Matalampi alkoholi

Välillä tulee ikävä vanhan ajan Riojan punaviinejä joissa alkoholin tilavuusprosentti oli matillisesti jopa alle 12% mutta silti parhaimmillaan varsin pitkäikäisiä viinejä. Toisin sanoen voimakas alkoholi ei ole aina edellytys viinin varastoimiselle. Myös kevyemmät chiantit ja bardolinot Italiasta ovat tämän lajityypin esimerkkejä.

c) Pehmeät ja mehumaiset nuoret viinit

Tämä käsite on välillä karsaasti katsottu piirre kun vaaditaan viiniltä runsautta ja särmikkyyttä, mikä on ollut pitkään kasvava ajan piirre. Näissä viineissä on silti puolensa kun mietitään arkiseen ruokaan sopivia viinejä, joiden tehtävänä ei ole tehdä itsestään numeroa vaan nostaa enemmän esille ruoan ja hyvän seuran ominaisuuksia. Usein silloin viinikin muistetaan lopulta paremmin. Tällaiset viinit ovat usein hyvin nuoria ja sijoittuvat uuteen maailmaan. Rypälelajikkeina voi olla mm. Merlot tai Zinfandel. Näissä pyritään hieman pyöristämään tanniineja pehmeämpään suuntaan.

d) Normaalia suurempi jäännössokeri

Viime aikoina on tullut myös muotiin antaa pienen jäännössokerin myötä pyöreämpi ote viineihin. Tähän törmää usein niin Yhdysvaltalaisissa kuin Australialaisissa viineissä.

Maistelun viinit:

1. Villa Ponciago Beujolais-Villages 2012, 14,50€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/948277

Vaalea, punainen ja läpinäkyvä väriltään. Tuoksussa pieniä punaisia marjoja ja hentoa yrttisyyttä. Kevyt ja melko hapokas maku seuraa tuoksua jättäen yksinkertaisen jälkivaikutelman.

2. Brancott Estate South Island Pinot Noir 2010, 13,08€

http://www.alko.fi/tuotteet/466047/

Vaalea, läpinäkyvä mutta hieman kehittynyt väri. Tuoksussa runsas marjaisuus mutta samalla hieman liuotinmainen ja kasvisperäinen. Maku keskitäyteläinen, hapokas ja punaisien marjojen sävyttämä.

3. Schneider Sankt Laurent 2013, 17,99€

http://www.alko.fi/tuotteet/435777/

Punainen keskisyvä ulkonäkö. Tuoksussa hento marjaisuutta ja yrttisyyttä sekä hieman savua ja selleriä. Suutuntumaltaan sekä keskihapokas, keskitanniininen että keskitäyteläinen. Maussa runsaasti tummaa kirsikkaa.

4. Tommasi La Prunée Merlot 2014, 12,49€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/902417/

Väriltään punertava, nuori ja keskisyvä. Tuoksultaan marjainen, tummasävytteinen ja pippurinen, jossa maku vastaa tuoksua.

5. Kaiken Reserve Malbec 2014, 10,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/480007/

Makean hilliomainen ja tummasävytteinen väri. Tuoksultaan makean hillomainen ja tummasävytteinen. Maultaan täyteläinen ja pehmeä sisältäen vaniljaa, luumua ja karhunvadelmaa.

6. Hewitson Le Secateur 2014, 16,98€

http://www.alko.fi/tuotteet/476347/

Syvän violetti mutta nuori väriltään. Tuoksussa sekä karhunvadelmaa että mausteisuutta. Maussa samat elementit makean hillomaisuuden ja suhteellisesti tuntuvien tanniinien saattelemana

Maanantaiklubi 1.2. Syvennytään Syrahiin

Kevään ensimmäiselle Maanantaiklubille lähdettiin  tuhdimmasta punaisesta rypäleestä, joka sopii hyvin myös talviseen säähän kun lämpömittari on vielä reilusti miinuksen puolella. Illan aiheena oli siis Syrah tai yhtä lailla Shiraz.

Viiniministerin Maanantaiklubilla on tupa täynnä.

Persiasta kohti Rhônen laaksoa 

Syrah-rypäleen historia on pitkä ja se on tiettävästi eräs vanhimmista tunnetuista rypälelajikkeista.  Oli lajike lähtöisin sitten Persiasta tai Foinikiasta niin nykyisellä nimellään sen juuret ovat kuitenkin Rhône-joen varrella Ranskassa.

Tärkeimmät alueet sijoitttuvat erityisesti Pohjois-Rhôneen, jossa kuuluisimmat tarhat sijaitsevat mm. Côte-Rôtien ja Hermitagen kukkuloilla. Koska nämä laadukkaat viinit saavat vähemmän köynnöspinta-alaa niin on hyvä mainita että eniten Ranskassa Syrahia tuotetaan Languedoc-Roussillonin alueella sekä Rhônea enemmän myös Provencen alueella. Uudessa maailmassa Australia on selkeä lippulaiva eikä Etelä-Afrikkaa tai Yhdysvaltojakaan kannata mssään nimessä unohtaa.

Yrteistä lakritsiin ja marjahillosta pippuriin

Syrah on usein lämpimän ilmaston rypäle, jonka kuoret ovat lähtökohtaisesti melko paksut, jolloin väriä ja tanniinejakin irtoaa usein enemmän. Sen ominaisuudet vaihtelevat toki keskitäyteläisestä erittäin täyteläiseen ja tanniinien lisäksi usein myös kohtalaiset hapotkin antavat rakennetta varsinkin Rhônelaisissa viineissä.

Aistinvaraisesti rypäleen aromit ovat täynnä metsäisiä tummia ja mustia marjoja. Sen aromeihin kuuluvat usein monet yrtitkin, kuten rosmariini, minttu, timjami. Mausteisuudesta voi erottaa mm. neilikkaa, anista, lakritsia ja eukalyptystakin.

Tyylit vanhan ja uuden maailman välillä ovat hyvinkin vaihtelevat, koska Rhônessa vahvempana esiintyvät rypäleen omat aromit kun taas uudessa maailmassa usein paahteisen auringon ja reilun tammikypsytyksen omaavat viinit tuovat mukaan makumaailmaan hillomaista runsautta sekä suklaan ja vaniljan vivahteita. Lisäksi esim. Australiassa on varsin yleistä luoda sekoitteita. Näitä ovat mm GSM eli Grenache-Shiraz-Mourvedre. Sekoittamalla pienen määrän valkoista Viognieria rotevaan Shiraziin, saadaan viinistä hieman aromaattisempi ja vivahteikkaampi. Nämä viinit ovat nimellä Shiraz-Viognier.

Sokkomaistelussa oli mukana kuusi viiniä. Kaikki eri maista, joita olivat Australia, Chile, Etelä-Afrikka, Italia, Ranska ja Yhdysvallat. Näistä puolet olivat nimenomaan Viognierilla maustettuja.

Kevään Maanantaiklubi käynnistyi Marguet'n 2009 vuosikertasamppanjalla, josta siirryttiin Syrahien pariin.

1. Leyda Singe Vineyard Canelo Syrah 2013, 14,48€

http://www.alko.fi/tuotteet/405337/?fromsearch=true

Väriltään syvän tummanpunainen. Tuoksussa mustaherukkaa, keitettyä hedelmää sekä oliivia. Maussa tummaa kirsikkaa ja boysenmarjaa. Rakenteeltaan täyteläinen, jossa kohtalaiset tanniinit. Melko pitkä ja makean marjainen jälkimaku.

Aloitusviini Chilen Leyda Valleyn alueelta sai osallistujilta runsaasti kannatusta. Viini pärjää ilman ruokaakin kun tammi pehmentää tanniineja. Monipuolinen seuralainen useille tummille liharuoille. Hinta-laatu suhteellisen kohdallaan.

2. Canapi Shiraz 2012, 6,99€

http://www.alko.fi/tuotteet/422767/?fromsearch=true

Ulkonäkö on vaaleampi verrattuna muihin Syrah-viineihin ja väriltään keskisyvän punainen. Tuoksussa niin herukkaista kuin tumman kirsikkaista hentoa marjaisuutta. Maussa lisäksi paahteisuutta mutta kokonaisuutena hieman veltto.

Viini edustaa Sisilian kevyempää Shiraz-tyyliä eli ei kerro kaikkea Etelä-Italian potentiaalista. Tämä kuriositeetti sai kuitenkin hajaääniä, joten vaikka jää kustannuksiltaan huomattavasti pienemmäksi niin se nostaa viinin merkitystä. Hintaansa nähden tasapainoinen ja juotavissa.

3. Chapoutier Les Meysonniers 2014, 23,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/429967/?fromsearch=true

Rypäleen alkuperäistä tyyliä edusti Rhônelainen biodynaaminen Syrah. Tummanpunainen, hieman rubiiniin vivahtava syvähkö väriltään. Tuoksussa reilusti metsäisiä piirteitä: mustikkaa, varpua ja kanervaa. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja tuore viini, jossa selkeät hapot ja kohtalaiset tanniinit. Maussa tummia sekä mustia marjoja kuten karhunvadelmaa ja tummaa kirsikkaa.

Viini oli ylivoimaisesti maistelun haasteellisin, koska se oli vielä varsin nuori ja kehittyi pitkään lasissa ennen kuin löysi parhaimpaansa. Lisäksi muiden suhteellisten pehmeiden viinien joukossa se kaipasi vierellensä ruokaa. Syksyiset pataruoat olisivat valintani koska aromimaailma tukee visiota ja siihen mennessä viinien hapot ovat todennäköisesti jo hieman pehmeämmät. Miksipä ei myös yrttiset lammasruoat jo pääsiäisenä.

4. Rolling Shiraz Viognier 2013, 11,48€

http://www.alko.fi/tuotteet/469537/?fromsearch=true

Tummanpunainen ja syvän purppurainen ulkonäkö. Tuoksu on mustasävytteinen, pippurinen ja yrttinen. Maussa hillomaista makeaa marjaisuutta kuten boysenmarjaa. Tuntuvat tanniinit jossa kuitenkin silkkiset hapot.

Australian otos tuli tällä kertaa Uudesta Etelä-Walesin Central Ranges -alueelta, joka sisältää ala-alueet Cowra, Mudgee ja Orange. Viini edustaa viileämpää ilmastoa, joten tyypillistä Barossan viiniä ei tästä tule etsiä. Aromimaalima oli silti maan tyylille ominainen. Ruokasuosituksena makean mausteiset lammasruoat mintun ja täyteläisen kastikkeen kera.

5. Chateau Ste Michelle Syrah 2012, 17,95€

http://www.alko.fi/tuotteet/405797/?fromsearch=true

Erittäin tummanpunainen ja syvä Luoteis-Yhdysvaltojen Washingtonin Syrah. Tuoksu boysenmarjainen, yrttinen, minttuinen. Maku seuraa tuoksua. Sisältää pehmeät tanniinit sekä runsaasti boysenmarjaa ja tammen tuomaa vaniljaa ja kahvia.

Viini pärjäsi kansan suussa ties monennen kerran sokkona, koska se sopii oikein hyvin ilman ruokaakin. Liekö pieni prosentti Viognieria tässäkin salaisuutena? Suhteellisen pehmeän happorakenteen vuoksi en kuitenkaan laittaisi seuraksi kovin voimakasta riistaa tai punertavaa lihaa. Pikemminkin melko kypsää. Varma valinta monien grilliruokien kera ja sellaisenaan.

6. Porcupine Ridge Syrah Viognier 2011, 14,34€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/haku/tuotteet/?q=porcupine&tags=

Maistelun päätti erittäin syvä ja tummanpunainen Etelä-Afrikan Syrah Viognier. Tuoksussa tummaa, keitettyä marjaa sekä yrttisyyttä. Täyteläinen ja pehmeä maku, jossa kevyet tanniinit ja hieman savuista sekä riistaista aromia. Viinissä oli tyyliä ja runsautta joskin pituutta kaipasi hieman enemmän.

Viini antoi paksulla olemuksellaan tuhdin alkuvaikutelman mutta muuttui suussa oletettua lempeämmäksi. Katsoisin että yleisviini monille tummille liharuoille.

Illan juustoina olivat sveitsiläinen Gruyere, englantilainen Cheddar sekä ranskalainen Mont d'Or. En suunnitellut näitä suoraan maistelua varten vaan enemmän klubin jälkispekulointiin. Kaikesta huolimatta mikään ei pahasti riidellyt viinien kanssa eikä toisaalta muodostanut täydellistä paria. Sen vuoksi johtopäätöksenä voisi todeta että Syrahien pariin erilaiset juustotkin soveltuvat varsin luontevasti

Viiniministerin maanantaiklubi, joka kevään osalta on jo aktiiviosallistujien osalta täynnä, jatkuu seuraavilla teemoilla:

15.2. Rioja vs. Navarra
7.3. Lempeät punaviinit
21.3. Charmikas Chardonnay
4.4. Cool Climate
18.4. Viinimaat Top 10 jälkeen

Suunnitelmissa laajentaa syksyllä kahteen rinnakkaisryhmään. Laita mieleesi jo nyt jos osallistuminen kiinnostaa tai ilmoita kiinnostuksestasi suoraan viiniministerille info@viiniministeri.fi.

Ravintola-arvio: Sinne Helsinki

Ravintola Sinne Helsinki on ollut toiminnassa jo reilun vuoden verran mutta vasta nyt Viiniministeri löysi tiensä sinne ensimmäistä kertaa. Se kannatti koska ravintolan viinivalikoima ja sommelierosaaminen osoittautuivat erinomaisiksi.

 

Miten saan auki viinilistanne?

Olin kuullut eri suunnista ravintolasta positiivista palautetta, joten päätin käydä heidän kotisivuillaan ennen varausta. Tsekkasin ensimmäisenä viinilistaa, jonka pdf kyllä aukesi mutta tekstit olivat vain pitkiä viivoja Safari-selaimellani.

Kuin tilauksesta ruutuun ilmestyi Ravintolan chat-onlineikkuna, jossa kysyttiin. "Hei siellä, kuinka voin auttaa?". Useissa sivustoissa tällaiset voivat hämmentää ja ärsyttääkin, mutta kun minulla oli todellinen ongelma niin vastasin, etten saa auki viinilistaanne. Lupasivat laittaa sen s-postina mutta sain listan auki toisella selaimella, joten kuittasin tilanteen hoidetuksi. Silmäilin viinilistaa ja totesin sen tasokkaaksi ja ruokalistan kuuden ruokalajin menu vaikutti kiinnostavalta, joten ikkunaan ilmestyneeseen jatkokysymykseen "Voimmeko vielä olla jotenkin avuksi?", oli helppo vastata pyytämällä pöytävaraus kahdelle.

Samppanjaa ja hunajavettä

Ravintolaan sisään astuessaan kohtaa ensin baarinomaisen Deli-huoneen, josta peremmälle siirryttäessä päästään itse Puutarhaan, jossa aukenee avara ja korkea tila. Tällä ilmeisesti pyritään tuomaan vaikutelma ulkona syömisestä, jossa sivuja ympäröi katokset ja keskelle jää vihreillä lehdillä ympäröity torni.

Puutarhan keskustan korkea torni.

Aloitimme Viiniministerin erityisavustajan kanssa pikkujouluillallisen lasillisella samppanjaa Joseph Perrier Cuvée Royale Brut Millesime 2000.  Mielestäni onnistunut valinta alkuun, jolla olisi voinut toisaalta jatkaa ateriaa, ellei viinivalikoima olisi ollut niin laaja-alainen kuin se tässä ravintolassa sattuu olemaan. Iltapäivällä olin hieman vilustunut ulkona, joten pyysin myös poikkeuksellisesti lämmintä vettä jääveden sijaan. Tämän lisäksi tarjoilija toi ystävällisesti myös kuuman veden ja hunajaa. 

Kuuden ruokalajin menu ja herkutteluviinejä

Tilasimme molemmille kuuden ruokalajin Puutarhamenun (65€) ja sommelierin yhden viinipaketin (55€) jaettuna kahdelle. Menu sillä varauksella että seuralaiseni ei syö punaista lihaa. Tämä otettiin hienosti huomioon ja illan aikana tuli huomattua ettei laatu ollut lainkaan heikompi vaihtoehtoruokalaijien osalta. Päin vastoin.

Samalla tilasimme myös listalta pari bongaamaani kuriositeettia, joita ei riittävän usein ole tullut vastaan. Nämä olivat ranskalaiset Loiren alueen Clos Rougeard Saumur Brézé 2007 sekä Pohjois-Rhônesta peräisin oleva August Clape Cornas 2008. Nautimme näitä herkkuja rauhassa läpi illallisen ja vielä sen jälkeenkin, koska niiden kehittyminen karahvissa tai lasissa vaatii jonkin verran aikaa ja kärsivällisyyttä.

Clos Rougeard Saumur Brézé 2007

August Clape Cornas 2008

Ensimmäisenä ruokalajina oli Kuhaceviche ja avokadoa, jonka kanssa saimme ravintolan pääsommelier Edmund Liewin toimesta sokkona valkoviinin. Arvoituksellisena vihjeenä hän paljasti että "it is near but far" viitaten tilaamiinne pulloviineihin. Viini oli erittäin maukas ja runsaan hedelmäinen sekä kypsän omenainen. Myös cevichen ja avokadon maut kohtasivat hienolla tavalla ja oli eittämättä aterian parhaimmistoa heti alkuun.

Otin sommelierin antamasta sokkovihjeestä riskin ja ajattelin, että kyseessä voisi olla jokin rhônelainen valkoinen kuten Marsanne, Roussanne, Viognier -rypäleosastoa. Viiniksi paljastui Nicolas Joly Clos de la Coulée de Serrant Savennières les Vieux Closs 2011. Toisin sanoen loirelaisen kulttituottajan biodynaaminen Chenin Blanc. Vihjeen ymmärsi tässä vaiheessa paremmin, koska verrattuna lähinaapuri Savennièresin naapurialue Saumurin saman lajikkeen viiniin, ero oli valtaisa. Brézén erikoisuutena on hieman jopa sherrymäinen tyyli valkoviinilleen.

Toisena ruokalajina tuotiin seuralaiselleni Maa-artisokkakeittoa sekä Sebastian Riffault Sancerre Blanc 'Les Quaterons' 2012. Tässä heräsi jo annoskateus, eikä sitä helpottanut yhtään nautinnollinen hymy hänen kasvoilllaan. Keitto oli koristeltu muikun mädillä, joka ilmiselvästi oli onnistunut yhdistelmä.

Oma kokonaisuuteni oli puolestaan Kotimaista "bbq" marmorihärkää ja aiolia, jonka kanssa tarjoiltiin Casa de Mouraz "Air" Vinho Verde 2013. Smmelierilta rohkea ja ennakkoluuloton valinta tarjota härälle kuivaa valkoviiniä, joka itsessään oli mielestäni ehkäpä lajityyppinsä kärkiluokkaa. Vaikeus ruoan kanssa muodostuu barbeque-kastikkeen kanssa, jolle kylmän härän kanssa sopivaa punaviiniäkään ei itselleni tule heti mieleen. Viini ja ruoka kuitenkin toimivat keskenään. Tämän annoksen kiehtova ulkonäkö antoi kuitenkin odottaa enemmän kuin aromit toivat mukanaan.

Kuhaceviche ja avocadoa

Kotimaista "bbq"-härkää ja aiolia

Seuraavaksi nautimme Sienirisottoa ja kumppanina Herve Villemade Cheverny Rouge 2014. Viinivalinta oli jälleen upea kombinaatio nuoren Loiren Pinot Noirin myötä. Hämmästyttävän metsäiset ominaisuudet täydensivät tyylikkäästi ruoan sieniaromeita ja kevyet tanniinit silti keskustelivat mukavasti kermaisen risoton kanssa.

Pääruokamme jakaantuivat Paistettuun ankkaan ja karhunvadelmakastikkeeseen sekä Uunissa paahdettuun nieriään "grenobloise". Ankan kanssa tarjoiltiin illan toinen sokko Chateau Fougas Maldoror 2010, joka on peräisin Bordeaux'n Cotes de Bourgin alueelta. Rypälepainotus Merlot-Cabernet Franc. Alkuun pohdin Bordeauxia mutta lähdin sitten seikkailemaan arvauksessani Pohjois-Italiaan. Metsään meni, joten ensimmäiseen aavistukseen pitäisi aina luottaa. Ehkä alkava flunssani hieman rajoitti parhainta arviointiterää. Nieriän kanssa tuotu burgundin Pinot Noir Domaine Bachey Legros Santenay 1er Cru les 'Clos Rousseau' Vielles Vignes 2010 toimi saamani palautteen johdosta erinomaisesti sekä nieriälle että sellaisenaan.

Sienirisottoa

Domaine Bachey-Legras Santenay 1er Cru Clos Rousseau Vielles Vignes 2010

Kun pääruoka oli nautittu niin maistelimme syvemmin pullossa tilaamaamme Cornasin punaviiniä. Sen vuosikerta 2008 oli melko kehno Rhônen alueella mutta kuten yleensäkin niin parhaat tuottajat osaavat asian silloinkin taidokkaasti. Viini ei välttämättä ole vielä edes parhaimmillaan verrattain nuoresta iästä johtuen, mutta sen yrttiset ja pippuriset sekä tummien marjojen rehevät aromit antavat hienoa osviittaa huippuviinistä.

Viidentenä ruokalajina oli vuorossa juralainen Mont d'Or -juusto. Sen kanssa harkittuna syrjähyppynä ranskalaiseen linjaan tarjottiin sisilialaista Martinez 5anni Marsala Superiore Reserva väkevöityä viiniä. Tämä loi hyvän tasapainon rasvaiselle juustolle ja sen ohessa olevalle tuoreelle viikunalle. Viikuna ei ollut tällä kertaa ihan maukkainta saapumiserää, joten Marsala kohensi sen makua kastikkeen tavoin.

Illallisen kruununa oli makea Karpalo parfait ja mausteista kinuskikastiketta. Karpalon ja kinuskin yhdistelmä on makuna verraton, joskin molempia oli varsin runsaasti näin jälkiviisaana, koska kaloreita ei tässä ruokalajissa turhaa säästelty reilun kokoisen kinuskikuorrutuksen myötä. Sen kanssa tuli lasiin Grande Maison Monbazillac 1998. Tämän alueen jalohomeista viiniä on harvoin tarjolla, joten todella loistava valinta sommelierilta.

Mont d'Or juustoa ja viikunaa

Karpaloparfait ja kinuskikastiketta

Kokonaiskatsaus

Jatkoimme pikkujouluamme nautiskelemalla edelleen karahveissa olevilla viineillämme ja parantaessamme maailmaa. Ravintolan tunnelma on sinänsä leppoisa. Toisaalta pienillä asioilla saisi tunnelmaa entisestään kohennettua. Visuaalisesti lisäisin puutarhaan tavalla tai toisella enemmän väriä. Vihreät lehdet yhdistettynä metalliputkiin on kokonaisuutena kolkkoa. Auditiivisesti hioisin taustamusiikkia yhdenmukaisemmaksi ravintolan gastronomian kannalta. Tällä hetkellä hieman sekava kokonaisuus sopii luontevammin nimeltä mainitsemattomiin ketjuravintoloihin. Lisäksi äänentoistoa hioisin tasapainoisemmaksi. Rohkein uudistus olisi jakaa puutarha kahteen osaan jossa olisi rajatumpi ja viimeistellympi intiimi puoli pienemmillä kuutiomäärillä.

Ravintolan viinilista ja sommeliertaso ansaitsisivat tähtiä jo monessakin mielessä. Malesialaistaustainen Edmund on tuonut viinilistallaan ja ammattitaidollaan uudenlaista lähestymistapaa ja piristävää täydennystä Helsingin sommelierosastoon. Keittiö on kokonaisuutena kunniamaininnan arvoinen, joskin hyvin lähellä kirkkaampaa mitalia. Palvelu toimii ja ajoitus pelaa. Jonkin verran oli kuitenkin havaittavissa kaamosta ilmassa. Viinilasit ovat riittävän tasokkaita ja ottimetkin toimivat. Itse en ole muodin mukaisten osittain rosoisten lautasmallien ystävä, mutta joissain yhteydessä toimivat. Tiskipyyhkeen oloisilla lautasliinoilla viestitään todennäköisesti jostain mutta en ole varma mistä.

Sinnen ruoka ei ole edullisemmasta päästä ravintoloita. Mitalin kääntöpuoli on kuitenkin siinä, että viinien kate on ravintolassa kotimaan tasoon nähden erittäin maltillinen ja hyvä niin. Tällainen on laadukkaiden viinien ystäville turhan harvinaista herkkua. Lisäksi kun ravintolan valikoima on varsinkin Ranskan ja Saksan viinien osalta erittäin kattava ja kansainvälistä tasoa niin toivon vilpittömästi että lukijani uskaltaisivat kokeilla useammin tällaista mahdollisuutta. Jos ravintola sattuisi olemaan säännöllisesti auki maanantai-iltaisin niin Viiniministerin Maanantaiklubin jatkopaikka olisi jo sijainninkin puolesta suhteellisen varma.

Sinne Ravintolan sisäänkäynti.

Joululahjaviinejä sekä hieman jouluoluita ja jouluviinejä

Siinä missä lihamestarilta asiakkaat kysyvät vuosi toisensa perään missä lämpötilassa ja kuinka kauan joulukinkkua paistetaan, tiedustellaan Viiniministeriltä joulupöytään soveltuvaa vaihtoehtoa. Kansalaiset hämmästelevät kuinka joululahjaviineiksi soveltuvia täyteläisiä viinejä ei kannata avata vielä joulupöydässä vaan mielummin vaikkapa sellaisenaan ruokailun ja pakettien avaamisen jälkeen.

Olen ollut aina sitä mieltä että perinteiset jouluruoat eivät vaadi tuhteja punaviinejä vaan enemmän aromikkaita ja/tai paahteisia valkoviinejä sekä kevyitä tai keskitäyteläisiä punaviinejä. Viime aikoina on useissa lähteissä noussut esiin joulupöydän tarjonta. Esimerkiksi viiniasiantuntija Antti Rinta-Huumo toi tämän esiin kuluneella viikolla. Samat tosiasiat esitin vuoden takaisessa blogikirjoituksessani Joulupöydän viineistä.

Joululahjaviinit

Helsingin Sanomat nosti puolestaan muutama viikko sitten 10 ehdotusta lahjaviineistä hintaluokassa 20-40€ esimerkkinä joulua ajatellen. Todettakoon että kaikki ovat hyviä valintoja, joskin valtamedian vaikutuksesta monien saatavuus kysynnän johdosta voi olla tällä hetkellä vaikeaa. Listan viineistä yksi bordeaux-viini on jäänyt itseltäni maistamatta. Jos vaikkapa Viiniministeriä haluaa ilahduttaa niin esimerkiksi Prioratin ja Madiranin yksilöt ovat varsin maukkaita.

Valtion kiristyneen taloustilanteen huomioon ottaen laadin vuorostani 10 joululahjaviinin listan hintakategoriassa 10-20€, jotka on tullut todettua kuluneen vuoden aikana varsin maukkaiksi.

1) Poggio al Tufo Rompicollo 2013, Italia, 11,99€, 452547

2) Cor del Pais Crianza 2010, Espanja, 11,99€, 438727

3) Barbaglio 2009, Italia, 13,98€, 445077

4) Perelada 5 Fincas Reserva 2011, Espanja 14,49€, 439957

5) Gigondas L'Hallali Grande Reserve 2013, Ranska, 15,92€, 438737

6) Luigi Bosca Cabernet Franc 2011, Argentiina, 17,89€, 460107

7) Chateau Ste Michelle Syrah 2012, Yhdysvallat, 17,95€, 405797

8) Kaiken Ultra Malbec 2012, Argentiina, 18,91€, 935847 (tilausvalikoima)

9) Zenato Ripassa Valpolicella Superiore, Italia, 19,97€, 007122

10) Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2013, Uusi-Seelanti, 19,99€, 408487

Joulupöydän juomat

Vuoden takaisesta blogistani Joulupöydän Viinit löytyvät kattavasti eri hintaryhmistä kaikki sopivat viinivaihtoehdot, joista valtaosa on edelleen saatavissa Alkon hyllyiltä. Toki vuosikerta on saattanut vaihtua, mutta katson että ne ovat pääsääntöisesti suhteellisen tasalaatuisia ja suositeltavia.

Perinteisten jouluruokien kanssa on hyvä huomioida myös oluet, joiden maltaisuus ja humalointi usein kohtaa helpommin raskaammat ja makean mausteiset vaihtoehdot. Olen valinnut muutamia pohjoismaisia ja saksalaisia oluita vaihtoehdoiksi perinteisemmälle pöydälle.

Näiden lisäksi olen täydentänyt viinivaihtoehtoja muuutamilla monopolin valikoiman uudemmalla viinillä tai uudella vuosikerralla. Näiden luonne puolestaan sopii osittain hienovaraisempien tai uudempien ruokalajien seurassa. Viinien hinta on samalla keskimääräistä korkeampi kuin aikaisempien lahjaviinien.

Oluet

Zoller-Hof Donator, Saksa, 3,38€ (0,33), 794064

Schneider Unser Aventinus, Saksa, 4,49€ (0,5l), 794646

Malmgård Tammiportteri, Suomi, 4,58€ (0,5l), 710746

Mikkeller Green Gold, Tanska, 4,80€ (0,33l), 722294

Aecht Schenkerla Eiche, Saksa, 4,98€ (0,5l), 948446

Nogne God Jul, Norja, 6,97€ (0,5l), 719366

Viinit

Samppanja

André Clouet Rosé No3 Brut, Ranska, 39,90€, 937997 (tilausvalikoima)

Valkoviinit

Wente Riva Ranch Chardonnay 2013, Yhdysvallat, 19,90€, 535187

De Morgenzon Reserve Chenin Blanc 2014, Etelä-Afrikka, 24,90€, 510677

Josmeyer Pinot Gris Grand Cru Brand 2008, 39,50€, 504517

Punaviinit

Chateau Musar Hochar 2009, Libanon 24,90€, 949267 (tilausvalikoima)

Louis Jadot Pommard 2011, Ranska, 39,90€, 418397

Lucienne Pinot Noir Doctor's Vineyard, 47,90€, 918377 (tilausvalikoima)

Makea

Quinta do Portal Colheita 1994, 71,90€, 323487

Sokkoarviointi

Päätimme viinibloggaajien keskuudessa, että arvioimme saman pullon jokainen sokkona, joka lähetettiin maahantuoja Vindirektin toimesta kaikille arvioitsijoille ilman etikettejä. Julkaisuajaksi sovittiin ti 8.12.2015 klo 23.59. Se on kaikille yhteinen, joten muilta ei haeta vaikutteita. Jokainen saa arvioida viininsä omalle tyylilleen uskollisena. 

Valmistelu

Täydennetty 10.12.

Pullo arvioitu sokkona. Viiniksi paljastui Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2013.
http://www.alko.fi/tuotteet/405337/?fromsearch=true

Leydan viinialue sijaitsee Chilessä pääkaupunki Santiagosta noin 100 km länsiluoteeseen ja etäisyys Tyyneen Valtamereen on noin 20 km. Alue on pieni ja itsenäinen San Antonion viinialueen eteläosassa.

Selonteko

Viini on väriltään syvä ja tumman purppuranpunainen.  Viinin reunassa on hieman kehittyneisyyttä. Jättää viskositeetillaan lasiin vahvasti tummaa väriä.

Tuoksun alussa tulee esiin musta marjaisuus sekä yrttinen mausteisuus. Siitä on erotettavissa myös niin kasvisperäisyyttä kuin riistaisuutta sekä kuivattuja hedelmiä. Tuoksun paahteisuuden puolesta viini on sijoitettavissa alueelle, jossa on aurinkoa. Ensimmäinen veikkaukseni sijoittuu tuoksun puolesta Etelä-Italiaan.

Maun aromit seuraavat tuoksua. Lisäksi hieman lakritsia, viikunaa, sekä pippuria. Tummista marjoista eniten nousevat boysenmarjan ja variksenmarjan piirteet joskin mausteisin vivahtein. Näiden puolesta Etelä-Ranska olisi enemmän lähempänä Syrahin ja Grenachen ominaisuuksia muistuttaen. Toisaalta Sangiovesen yrttisyyskin tulee mieleen.

Maun suutuntuma sekoittaa kuitenkin kokonaisuuden koska siinä on yllättävän maltilliset, jopa kevyen pehmeät tanniinit, jotka ulkonäön perusteella voisivat olla voimallisemmatkin. Tämän vuoksi alkuperän arviointiin on liitettävä myös vaihtoehdot Euroopan ulkopuolelta.

Jälkimaku on tumma ja lempeä mutta alkoholi nousee hieman esille jälkimaussa.

Sokkoarvioinnin vahvimmat kandidaatit osuisivat uuden maailman Syrah-viiniin. Etelä-Euroopassa arvostetaan enemmän tiettyä karvautta, mihin tämän viinin ominaisuudet eivät suoranaisesti viittaa. Toki poikkeus aina vahvistaa säännön.

Pudotuspelistä jätän ensimmäisenä pois Australian, koska sinne soveltuvaa hillomaisuutta viinissä ei ole. Tammisuutta ei myöskään jenkkityyliin ole liiemmin havaittavissa. Myös Etelä-Afrikan kevyt savuisuus loistaa poissaolollaan. Etelä-Amerikkaan voisin kuvitella, vaikka toisaalta viini ei ole aromeiltaan juuri tavanomaisin mutta maun suutuntuma antaa tälle mahdollisuuden. Argentiinalaisilta odottaisin hieman enemmän rustiikkisuutta, joten loppujen lopuksi helpoin vaihtoehto olisi Chile.

Toivon silti että viinin alkuperäksi paljastuisi jokin eksoottisempi viinimaa kuten vaikkapa Intia tai Brasilia. Vuosikerran suhteen katsoisin että ikää ei ole montaa vuotta. Veikkaan vuosikertaa 2012.

Lausunto

Täydennetty 10.12.

Viinin kokonaisuus on melko tasapainoinen. Hedelmäisyyttä löytyy mutta sen kesto jää happojen ja tanniinien puuttuessa toivottua lyhyemmäksi. Sopii pehmeytensä vuoksi seurusteluunkin mutta nauttisin mieluiten talvisten kypsien liharuokien seurassa.

Viinin ruokasuositus olisi runsaan mausteiset tummat liharuoat mutta enemmän yrttisten pataruokien kuin punertavien pihvien seuraksi. Sen vuoksi vaikkapa puolikovalla juustolla kuorrutetut yrttiset kasvisruoat voisivat pärjätä viinin kanssa mainiosti.

Ottaen huomioon viinin alkuperän niin oletukseni osui melkolailla oikeaan. Vuosikerta 2013 on osittautunut jo maistamieni useiden chileläisten viinien osalta hieman sulkeutuneemmaksi rehevämpään 2012 vuosikertaan nähden. Alueilla on tietenkin eroavaisuuksia. Kehitystä on hieman vaikea ennakoida mutta toivoisin että muutama vuosi kellarissa auttaisi asiaa. Tällä hetkellä viini sijoittuu laadultaan ja hinnaltaan vertikaalisesti korkeimmalle Gaussin käyrällä mitattuna. Sopii varmasti moneen makuun mutta ei välttämättä jää pysyvästi mieleen.

Musiikkisuositus

Säveltäjä Jean Sibeliuksen 150-vuotis syntymäpäivän 8.12. kunniaksi valitsen hänen musiikkiansa. Tämä esimerkki antaa ohjelmallisesti viitteitä viinin luonteesta.

Jean Sibelius: Lemminkäinen Tuonelassa op. 22 nro 3

Sommelier Themed Lunch ZONIN1821

Mennyt lokakuu oli Viiniministerille varsin vauhdikas. Monista tapahtumista yksi mielenkiintoisimmista oli ZONIN1821 lanseerama Sommeliers Themed Lunch 5.10. Ravintola Brondan kabinetissa.

Wine Ambassador Lorenzo Zonin

Lounaan yhdeksän kuplivaa

Frizzante, Charmat vai Traditional? 

Viiniministeri sai kutsun lounaalle, jossa esiteltiin viinisuurlähettiläs Lorenzo Zoninin toimesta useita mielenkiintoisia kuplivia viinejä eri puolilta Italiaa. Painopisteenä alueista olivat Lombardia ja Piemonte mutta kuriositeetit löytyivät myös Friulista, Apuliasta ja Venetosta.

Nautittuja viinejä oli yhteensä yhdeksän erilaista, joita en kaikkia lähde erittelemään mutta nostan esille muutamia huomioita kokonaisuuteen liittyen. Viinit tarjoiltiin sokkona, mikä oli mielestäni erittäin hyvä lähtökohta. Maistelun eräänä haasteena vieraille oli arvata, olivatko kuohuvat viinit valmistustekniikaltaan Frizzante, Charmat vai Traditional. Nautin tästä tehtävästä koska harvemmin tällaisen kategorian otoksia tulee edes testattua systemaattisesti peräjälkeen.

Frizzanten tyyli on enemmän helmeilevä kuin kuohuva eli maltillisesti kupliva, jonka suutuntuma on yleensä kevyen pirskahteleva. Tämäntyyliset viinit koetaan toisinaan harmittomia seurusteluun mutta itse koin lounaan parissa positiivisena yllätyksenä sen potentiaalin, mikä yhdistyi sopivien ruokien seurassa. Sinänsä yksinkertaiset maut monipuolistuvat tyylikkäästi. Charmat-tyylisiä kuohuvia ovat pääsääntöisesti mm. Proseccot. Niiden kuplat muodostuvat tankkikäymisellä perinteisen Traditional -pullokäymisen sijasta. Perinteinen menetelmä tunnetaan myös samppanjametodina, jota ei alkuperän vuoksi käytetä kuin aidoista samppanjoista.

Bonardasta Negroamaroon ja Glerasta Garganegaan

Myönnettäköön että maistelu piti sisällään useita sellaisia viinejä, joita ei ollut osunut kohdalleni aikaisemmin. Esimerkiksi Lombardian eteläosan Oltrepò Pavesen alueen viinit ovat loistaneet poissaolollaan omassa maistelurepertuaarissani. Syitä voi aina etsiä mutta yksi on varmaankin kyseisen alueen viinien vähäinen saatavuus monopolin valikoimasta. Toiseksi alueen sijainti Piemonten kyljessä voi olla identiteetin kannalta vaikea, mikäli omaleimaisuus ei ole riittävän selkeä. Kuten jo aiemmin totesin niin ainakin ruokien parissa nämä viinit loistivat. Esimerkiksi punainen frizzante Bonarda-rypäleestä oli hauska tuttavuus.

Maistelun omia suosikkejani olivat kuitenkin kaksi kuohuvaa. Apuliasta peräisin oleva Masseria Altemuran Rosamario Spumante NV, jonka rypäleenä oli yllättäen Negroamaro, joka tunnetaan paremmin alueella punaviineistään. Tässä kohtasi kauniilla tavalla mansikkaisuus ja kermainen suutuntuma. Viimeisenä maistettu Castello del Poggion Brachetto Spumante oli myös varsin tyylikäs Gambellaran alueelta Venetosta. Sen rypäleenä Soave-viineistäkin tuttu Garganega.

Kuohuvat kaipaavat ruokaa seurakseen

Brondan keittiö oli mielestäni onnistunut hienosti viinien ja ruokien yhteensovittamisesta. Tämä oli vasta toinen kerta ravintolassa, josta ensimmäinen vierailu ei kaikin osin vakuuttanut mutta nyt oli kokonaisuus mietitty enemmän loppuun asti. Toki erona aikaisempaan oli että kabinetin puolelle ei kantautunut ravintolasalin taustamusiikki. Niinkin hienovaraiset aromit kun lounaalla tarjoiltiin, olisivat omissa aisteissani voineet menettää merkityksensä kyseisen äänimaailman seurassa.

Viinien ja aterian yhdistäminen on mielestäni erittäin tärkeää, jos halutaan hakea kokonaisvaltaista näkemystä viineihin ja sen alkuperään. Ruoan ja viinin yhdistämisessä parhaimmillaan lopputulos on enemmän kuin osatekijöidensä summa. Tällä lounaalla siinä onnistuttiin mielestäni varsin hienosti. Seuraava haasteeni on yhdistää näihin osatekijöihin vielä kuulonvarainen aistimaailma eli musiikki. Laitan siitä lisää selontekoa lähiaikoina.

Maanantaiklubi 5.10. Napa ei ole pyöreä

Maanantaiklubin kolmas kerta 5.10. käsitteli Kalifornian punaviinejä. Aihe ei ole suinkaan kevyt, joten se haastoi ministerinkin segmentointikyvyn koetukselle eri alueiden, tyylipiirteiden ja rypäleiden kesken.

Maistelua ja spekulointia hyvässä seurassa.

Yhdysvaltain ykkönen

Kalifornia on Yhdysvaltojen suurin viinituotantoalue. Sen osuus koko maan viinituotannosta on 25 miljoonan hehtolitran osuudellaan liki 90%. Seuraavaksi tulevat mm. New York, Washington ja Oregon. Toki Yhdysvaltojen jokaisessa osavaltiossa on jonkin verran viininvalmistusta. Myös niin Havaji-saarilla kuin Alaskassakin.

Viinialueena Kalifornia jaetaan eri osiin. San Franciscon pohjoispuolella sijaistseva Pohjois-Rannikko käsittää mm. kuuluisat Sonoman ja Napan laaksot.  Keskirannikko katsotaan karkeasti sijoittuvan San Franciscon ja Los Angelesin väliin. Jälkimmäisestä etelään on vielä Etelä-Rannikko. Lisäksi sisämaan Sierra Foothills Sacramenton itäpuolella niin soppa alkaa olla valmis. Mausteena mainittakoon alkuperäisluokiteltuja AVA-alueita (American Viticultural Areas) on Kalifornian alueella jo yli sata itsenäistä.

Erilaisia sävyjä vierekkäin. Erotatko vaalean Pinot Noirin jo väristä?

Rypeleitä ja aurinkoa

Rypäleidenkään osuus ei ole enää pelkästään Cabernetin ja Chardonnayn varassa. Näiden lisäksi Kaliforniassa tunnetaan valkoisista Sauvignon Blanc (tunnetaan myös nimellä Fumé Blanc) sekä punaisista Zinfandel, Merlot, Pinot Noir ja Syrah sekä osoin useita muita Bordeaux-lähtöisiä lajikkeita. Rypäleiden painotus eri ala-alueiden kesken ovat selkeitä. Esimerkiksi Napa Valleyn alueella Cabernet Sauvignon, Merlot, Chardonnay ja Zinfandel ovat ensisijaisia. Pieniä määriä viljellään myös mm. Petit Verdot ja Petite Sirah -rypäleitä, joista jälkimmäinen on kuitenkin täysin eri kuin tunnetumpi Syrah.

Illan teema "Napa ei ole pyöreä" oli Viiniministerin retorinen valinta koska maisteltavana oli vain yksi Napan alueen viini. Muut olivat ympäri Kaliforniaa. Maistelun seitsemästä viinistä kaikki olivat rypälekoostumuksiltaan hieman erilaisia. Viisi lajikeviiniä ja kaksi sekoitetta. Toki tähän hengenvetoon on mainittava että Yhdysvaltojen viinilainsäädännön mukaan etiketissä voidaan käyttää yhden lajikkeen nimeä vaikkei sitä olisi kuin 75%. Kun viinin etiketissä puolestaan mainitaan AVA-alueen nimi niin viinistä vähintään 85% on oltava alueen sisältä ja viinitarha mainitessa 95% kyseiseltä tarhalta.

Kalifornian punaisia maistelujärjestyksessä.

1. Beringer Founder's Estate Merlot 2012, 12,99€

http://www.alko.fi/tuotteet/005795/?fromsearch=true

8p

Viinissä oli monien mielestä jotain tuttua. Oliko se sitten Merlot'n ominaispiirteet vai yleisesti uuden maailman viinien hillomainen pyöreys, se jäi kuitenkin avoimeksi. Väriltään rubiinipunainen ja hieman läpikuultava viini. Aromeiltaan  se viini oli tumman marjainen jossa oli havaittavissa myös pippuria, multaisuutta ja lakritsia. Pehmeä jälkimaku.

2. Lyeth Meritage 2012, 27,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/462877/?fromsearch=true

1p

Tämä sekoite oli yhdistelmä viittä rypälettä: Merlot, Cabernet Sauvignon, Mlbec, Cabernet Franc ja Petit Verdot. Alueena Sonomassa sijaitsevaa Alexander Valley. Ulkonäön puolesta keskisyvä, tumman punainen. Tummaan marjaisuuteen yhdistyi rotevat tanniinit, joka selkeästi kaipasi riistaruokaa seurakseen. Maku oli kuitenkin mausteinen ja hieman savuisen tamminen, jossa aavistus muskottipähkinää.

3. SCV Freestone Hills Pinot Noir 2011, 30,30€

http://www.alko.fi/tuotteet/492337/?fromsearch=true

10p

Maistelun jaettu ykkösviini. Rypäleen erotti jokainen jo ulkonäöstä kun sen vaaleus ja läpinäkyvyys paljasti tuotteen Pinot Noir -viiniksi. Edellisen tavoin viini oli peräisin Sonoman piirikunnasta. Tässä viinissä oli jo jonkin verran kehittyneisyyttä ja suutuntumaltaan vähäiset tanniinit ja sopivasti hapokkuuta. Aromeiltaan tumman kirsikkainen, orvokkinen ja yrttinen. Mielestäni myös jonkin verran laventelia ja Earl Grey -teen vivahteita. Kokonaisuutena tyylikäs ja rypäleelleen myös aromeiltaan tunnistettava, joskin selkeästi uuden maailman vivahtein.

4. Ridge Estate Cabernet Sauvignon 2011, 47,00€

http://www.alko.fi/tuotteet/441467/?fromsearch=true

1p

Tuottaja on yksi Santa Cruz Mountains alueen tunnetuimmista San Josen kaupungin länsipuolella. Ensivaikutelma tästä viinistä vei heti Bordeaux'n suuntaan. Toki hieman pyöristettynä mutta runsaana. Tummanpunainen ja syvä ulkonäkö sisälsi aromeiltaan mustaherukkaa, setripuuta, yrttejä, pippuria ja hieman nahkaisuutta sekä keitettyä hedelmääkin. Valitettavasti ääniä viini ei saanut, koska seurassaan se kärsi jälleen ruoan puutteesta, koska selkeä medium-pihvin kumppani. Itselleni tämä viini edusti maistelun tyylikkäintä kaartia, jonka toki hintakin paljastaa. Silti pitäisin tätä vielä Kalifornian nykytrendin pohjalta laadulleen sopivana hinnoitteluna. Viiniä voi huoletta vielä pitää kellarissa useita vuosia.

5. J. Lohr Syrah 2013, n. 15€

https://www.jlohr.com/wines/j-lohr-estates/2013-j-lohr-estates-south-ridge-syrah/

10p

Maistelun yllättäjä ja jaettu voittaja oli peräisin Paso Roblesin alueelta Keskirannikolta, joka oli väriltään syvän tummanpunainen ja hieman violetti. Syrahin lisäksi viinissä oli pieni prosentti Grenache- ja Mourvedre -rypäleitä. Aromit olivat vahvasti mustasävytteisiä ja kypsiä. Luumun, mintun ja yrttiteen kokonaisuus oli tasapainoisen miellyttävä. Viini oli verrattain pehmeiden tanniinien vuoksi valmista nautittavaksi sellaisenaan mutta sopisi mainiosti esim. syksyn miedompien riistaruokien seurana. Toisaalta kesällä grillatun porsaankyljen kanssakin toimisi varmasti hyvin. Viinin hintalaatusuhde oli erittäin kohdallaan.

6. Hahn GSM 2012, 17,99€

http://www.alko.fi/tuotteet/480907/?fromsearch=true

5p

Kuudes viini jatkoi luontevasti edellisen jatkeena kun rypälekoostumus oli sama eli Grenache-Syrah-Mourvedre. Toki painotukset erilaiset. Viinin alkuperä on yleisesti keskirannikon alueelta muttei sanota tarkemmin ala-aluetta. Tässä viinissä oli hieman hillomaisuuden lisäksi hieman kasvisperäisiä aromeita joka maistelun edetessä siirtyi vahvasti eukalyptyksen suuntaan. Viinissä alkoholi tuli hieman läpi vaikkakin maastoutui makeaan marjaisuuteen hyvin.

7. Girard Old Vine Zinfandel 2012, 27,70€

http://www.alko.fi/tuotteet/486827/?fromsearch=true

9p

Viimeisenä oli vuorossa Kalifornian pakollinen eli Zinfandel. Sen kokonaiuus keräsi pistetiä kuitenkin hyvin jääden maistelussa niukasti pronssille. Väriltään keskisyvä ja tumma karmiininpunainen viini. Alkuun tuli esiiin riistaisia ja mausteisia ominaisuuksia, jotka kehittyivät lakritsin ja fenkolin suuntaan. Tumma marjaisuus oli maultaan pehmeä, joten voimakkaasta alkoholista huolimatta viini menee nautiskeluunkin sellaisenaan vaikka sopii monille tummille liha- ja riistaruoillekin.

Illan juustoina olivat suolaiset ja puolikovat sveitsiläiset Appenzeller Extra, luolakypsytetty Gruyere sekä italialainen Parmegiano Reggiano.

Kokonaisuudessaan illan viineistä oli havaittavissa että menestystä saavuttivat ne viinit, jotka toimivat sellaisenaan. Ainakin Lyeth Meritage ja Ridge Cabernet Sauvignon jäivät maistelun muiden pehmeämpien kanssamatkustajien jalkoihin, vaikka rotevuus ja tyylikkyys toimivat hienosti. Kyseisten viinien tanniineja ei valitettvasti ollut kunnon pihvi taittamassa. 

Yhtään kehnoa viiniä ei tällä kertaa joukosta löytynyt, joskin yleisesti viinien persoonallisuus korostui enemmän tuhdeilla kuin eleganteilla piirteillä. Aurinkoa ei jäänyt ainakaan puuttumaan, joten jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan tulevaa Maanantaiklubia "Toscanan auringon alla".