Matkapäiväkirja: Douro luo uuden ajan historiaa

Yksi Viiniministerin keskeisimpiä mielenkiinnon kohteita on oman elämän viinitiellä olleet portviinit. Tästä huolimatta tutustuminen itse mielenkiinnon lähteeseen, Douron laaksoon on jäänyt toteuttamatta. Nyt se vihdoin toteutui elämyksellisellä valtiovierailulla. Eikä tutustuminen jäänyt ainoastaan portviineihin vaan koko alueen viinikirjoon.

Douron viinirinteitä katsoessa sielu lepää

Valtiovierailun lähtökohtia

Pohjois-Portugalissa sijaitseva Douron jokilaakso, joka virtaa Espanjasta lähtien kohti Atlantin rannikolla sijaitsevaa Porton kaupunkia, on yksi viinimaailman pyhiinvaelluskohteita. Sen jylhät sekä monin paikoin jyrkät rinteet ovat henkeä salpaavia kuin suoraan postikortista. Rinteet ja kukkulat ovat täynnä upeita niin viiniköynnöksiä kuin oliivipuita.

Historian aikana jyrkät rinteet on ihmisvoimin muokattu terassimaisiksi kivipenkereiksi, jotta viiniköynnökset saavat sopivan kasvualustan ja niiden viljeleminen sekä sadonkorjuu edes hieman helpompaa. Nämä luovat kaukaa katsottuna upeita köynnösrivejä horisonttiin.

Nykyisin portviinit muodostavat enää osan alueen kokonaistuotannosta, jossa viime vuosina kuivat valko- ja punaviinit ovat lähteneet nopealla vauhdilla uuteen kukoistukseen.

Sain reisssuun viimeisen lopullisen sysäyksen viime kesäkuussa kun viiden huipputuottajan yhteisö Douro Boys vieraili Helsingissä esittelemässä Douron uutta tulemista. Nämä tuottajat olivat Quinta do Crasto, Quinta do Vale Dona Maria, Quinta do Vale Meao, Niepoort ja Quinta do Vallado. Hetken mietittyäni päätin rohkeasti tarttua toimeen ja tiedustella olisiko valtiovierailu mahdollinen lokakuun puolivälissä heidän juurillaan Douron laaksossa.

1. päivä: Matka suoraan Douron sydämeen

Viiniministerin varhainen aamu alkoi lennolla Helsinki-Vantaalta klo 6.45. Frankfurtin kautta Portoon edennyt lentomatka oli vaihtoineen ja viivästymisineen yhteensä vajaa 7,5 tuntia. Olin perillä lopulta paikallista aikaa klo 12.30. Matka jatkui metrolla kohti Porto Campanhan juna-asemaa ja sieltä junalla Douro-joen vartta kohti Peso da Reguan kaupunkia.

Junalla matkustessa pääsee suoremmin perille ja näkee jokimaisemia.

Quinta do Vallado

Quinta do Vallado

www.quintadovallado.com

Vilarinho dos Freires

5050-364 Peso da Regua

+351 254 323 147

Peso da Reguan asemalta sain Quinta do Valladon hotellin vieraskuljetuksen varsin sujuvaa englantia puhuvan henkilökunnan edustajan seurassa. Tutustuin heti saavuttuani tilan omistajan ja viinintekijän Francisco Ferreran johdolla sekä viinikellariin että viineihin. Hän kertoi kuinka jo 200-vuotiasta viinitaloa alun alkaen kehitti hänen isoisoisoäitinsä Dona Antonia Adelaide Ferreira. Kyseisen merkkihenkilön historia valkeni minulle vielä tarkemmin seuraavana päivänä.

Quinta do Valladon rakennukset tunnistaa läheltä ja kaukaa oranssista väristä.

Tutustuminen kellariin

Pari viikkoa takaperin oli jo ollut sadonkorjuun vuoro mutta edelleen jaloin poljettua viiniä rypälemurskan seassa oli nähtävillä. Sadonkorjuujuhlia vietettiin tilalla 9. lokakuuta. Vierailuhetkellä viinit olivat jo pääosin saatu tankkeihin ja tynnyreihin, joten valmistusprosessin alkuvaihe alkaa olla jo vähitellen takana päin.

Pehmein ihmisjaloin murskattua rypälemehua kuorineen altaassa.

Quinta do Vallado tuottaa vuosittain 950000 litraa viiniä, joista hieman yli 60% on punaviiniä ja reilu 30% valko- ja alle 10 prosenttia portviiniä. Heidän uusi viinikellarinsa rakennettiin vuonna 2009, joten viime vuosina talo on kokenut suuren muodonmuutoksen. Heidän viinikellarinsa sisältää noin 1000 tynnyriä, joista lähes kaikki ovat ranskalaista alkuperää. Rypälevalikoiman on Dourolle tyypilliseen tapaan valtavan laaja. Siihen kuuluu jopa 36 punaista ja 10 valkoista rypälelajiketta. Näistä kuitenkin Tinta Roriz (Tempranillo) ja Tinta Amarela ovat suurimmat kumpikin 20% osuudellaan. Mainittakoon puolestaan että lajikkeista kahta kolmasosaa viljellään joko prosentin verran tai vähemmän.

Viinintekijä Francisco Ferreira 16600-litraisen tynnyrin ääressä.

Viinimaistelu

Portviinit

10 years Tawny

Oranssinpunainen ja kehittynyt väri. Tuoksussa kuvattuja hedelmiä, tummaa kehittynytt marjaisuutta, mausteita. Maku runsas, tuore ja yllättävän pitkä, maku jatkaa tuoksun ominaisuuksia ja on rakenteeltaan miellyttävän hapokas.

20 years Tawny

Oranssinruskea, vaalea väri. Tuosu sisältää sekä kuivattuja marjoja että hedelmiä, hieman appelsiininkuorta. Maku jatkaa tuoksun ominaisuuksia, jouluiset mausteet sitrushedelmien kuorien ympärillä erottuvat, jonkin verran sikarilaatikkoa, rapea suutuntuma punaisten hedelmien sävyttämänä.

30 years Tawny

Mahonginruskea, melko syvä olemus. Tuoksussa mausteisia kuivattuja hedelmiä. Sekä tuoksu että maku erittäin laaja aromeiltaan sisältäen hillomaisuutta, jonka ympärillä laaja paketti mausteita ja hedelmää. Hieman jopa pippurinen jälkimaku. Valtavan hieno kokonaisuus ja jälkimaku tasapainoisen kestävä. Yksi suosikeistani.

40 years Tawny

Ruskea, erittäin kehittynyt reuna. Hennompi tuoksu kuin edellisessä mutta mukavasti syvyyttä, kevyesti pihlajanmarjaa. Konsentroitunut maku, jossa viikunaa ja mausteisuutta. Siitä voi erottaa muun muassa kardemummaa, pähkinöitä ja korinttia. Suuriin juhlahetkiin.

10-40 vuotiaat Tawny portviinit testattavana.

Minut yllätti positiivisesti että Quinta do Valladon tawny-portit eivät iästään huolimatta ole pelkästään - vanha, vanhempi, vanhin - vaan kaikki olivat identiteetiltään varsin persoonallisia ja keskenään yksilöitä. Voisi jopa verrata ihmisen ikään jos jokaisen keskimääräinen ikä kerrotaan kahdella.

Franciscon suositus nauttia portiviinit on 12 asteisena kaikille porteille ehkä 16 astetta lämpimimmillään. Tämä on varsin viileämpää kuin mitä ehkä kylmässä pohjoisen perukoilla olemme tottuneet nauttimaan talvi-illan lämmikkeenä. Viinintekijänä Francisco kertoi, että hän tietoisesti haluaa viineistään portviinit mukaan lukien esiin sekä tuoreutta että hapokkuutta.

Yhdeksän viinin illallinen

Pääsin viimein pitkän matkustuspäivän päätteeksi majoittumaan hotellihuoneeseeni, joka oli varsin tyylikäs ja moderni sekä varustukseltaan monipuolinen. Siellä oli ilo puhdistautua matkan rasituksista ja valmistautua kohti illallista.

Odotellessani Franciscoa tilasin aperitiiviksi talon roseeta Vallado Rose Touriga Nacional 2015, jonka tyyli oli raikkaan hedelmäinen joskaan ei ihan portviiniensä veroinen aromien kirjossaan. Saavuttuaan isäntäni ehdotti että testaisimme ruokien seurana sekä heidän valko- että punaviinejään. Alkupaloiksi tarjoiltiin mm. vihreitä oliiveja, itsetehtyä makkaraa ja portugalilaista juustoa. Niiden kanssa testasimme sekä talon valkoviinin Vallado Douro White 2015, jossa tuore sitruksinen hedelmäisyys hennolla kukkaisuudella tuli esiin päällimmäisenä. Yhden lajikkeen Vallado Prima White 2015 rypäleestä Moscatel Galego Branco oli runsaampi aromeiltaan, jossa tuli esiin niin juhannusruusua kuin orvokkiakin. Muscat-rypäleelle tyypillinen parfyymisuus ja kuivatut hedelmät eivät olleet niin voimakkaita ja oikeastaan pidin siitä koska tuoreus tuli juuri paremmin esiin.

Valkoviinien kärkeä edusti Quinta do Vallado Reserva White 2015. Sen neljän rypäleen sekoite oli varsin vakuuttavassa tasapainossa sopivan tammikypsytyksen sävyttämänä. Uskon että tämä viini voi kestää ja kehittyä hyvin kellarissa jopa 10 vuotta.

Quinta do Valladon Touriga Nacional 2014

Punaviineinä testasimme porsaan sisäfileen seurana neljää erilaista: Vallado Douro Red 2014, Quinta do Vallado Touriga Nacional 2014, Quinta do Vallado Sousao 2014 ja lippulaivaviini Quinta do Vallado Reserva Field Blend 2014. Näistä suosikkini oli Touriga Nacional, jonka olemus on todella vakuuttavaa. Katsoisin että olisi hyvä vahinko jos sen unohtaa vuosikymmeneksi kellariin. Selkeästi ikääntyvää sorttia. Myöskin Sousao oli varsin mielenkiintoinen kuriositeetti lajikeviininä. Field Blend on jopa 45 lajikkeen sekoite, joten sen identiteetti piilee enemmän maaperässä kuin rypäleessä. Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan jää hieman arvoitukseksi mutta ennuste on varsin korkea.

Jälkiruokana maistoimme vielä 30 years tawnya yhdessä talon appelsiinisuklaan kanssa, johon portviinin aromit istuivat erinomaisesti.

Suklaa ja appelsiini yhdistelmänä ovat omiaan portviinin seurassa.

Noin 20 tunnin pituisen päivän jälkeen olin illallisen päätyttyä ymmärrettävän valmis yöpuulle. Hotellissa on 13 huonetta, joista kahdeksan uudella puolella. Huoneet eivät sesonkikaudella ole edullisimpia vaihtoehtoja mutta tilan, sijainnin ja palvelun puolesta ne ovat varsin tasokkaita, johon voi hyvin panostaa. Vaikka sää ei suosinut juurikaan Douron vierailun aikana niin pilvistä huolimatta näköalat olivat jo tässä kohden varsin kauniita ja erottunevat edukseen hyvän sään aikana.

Koska viinitilalla vierailee yli 10000 vierasta vuosittain, on helppo arvata että huoneet ovat läpi vuoden erittäin kysyttyjä, joten voi hyvin olla että pian tulee painetta perustaa jo kolmas rakennus hotellille. Kaikesta huomaa että vaurautta on jo varsin runsaasti ilmassa.

Näkymää hotellihuoneen parvekkeelta.

Viiniministerin lausunto

Ensimmäinen vierailukohteeni Quinta do Vallado oli onnistunut aloitus ja samalla referenssi tulevaan. Heidän valikoimissaan oli lähes kaikkia tyylejä mitä Douron alueella valmistetaan. Mietoja valko-, rose- ja punaviinejä sekä laijkkeena että runsaslukuisen rypälevalikoiman sekoitteina sekä portviineistä erityisesti tawnya. Vuosikertaportviiniin emme ehtineet tutustua. Näistä edes osa olisi hyvä saada Suomen valikoimiin. Ainoastaan maahantuoja uupuu mitä ihmettelen suuresti ottaen huomioon niin laadun kuin selkeän erottuvat pulloetiketitkin.

Quinta do Valladon viinit ovat saaneet viime vuosina kauttaaltaan varsinkin amerikkalaislähtöisten viinikriitikoiden suitsutusta varsin korkeilla pistemäärillä. Tämä toki on jo havaittu ja kysyntä sekä vierailijoiden määrä valtava. Jonkinlaisena heidän lippulaivaan pitäisin eri ikävuosien tawny-sekoituksia vaikka kuivat viinit nostavat vauhdikkaasti tasoaan. Tällä hetkellä niitä on saatavissa vielä ymmärrettävään hintakategoriaan. Jatkossa tilanne voi muuttua nopeastikin.  

            

2. päivä: Maastureiden matkassa jyrkille rinteille

Punaviinirypäleet kurkistavat kauniisti sateen kostuttamien lehtien lomasta.

Aamulla kävin hotellihuoneessani ennen aamiaista lämpimässä vaahtokylvyssä kun ulos aamu-uinnille ei ollut sateisen sään vuoksi syytä lähteä. Se teki hyvää. Maittavan aamiaisen syötyäni valmistelin lähtöäni seuraavaan kohteeseen.

Quinta Vale D. Maria / Van Zellers & Co.

Quinta Vale D. Maria 

www.quintavaledonamaria.pt

Sarzedinho

5130-113 S. Joåo da Pesqueira

+351 22 3744320

Aamupalan jälkeen Quinta Vale Dona Marian viinintekijä Joana Pinhao kävi noutamassa minut maasturillaan ja aloitimme matkan ensin Douro-joen vartta Pitkin ja sitten mutkikkaita ja kapeita uria pitkin kohti viinitilaa. Loppumatkasta huomasi että maasto-auto on varsin hyödyllinen koska ainakaan bussilla ei perille asti ajeta ainakaan sadekelillä. Matkalla Joana kertoi hieman talon tyylistä ja filosofiasta. Quinta Vale D. Maria ei valmista lainkaan lajikeviinejä vaan kaikki ovat vanhojen viinitarhojen sekoitteita.

Tila sijaitsee Douron keskisen Cima Corgon sydänmailla. Sekä omistajat ja viinitekijä vierailevat jatkuvasti ympäri maailmaa esittelemässä tuotteitaan, joille tuntuu olevan vientiä. Tilalla on yhteensä 31 ha viinipalstoja joista suurin osa on 60-80 vuotiaita tarhoja. Määrällisesti pienin matkallani vierailemistani tuottajista mutta niin kuin tälläkin kertaa niin laatu on korkea kun saa panostaa hallittuun kokonaisuuteen.

Quinta Vale D. Marian omistaja Cristiano van Zeller
 ottamassa tuoreen viinin näytettä tynnyristä letkun avulla.

Tilan viinitekijä Joana Pinhao.

Tulevaisuuden viinien historiaa

Pääsin tutustumaan Quinta Vale D. Marian johtohahmon Cristiano van Zellerin johdolla kellariin. Hänen niin olemus kuin tyylikäs engalnnin kieli tekivät heti alkuun vaikutuksen Viiniministeriin. Uutteralla työllä hän on vaihe vaiheelta uudistanut vanhaa tilaa. Perinteitä kunnioitetaan mutta laadusta ei tingitä. Pääsin testaamaan heti alkuun -16 punaviinejä, jotka oli tuoreeltaan laitettu tynnyreihin. Jo tällä hetkellä on todettava että uusin vuosikerta oli runsaan avoin ja ulospäin suuntautuneen kosiskeleva, kun taas -15 on varsin tiukka ja sulkeutunut koko rakenteeltaan, vaikka sen potentiaali voikin tulla esiin vasta paljon myöhemmin.

Cristianon tuoteportfolio sisältää kaksi eri konseptia eli Quinta Vale D. Maria sekä Van Zellers & Co. Tämä yksityiskohta on hyvä tiedostaa. Jälkimmäisellä on parin sadan vuoden historia mutta vasta 10 vuotta sitten Cristiano päätti aloittaa sen historiassa uuden luvun. Ja kuten hän keskustelun aikana totesi: “Nyt luodaan vanhan viinikulttuurin uutta historiaa”, sopii mielestäni erittäin hyvin koko Douron tämänhetkiseen murrosvaiheeseen.

Quinta Vale D. Marian ja Van Zellers & Co. laadukasta viinirepertuaaria.

Viinimaistelu

Valkoviini

VZ Douro White 2015

Väri kellertävä. Tuoksussa kypsää hedelmää, kevyesti tamminen, vaniljaa ja mausteisuutta. Maussa tuntuu raikas hapokkuus. Pitkä mausteisen hedelmäinen jälkimaku, jossa erotettavissa niin hunajaa, persikkaa, mangoa kuin sitrunaa. Kehittynee suotuisasti ainakin 10-15 vuotta.

Punaviinit

Quinta Vale D. Maria VVV Valleys Douro 2014 (kolmen laakson viini)

Purppuranpunainen, hieman violetti reuna. Tuoksu täynnä mausteisia kukkia ja tummia marjoja. Maussa tiukan marjaisuuden lisäksi reilusti sekä hapokkuutta että tanniininen. Kukkamainen karaktääri tulee esiin myös jälkimaussa. Nimi tulee siitä että rypäleet ovat peräisin kolmesta laaksosta.

Quinta Vale D. Maria Douro Red 2013

Punainen, hieman kehittynyt reuna. Tuoksussa mausteita ja marjaisuutta sekä metsäiset ominaisuudet. Maussa tummia ja mustia marjoja. Rapeat tanniinit. Hieman sulkeutuneessa vaiheessa mutta äärimmäinen potentiaali. Syytä uusintatarkastukseen 3-4 vuoden kuluttua. Viini on huikean 41 rypäleen sekoite ja 2013 sen ensimmäinen vuosikerta.

Quinta Vale D. Maria "Vinha da Francisca" Douro Red 2013

Purppuraa ja hieman sinipunaa, tuore olemus. Tuoksussa sekä tummia että punaisia marjoja. Maussa marjaisuus korostuu tasapaoinoisten tanniinien myötä mutta odottaa silti vielä avautumistaan. Edellisen tavoin vuosikerta potentiaalinen vaikka hieman kiinni. Odotan suurella mielenkiinnolla. Viiden lajikkeen viini, joista noin puolet Sousao-rypäleestä.

Quinta Vale D. Maria "Vinha do Rio" Douro Red 2014

Punainen, hieman violetti reuna. Kypsän marjainen tuoksu. Maku reilun hedelmäinen ja valmiin marjainen, jossa Tinta Barroca antaa luonteen. Aromeisssa erotettavissa kanervaa, mustikkaa ja mustaherukkaa. Kokonaisuudessaan 33 lajikkeen sekoitus.

CV - Curriculum Vitae Douro Red 2014

Sinipunainen, tuore ja syvyys jopa hieman läpinäkyvä. Elegantti marjainen tuoksu, mustia marjoja ja kevyesti mausteita. Tuntuvat tanniinit ja hapot, jossa varsin huikea kehitys edessä. Rakenne keskitäyteläinen mutta siihen nähden tuntuvan pitkä. Nuoressa viinissä tiukat hapot. Viinin köynnökset ovat jopa 100-vuotiaita sisältäen 20 eri lajiketta, joista hallitsevana Touriga Franca.

Esimerkiksi Curriculum Vitae on vakuuttava työnäyte.

Portviinit

Quinta Vale D. Maria Reserva Port

Sinipuna, violetti, syvä väri. Tuoksussa tummia marjoja ja tuoreella tavalla kuivattua hedelmää, kypsää viikunaa. Mausta erotettavissa niin mustikkaa, mustaherukkaa, kypsää hedelmää, hieman minttua. Tuore mutta pitkä kokonaisuus

Quinta Vale D. Maria Vintage Port 2014

Sinipunainen, erittäin syvä, reuna hieman kehittynyt. Upean hedelmäinen tuoksu, sekä tumman marjaisuuden alla yllättävän eksoottinen hedelmäisyys, mangoa, passionhedelmää. Maku vastaa tuoksua ja kantaa pitkälle, alussa marjaisuutta ja hedelmää, joka muuttuu hienostuneemmaksi jälkimaussa.

Lounas ja kohti junaa

Maistelun jälkeen menimme lounaalle yhdessä Cristianon ja Joanan kanssa tilan asuinhuoneistoon ylempänä rinteellä, jossa oli tarjolla kotona tehtyä portugalilaista ruokaa sisältäen paikallista hernekeittoa, haudutettua kanaa perunamuusilla sekä jälkiruoaksi leivos ja juustoja.

Sain lounaan jälkeen kyydin asemalle Cristiano van Zelleriltä Pinhaon asemalle. Matkan aikana huomasi, että tiet olivat tuttuja kokeneelle konkarille koska tiukoissakin mutkissa mentiin vauhdikkaasti, jotta ehdittiin asemalle ajoissa. Cristiano osoitti suurta empatiaansa kun tovin verran hyvästelymme jälkeen hän tuli ilmoittamaan minulle, että myöhässä saapuva junani lähteekin toiselta raiteelta. Voi hyvin olla että olisi ministerillä tullut ajatuksissaan tiukka paikka korjata tilanne lennosta ilman tärkeää muistutusta.

Cristiano van Zellerin seurassa Pinhaon asemalla.

Viiniministerin lausunto

Tämän vierailun anti oli lyhyessäkin ajassa todella lämminhenkinen. Viinintekijä Joanan esitellessä maisteluni aikana viinejä sain viininvalmistuksen näkökulman maisteluuni. Cristiano puolestaan toi rivien välistä esiin sen filosofian mihin vaihe vaiheelta menevä pitkäjänteinen kehitystyö voi edetä. Tutustumani viinit edustivat talon kärkikastia ja ne ovat varsin pitkäikäisiä ja tarkoituksella sellaisia. Niiden kanssa ei kannata olla kärsimätön.

Mielestäni Quinta Vale D. Marian viinit ansaitsisivat enemmän jalan sijaa Suomen valikoimissa. Yksi este on siinä, että Valladon tavoin heillä ei tiettävästi toistaiseksi ole maahantuojaa. Viiniministerinä vetoan että joku asianosainen viimein heräisi tässä asiassa, koska nyt on siihen erittäin korkea aika. Uskon että heidän viininsä menevät sujuvasti kaupaksi ilman suomalaisiakin mutta olisi silti sääli olla ilman näitä herkkuja. Uudet brändit CV ja VZ ovat jo etiketin puolesta Atlantin länsipuolelle suunnattuja mutta ne eivät sitä paljasta ainakaan makumaailmassa, joissa mielestäni mennään alkuperä edellä. Odotan mielenkiinnolla ja hartain toivein saatavuuden paranemista lähitulevaisuudessa.

                      

Quinta do Vale Meao

Quinta do Vale Meão

www.quintadovalemeao.pt

Quinta do Vale Meão

5150-501 Vila Nova de Foz Côa

+351 279 762 156

Douro Superiorin on alueen kuuminta ja kuivinta seutua. 

Suuntana Douro Superior

Matka eteni kohti Pocinhoa, jonka aikana otin ansaitut päiväunet ja maisemien seuranta jäi paluumatkaa varten. Poistuttuani junasta aseman laiturilla vanhempi herrasmies tarttui minua hihasta ja kysyi lappua näyttäen, oletko sinä kyseinen henkilö. Vastasin myöntävästi. Kysyjä oli itse Francisco Javier de Olazabal, Quinta do Vale Meaon todellinen “grand old man”. Hänen tyttärensä Luisa oli alun perin tulla vastaanottamaan mutta lapsiensa sairastumisesta johtuen hän oli estynyt. Paikkaajaksi löytyi kuitenin kokeneinta kaartia, mikä matkan aikana osoittautui Viiniministerille unohtumattomaksi kokemukseksi.

Jo automatka asemalta osoitti että Franciscolla löytyy historiantuntemusta tilasta ja Douron viinikulttuurista ehtymättömällä intohimolla enemmän kuin voi kukaan toivoakaan. Saavuttuamme perille, tutustuimme kellareihin ja talon viinivalmistustapoihin. Muista vierailukohteistani poiketen Quinta do Vale Meao sijaitsee Douro Superiorin alueella.

Täällä minulle Franciscon esittelemänä valkeni kuinka Dona Antonia Adeleide Ferreira yhdistää muun muassa Quinta do Vale Meaon ja Quinta do Valladon sekä liki parinkymmentä muuta tilaa. Hän omisti eläessään suuren joukon viinitiloja jotka periytyivät heidän perheilleen. Suvun historiasta ja elämästä 1800-luvulla voisi kirjoittaa useammankin artikkelin tai tehdä moniosaisen elokuvankin ottaen huomioon monet vaiheet. Antonia Adeleide meni nuorena naimisiin serkkunsa Antonio Bernardo Ferreira II kanssa. Jälkimmäisen kuoltua tilan omistus siirtyi leskirouvalle, joka monista taloudellisista uhkatekijöistä huolimatta pysyi lujana ja säilytti niin tilan. Hän investoi uusiin tarhoihin ja se oli uusi alku suurelle tarinalle, jonka tuloksista sain nauttia edelleen vierailun aikana.  

Quinta do Vale Meaon legendaarinen Francisco Javier Olazabal.  

Näkymää tynnyrivarastosta.

Näkymää tilan kappelitilasta.

Viinimaistelu

  

Valkoviini

Meandro do Vale Meao White 2015

Kellertävä, tuore väri. Hedelmäinen tuoksu, sitrusta ja omenaa. Rapeat ja raikkaat hapot, jossa hedelmä kantaa mukavasti, hieman alkoholi puskee muttei häiritse. Rypäleinä Arinto ja Rabigato.

Punaviinit

Meandro do Vale Meao Red 2014

Sinipunainen, tuore, erittäin syvä. Tuoksussa tummien marjoja ja hieman mausteisuutta. Maussa tuntuvat hapot, kohtalaiset tanniinit, täyteläinen, nuori ja kehittyvä marjaisuus. Viini on kuuden lajikkeen sekoite.

F. Olazabal e Filhos Monte Meao 2013

Tummanpunainen, hieman sinipunaa, hieman kehittynyt. Tuoksussa tummaa hedelmää sekä mukavasti ruusunmarjaa. Maku kehittyneen marjainen ja kevyesti tammen tuomaa vaniljaa, täyteläinen ja tanniininen.

Quinta do Vale Meao Douro 2014

Violetti, musta erittäin syvä. Aristokraattinen tuoksu, jossa hienostunutta marjaisuutta ja runsaasti hedelmää. Tasapainoiset tanniinit, jossa maussa paksusta rakenteesta huolimatta pehmeyttä ja lempeyttä, aromeina mustaherukkaa, variksenmarjaa, kanervaa ja kevyesti lakritsia, sekä hentoa savuisuutta. Sekoitteessa hallitsevana rypäleenä Touriga Nacional.

Portviini

Quinta do Vale Meao Porto Vintage 2014

Erittäin syvä ja sysimusta väri, jossa hieman violettia reunaa. Runsas ja tiivis marjainen tuoksu

Maussa makeaa marjaisuutta ja hedelmäisyyttä sekä intensiiviset tanniinit. Jälkimaussa minttua.

Quinta Do Vale Meaon lippulaivaviini vuosikerroilta 2014 ja 2004.

Kahden laakson keskellä

Maistelun jälkeen lähdimme Franciscon maastoautolla vierailemaan mäen huipulla, jonka näkymät olivat pilvisyyydestä huolimatta sanoinkuvaamattoman kauniit. Sieltä hahmottuivat kauniisti Douro-joki ja sen rinteet. Näköalapaikalla sijaitsi kaunis kappeli, joka on lähes yhtä vanha kuin asuintalo, jossa on myös oma kappelinsa.

Sain viettää unohtumattoman illallisen Franciscon “Vito” ja hänen vaimonsa Luisan “Zinha” kanssa. Heidän hoviemäntä Amanda huolehti ruoan valmistuksesta ja tarjoilusta. Tämä kokonaisuus loi jopa aatelisen tunnelman ruokasaliin nauttiessamme ruokia ja viinejä takkatulen loisteessa. Ilmassa oli aistittavissa seiniä myöten suurta ajan tuomaa syvyyttä.

Päärakennuksen portti ilmoittaa sen rakennusvuoden.

Päärakennus ulkoa päin.

Viiniministeri yhdessä "Zinhan" ja "Viton" sympaattisessa illallisseurassa.

Mainittakoon että illan aikana elettiin jonkin verran myös ajan hermoilla, kun samanaikaisesti oli menossa jalkapallon mestarien liigan ottelu Club Brugge-FC Porto. Sen tulosta luonnollisesti jännitettiin kun jalkapallomaassa ollaan. Zinha kertoikin, että häntä on usein poikensa toimesta pyydetty poistumaan peliä katsottaessa kun läsnäolo on muka tuonut huonoa onnea. Jaoin vertaistukea siinä, että itselläni on ollut sama kirous viime vuosina Suomen jalkapallomaajoukkueen pelien aikana.

Maistoimme illallisen aikana maistelusta jääneitä viinejä. Lisäksi Vito avasi Quinta do Vale Meao 2004 pullon, josta huomasi hienosti pullon kehittymisen 10 vuotta nuorempaan verrattuna. Lisäksi hän avasi Quinta do Vale Meao Vintage Port 2004 portviinin, joka isännän heti havaitseman hienoisen korkkivian vuoksi vaihdettiin vuotta vanhempaan version. Siinä oli jo mukavasti iän tuomaa kehitteneisyyttä mutta kestää kellarointia toki vielä kauan.

Villisika seinällä.

Kastematoja etsivien villisikojen edellisyönä aiheuttamaa tuhoa.

3. päivä: Ministeriuran tähtihetkiä  

Vietettyäni yön kauniissa vierashuoneessa, sain aamiaisella nauttia hedelmiä ja paikallisia juustoja, joista mm. paikallista vuorijuustoa ja sekä Azorien saarelta peräisin olevaa vuohenjuustoa. Aamiaisen jälkeen teimme Viton kanssa vielä pienen mutkan toisella näköalapaikalla, josta he olivat hiljattain hankkineet 10 hehtaaria lisää viinitarhoja, koka tarvitsevat lisää viinköynnöksiä valkoisille rypäleille.

Täälläkin näkymät olivat uskomattomat, josta huomasi Douro-joen molemmilla puolilla. Tästä kertoo ja tilan nimi Quinta do Vale do Meao eli sanamerkitykseltään käännettynä ‘laaksojen keskellä oleva viinitila’. Joki tekee laajan u-kierroksen juuri hiedän viinitilojen kohdalla. Vito kertoi että he pitävät mielellään alueen melko suojeltuna ilman, että siitä tulisi mahdollinen turistirysä. Ehdotin jonkinlaisen vinoteekin perustamista turisteille läheiseen Pocinhon kylään.

Näkymää Quinta do Vale Meaon rinteiltä kohti kaarevaa Douro-jokea.

Viiniministerin lausunto

Quinta do Vale Meao on ennen kaikkea täynnä kulttuuria perinteitä kunnioittaen. Viinitilan valikoiman määrä on vierailemistani tiloista pienimääräisin mutta se on täysin ymmärrettävää. Identiteetillä on niin syvät juuret että niiden muuttaminen viimeisimpien trendien mukaisiksi olisi jokseenkin tarpeetonta ja keinotekoista. Viinit puhuttelevat muutenkin.

Tilan ykkösviinit ovat Vale Meao-nimikkoviini ja saman niminen vuosikertaportviini. Toisin sanoen niin sanottu “talon viini” on heidän ykkösviininsä. Yksi ehkäpä Douron markkinahinnaltaan arvokkaimmista ja yhtä lailla arvostetuimmista punaviineistä. Tämä detalji on hyvä tietää koska itselleni sattui hieman nolo lapsus illallisen yhteydessä. Minulta kysyttiin mitä haluaisin nauttia lisää ja pyysin kohteliaasti kuin apteekin hyllyltä perusviini Meandroa ajatellen Vale Meaota ja sen vanhempaa avattua pullotetta. Yleensä kun lisänimi on monilla tähtiviinin merkki. Kun Meandroa oli kaadettu niin en uskaltanut lähteä enää korjaamaan sekaannustani. Onhan sitä ministereille ulkomailla kaikkea sattunut ennenkin. Kaikesta huolimatta vierailu jätti kokonaisuudessaan kunnioittavan jäljen sieluuni. 

Quinta de Napoles / Niepoort

Quinta de Napoles / Niepoort       

http://www.niepoort-vinhos.com/pt/

Têdo, 5110-543 Santo Adriåo

T: +351 254 855 436

Nykyajan pioneeritoimintaa

Jatkoin matkaa junalla Pocinhosta kohti Pinhaota, jossa minua odotti vastassa Niepoortin viinitilan työntekijä Manuel. Hänen kyydillään etenimme pian Quinta de Napolesin eli Niepoortin tilalle. Kun olimme astuneet juuri ulos niin itse Dirk Niepoort oli vastassa ja toivotti tervetulleeksi. Koska hän ja koko viinitila ovat kansainvälisesti suosittuja niin huomasin pian etten ollut ainoa vieras talossa. Mukana oli työntekijöiden lisäksi myös joukko amerikkalaisia turisteja sekä muita vieraita niin Portugalista kuin muualta.

Iloinen Dirk Niepoort elementissään.

Sain testata heti alkuun aperitiiviksi heidän muutamaa punaista Niepoort Batuta Tinto 2013 ja 2014 sekä Niepoort Redoma Tinto 2014. Nämä viinit osoittivat heti luonteensa talon tyylistä. Elegantit tanniinit ja rapeat hapot. Kävin vielä pikaisesti ennen lounasta Manuelin johdolla tutustumassa heidän luksustyylin viinikellariin, jossa avattavia pulloja säilytetään. Manuel nappasi sieltä Dirkin luvalla lounalle mukaansa Niepoort Redoma Branco (magnum) 1996.

Lounas oli varmasti koko pöytäkunnalle historiallinen koska sen aikana maistettiin joukko harvinaisuuksia. Näistä ensimmäiset kuriositeetit olivat sekä kellarista noudettu valkoinen magnum, joka oli tästä viinistä toinen vuosikerta, sekä punainen Niepoort Redoma Tinto 1991, joka puolestaan on jo kansainvälisesti tunnetuksi nousseen sarjan ensimmäinen vuosikerta. Toisin sanoen historiaa oli tarjolla välittömästi ja osoittivat heti, kuinka jo yli 20 vuotta sitten Dirk on tiennyt mitä on tekemässä.

Niepoort Redoma 1991 on sen ensimmäinen vuosikerta.

Johtuiko amerikkalaisista vieraista mutta seuraavaksi tulikin reissulleni ensimmäiset poikkeukset Douron ulkopuolelta. Kolme punaista Napa Valleyn Cabernet Sauvignonia Kaliforniasta vuodelta 1984, jotka Dirk oli tuonut vuoden -86 matkaltaan ja päätti nyt avata. Vaikka nopeasti otettiinkin syrjähyppyä paikallisista viineistä niin siinä oivalsi yhden puolen Dirkin ajattelusta ja filosofiasta. Hänen ei tarvitse todistaa pelkästään omilla tuotteillaan niiden hyvyyttä vaan voi, ja on varaa antaa tilaa muillekin viineille yhtä lailla.

Itse lounaalla oli alkuun kasviskeittoa ja pääruoaksi tuoretta kalaa kokonaiseksi paistettuna. Jälkiruokana sekä juustoa että paikallista kananmunista, sokerista ja kermasta valmistettua vanukaspiirakkaa. Sen seurana oli Niepoort White Tawny 10 years. Sen jälkeen kohtasi pari elämäni jytkyä. Ensin Niepoort Vintage Port 1945, joka on yksi parhaimpia vuosia portviinien historiassa. Sitten vielä tuli tarjolle naapuritilan Garrafeira Tawny Colheita 1888 (luit oikein), jonka kaikki elementit olivat niin kohdallaan kuin olla ja saattaa! Valehtelematta tajunnan räjäyttäviä kokemuksia.

Niepoort Vintage Port 1945 on enemmän kuin klassikko.

Viinikellareihin tutustuminen

Isäntämme oli useiden vieraiden piirittämänä sen verran kysyttyä seuraa, jotta kävimme tutustumassa vielä Manuelin kanssa heidän kellareissaan. Sieltä löytyy paljon nähtävää perinteisestä viininvalmistuksesta moderniin teknologiaan. Sain maisteltavaksi sekä vuosien -15 että -16 eri näytteitä tankeista ja tynnyreistä. Esimerkiksi valkoiset Niepoort Coche 2015 ja Tiara 2016 olivat varsin tasokkaita kuivia valkoisia joissa hedelmä nousee runsain mitoin esiin. Lisäksi Niepoort Batuta 2016 oli varsin tyylikäs jo tuoreena kuukauden kypsytyksen jälkeen. Yllätyin kapellimestarina viinin nimestä, joka merkitsee tahtipuikkoa. Dirk kertoi saavuttuaan perästä päin kellaritiloihin, että kyseinen viini on tarkkaan johdettua kohti haluttua lopputulosta, jossa kapellimestarin tavoin jokaisesta rypäleestä on poimttu parhaat puolet ehyen kokonaisuuden saavuttamiseksi. Vertauskuvallinen tarina oli samaan aikaan niin analyyttinen kuin draamallinen.

Manuel testauttamassa Bioma 2015 portviiniä tynnyristä.

Aikataulu oli varsin ripeä ja oli aika jatkaa kohti seuraavaa kohdetta. Manuel ajoi minut autolla Peso da Reguan asemalle, josta matkustin lyhyen junamatkan Ferraoon. Kannattaa varautua siihen että Niepoortin luona vierailee jatkuvasti väkeä laidasta laitaan, ja vaikka vierailu olisi sovittu etukäteen niin tilanne voi elää jatkuvasti. Tunnelma on silti vieraanvaraista.

Nykyajan viinivalmistusta ohjaavat laboratoriossa tarkat lämpötilamittarit.

Viiniministerin lausunto

Tilan johtotähti Dirk Niepoort on kiistattomasti jo legenda eläessään. Tilan keulahahmo ja Douron alueen boheemi improvisaation lähde, joka ei hetkeäkään tingi korkeasta laadusta. Tapasin hänet ensimmäisen kerran noin 15 vuotta sitten hänen vieraillessaan Helsingissä viinimessuilla. Hänen ansiotaan oli, että jo nuorena viiniharrastajana sain tuosta hetkestä lehtemättömän sytykkeen ja intohimon liekin portviinien maailmaan. Muistan kuinka jo tuolloin hänen näyttelyständillään oli tarjolla vuosikymmeniä vanhoja Vintagea ja Colheitaa useiden esittelijöiden mainostaessa puhtaasti eri tuottajien uusia vuosikertoja.

Yksi asia missä Niepoortin viinityyli saattaa erottua on alueellisesti varsin varhainen korjuuajankohta, jolloin rypäleiden hapot ja tanniinit ovat varsin tuntuvia. Tämä tuntuu useissa viineissä raikkaana tuoreutena. Silti hämmästelen varsinkin valkoviinien suhteen, kuinka jo nuorena niihin onnistuu pakkautumaan normaalia enemmän aromien kerroksisuutta jo millä tahansa mittarilla. Tämä tietenkin näkyy jo kaupan hyllyjen hinnoissakin, joka ansaitusti on monia kilpailijoitaan korkeampi. Yhteenvetona on vaikea lokeroida Niepoortia mihinkään koska ideahautomo on niin korkealentoista että mitä tahansa voi odottaa niin nyt kuin tulevaisuudessa.

                       

Quinta do Crasto

Quinta do Crasto 

www.quintadocrasto.pt

Gouvinhas

5060-063 Sabrosa

+351 254 9200 20 

Quinta do Craston viinitarhoja sekä penger-riveinä että köynnösjonoina.

Maisemien paratiisi

Ferraossa minua oli vastassa Quinta do Craston henkilökuntaa, josta sain kyydin Quinta do Craston tilalle. Sen sijainti maisemien osalta hämmentävän upea. Pääsin heti majoittumaan kauniiseen vierashuoneeseen. Illan ohjelma oli tähän vaiheeseen sopiva nopeatahtisen reissun vuoksi. Pienen virkistäytymisen jälkeen päivällinen ja loppuilta vapaata oleskelua.

Jokilaiva matkalla Porton suuntaan.

Sain illalliselle oman huoneen, johon tarjoiltiin maittava viiden ruokalajin illallinen alkupalojen, sosekeiton, turskan ja perunoiden sekä juustojen ja vanukkaan kera. Viineinä tarjoiltiin talon viiden viinin kokonaisuus. Crasto Douro White 2015, Crasto Douro Red 2014, Crasto Superior Red 2014, Quinta do Crasto Old Vine Reserva 2013 ja Quinta do Crasto Port Late Bottled Vintage Unfiltered 2011.

Viineistä huomasi nopeasti että talon tyyli on varsin roteva ja tiivis, jossa kuorikontaktilla ja tammikypsytyksellä on roolia aiempia enemmän. Kaksi jälkimmäistä olivat tällä hetkellä tasapainoisimpia. Vanhoista köynnöksistä valmistettu osoitti tulevaisuuden potentiaalin ja suodattamaton LBV puolestaan yhden vuosikymmenen tähän astisista huippuvuosista. Jopa nämä vuosikertaporttien pikkuveljet voivat olla varsin tyylikkäitä.

Tässäkin talossa jalkapalloa seurataan, kun tarjoilijana toiminut on lissabonilaisen Benfican vankka kannattaja kävi aika ajoin tsekkaamassa yhtä lailla Viiniministerin kuin Benfican jaksamista. Illallisen yhteydessä seurasin samalla mestarien liigan ottelua Dynamo Kiev-Benfica, jonka vierasjoukkue voitti ja mikä olikaan sen mukavampaa paikallisesta näkökulmasta.

4. päivä: Suunta kohti Portoa

Uuden maailman reunalla

Aamupalan olin jakamassa pöydän ääressä jo Niepoortilta tutun amerikkalaisseurueen kesken. Selvisi että he olivat Kansas Citysta kotoisin olevia viinituristeja. Aamiaisen jälkeen pääsin vierailulle Quinta do Craston viinivalmistamoon heidän ulkomaan markkinoinnista vastaavan Rita Magalhaes Camelon seurassa. Hän esitteli asiantuntevasti heidän talonsa valmistustekniikkaa ja uusia yksityiskohtia.

Rita Magalhaes Camelo ja Vinha Maria Teresan viinitarha.

Quinta do Crastolla on 1600 tynnyrin valikoima, joista 80% on ranskalaista ja 20% amerikkalaista tammea. Jälkimmäisiä käytetään ainoastaan Old Vine Reserva viineissä. Tila omistaa viinitarhoja myös Douro Superior alueella, joten kokonaistuotannon määrä on Niepoortin ohella suurimmat matkallani vierailemistani tiloista.

Tarhat jotka ympäröivät Quinta do Crastoa ovat verrattain jyrkkiä. Mikäli rinteen jyrkkyys on yli 30 astetta täytyy köynnökset asettaa alueelle tyypilliseen terassiasetelmaan mutta loivemmat voidaan tehdä myös vertikaalisiksi köynnösjonoiksi. Tilalta oli havaittavissa molempia asetelmia. Heidän tärkeimpiä tarhojaan ovat Vinha da Ponte ja Vinha Maria Teresa, joiden maaperissä kasvaa yli 40 eri lajiketta. Dna-tutkimusten mukaan yksi niistä on rypäle, jota ei ole vielä tunnistettu minkään aiemman tutkitun rypäleen pohjalta identtiseksi maailman lajikkeiden joukossa.

Joenvarsien molemmat rinteet ovat sen verran viinitarhojen täyteiset, että ehkäpä Douron upeimmat maisemat ja panoraamakuvat ovat peräisin juurikin Quinta do Craston tiluksilta.

Rypäleiden poiminta on kuntoa vaativaa jyrkällä rinteellä.

Viininmaistelu

  

Viinimaistelu yhdistettiin illallisen tavoin ruoan kanssa lounaan pariin, jossa maistelimme kasvissosekeiton ja lampaanpaistin kera tilan viinejä. Testasin vertailun vuoksi jo illallisen aikana nautitut

Valkoviini

Crasto Superior White 2015

Viherkeltainen väri. Tuoksu raikas, hedelmäinen ja hieman tammen sävyttämä.

Raikas hapokkuus, jossa sitruksisuutta ja ananasta sekä hentoa mausteisuutta ja kukkaisuutta. Mukava suuta myötäilevä jälkimaku, kehittyy suotuisasti 3-5 vuotta. Rypäleinä Verdelho ja Viosinho.

Punaviinit

Crasto Superior Red 2014

Sinipunainen, violetti reuna. Marjaisa tuore tuoksu, mustikkaa mustaherukkaa, hieman paprikaa ja tupakkaa. Rakenteeltaan keskitäyteläinen, jossa maku vastaa tuoksua.

Crasto Superior Syrah 2014

Tummanpunainen, syvä, violetti reuna. Mustaa kypsää marjaisuutta tuoksussa, hieman lakritsia ja mausteisuutta. Maussa rapeat mutta pehmeät tanniinit, runsas hedelmä lakritsin ja pippurin aromin kera sekä kantava hedelmäinen jälkimaku. Päärypäle Syrahiin on sekoitettu pieni määrä valkoista Viognieria.

Roquette & Cazes 2013

Tummanpunainen, hieman kehittynyt. Tuoksussa rotevaa marjaisuutta etupäässä mustaherukkaa.

Silkkiset tanniinit, tummien marjojen hieno kokonaisuus, jälkimaku pehmeä mutta hieman osittain lyhyt. Rypälekoostumusta hallitsee Touriga Nacional, Tinta Roriz ja Touriga Francesca.

Quinta do Crasto Tinta Roriz 2010

Tummanpunainen, kehittynyt väri. Konsentroitunut tuoksu, jossa kuivattujen hedelmien sinfonia, sekä punaisia että tummia marjoja. Roteva mutta pehmeät tanniinit, erittäin täyteläinen, mausteita, pippuria, valmis juotavaksi jo nyt mutta säilynee pitkään kellarissa.

Quinta do Crasto Old Vine Reserva 2013

Tummanpunainen väri. Erittäin mustasävytteinen tuoksu, jossa hieman vaniljaa. Reilut tanniinit, joita tammi sopivasti kesyttää. Täyteläinen, hillomainen ja varsin runsas kokonaisuus. Viiniä on kypsytettty amerikkalaisessa tammessa, joka luo eittämättä alueen muusta tarjonnasta poiketen selkeiten uuden maailman vivahteen.

Portviini

Quinta do Crasto Colheita 1997

Punainen, hieman tiilenruskeaa kehittynyttä reunaa. Tuoksussa kuivattua hedelmää, viikunaa ja hienostunut mausteisuutta. Maussa runsas hedelmäisyys, jossa luumua, appelsiininkuorta ja jouluisia mausteita. Tasapainoinen jälkimaku. Kyseinen vuosikerta on Quinta do Craston ensimmäinen Colheita.

Quinta do Craston illallisviinit.

Quinta do Craston lounasviinit.

Viiniministerin lausunto

Quinta do Crasto on valtiovierailuni tuottajista yksi viinityyliltään selkeiten lähestyttävistä, koska niiden rakenne on verrattain rypälelajikevetoisempi ja usein kokonaisuudeltaan paksumman oloisia. Myös tammikypsytyksellä on oma roolinsa. Tämä ei estä viinien kehittymistä pitkäikäisiksi vaan ovat suotuisasti kellaroitavissa.

Painopiste Quinta do Crastolla on kuitenkin selkästi enemmän perinteisissä valko- ja punaviineissä mutta portviineissä ollaan laadukkaasti mukana. Erityisesti punaviinien tyyli sopii varsin hyvin mielestäni skandinaaviseen makumaailmaan. Niistä tulee esiin paahteisuutta ja täyteläistä olemusta. En siis ihmettelisi yhtään miksi heidän viininsä saattavat löytyä ensimmäisenä valikoimistamme. Douron alueelle harvinaisempi Syrah ja poikkeuksellisesti lajikeviininä valmistettava Tinta Roriz ovat sellaisia, jotka tuovat ansiokkaat kuriositeetit alueellisen repertuaariin.

Viiniministeri veden äärellä.

Paluu Portoon

Alunperin oli tarkoitus että kuljen junalla Ferraon asemalta takaisin Portoon mutta sainkin kyydin Ritalta, joka oli luontevasti matkalla takaisin Portoon. Matkan aikana keskustelimme Portugalista ja sen kulttuurista sekä kansanluonteesta. “Olen ylpeä maastamme ja kansastamme”, Rita totesi. Tämän rohkeuden saattoi hänestä selkeästi havaita, ja jollaista me mielestäni tarvittaisiin myös Suomessa.

Rita ehdotti vielä lopuksi näyttää minulle merimaiseman ja kävimme mutkan ennen hotellille ajoa Atlantin rannalla. Epäonneksemme juuri vähän ennen saapumista tuli sakea sumu ja meritunnelma jäi tuoksun varaan, joka on tyypillisen suolainen ja täysin pokkeava muutaman kilometrin etäisyydellä olevasta vanhan kaupungin jokivarren aromimaailmasta.

Saavuin lopulta hotellilleni Pestana Vintage Portoon, jonka sijainti lienee ehdottomasti yksi upeimpia Portossa. Sviittini parvekkeelta oli suorat näkymät niin joelle kuin sen vastarannalle Vila Nova de Gaian kellareille puhumattakaan etuvasemmalla majesteettisesti sijainneesta Luis I –sillasta, joka on yksi Porton keskeisimpiä maamerkkejä. Upeista maisemista huolimatta olin sen verran puhki jo reissun tähänastisesta antimista, että päätin ottaa kiltisti myöhäisen siestan päiväunien parissa.

Douro-joki ja Luis I -silta Porton kaupungissa. 

Yhteenveto Douron vierailusta

Vierailu Douro Boysin tiloilla toi lyhyessä ajassa valtavan kokemusmäärän sekä tuottajista että alueen viinikulttuurista. En tiedä oliko sattumaa mutta jälkikäteen ajateltuna järjestys tuottajalta seuraavalle oli juuri oikea ajatellen viinityylien poikkeavuutta. Jokainen toi tavalla tai toisella aina kontrastin suhteessa edelliseen ja seuraavaan.

Jos mieli tekee matkustaa Douron alueelle niin kannattaa huomioida tilojen ja majoitusten sijainnit liikkumisen kannalta. Auton vuokraaminen on varsin yleistä mutta tieverkosto on melko kiemuraista. Siksi junamatkustamisessa on puolensa useastakin syystä: 1) Douro-joen vartta pitkin liikkuessa upeat maisemat viinirinteineen hahmottuvat hienosti. 2) Lyhyet tilausajot tai taksit juna-asemilta tiloille ovat järjestettävissä varsin kohtuullisin hinnoin. 3) Kukaan seurueesta ei joudu ikävään kuskin rooliin muiden nauttiessa viinitarjonnasta.

Mitä ylemmäksi Douro-vartta pitkin liikutaan muuttuu ilmasto keskimäärin kuumemmaksi ja kuivemmaksi. Lisäksi luonnonkauneudet nousevat aurinkoisella säällä arvoonsa mikäli sinne asti jaksaa piipahtaa. Toki nähtävää löytyy lähempääkin ja idyllisiä kyliä jokivarressa ovat mm. Peso da Regua ja Pinhao. Kaikesta huolimatta Douron nousee edukseen luontokohteena ja siinä viinitarhat ovat keskeisessä asemassa. Arkkitehtoniset nähtävyydet sekä museot ja kirkot voi reissulla kohdistaa Porton kaupunkiin.

Sään puolesta alkusyksy sadonkorjuun puolesta on usein sopiva ajankohta joskin tiloilla voi olla kiireistä tuohon aikaan. Hyvässä tapauksessa saattaa pian päästä polkemaan rypäleitä omin jaloin. Omalla reissullani kävi hieman huono tuuri sään puolesta kun edeltävät viikot olivat olleet aurinkoisia ja kuivia. Lokakuussa sateen mahdollisuus on kuitenkin normaalia suurempi.

Porton vierailusta lisää matkapäiväkirjan toisessa osassa lähiaikoina.

Perjantaiparlamentti: Burgundi

Perjantaiparlamentin syksy aloitettiin perinteikkäällä Burgundilla. Aistinvaraiset vaihtoehdot olivat Alkon valikoimasta, josta löytyy kelpo yksilöitä mutta sen repertuaarin monipuolisuudella ja laaja-alaisuudella ei voi valitettavasti kyseisen klassisen alueen suhteen tällä hetkellä ylpeillä. Tähän Viiniministeri vaatii pikaisesti konkreettista kehitysaskelta.

Istunnon burgundilaiset vieri vieren.

Klassisuuden keskellä

Ranskan Burgundi jo olemassaolollaan herättää aina kunnioitusta viinimaailmassa. Siihen löytyy varmasti syynsä. Pitkän historian lisäksi sen viineissä erottuu edukseen mm. sensitiivisyys, selkeys sekä parhaimmillaan viiniensä varsin pitkäikäinen kellarointi. Ne ovat usein haastavia maistajilleen mutta kärsivällisyys usein palkitaan.

On mielenkiintoista pohtia miten sinänsä tiiviille Côte d'Orin alueelle ja yhtälailla pohjoiselle Chablis- tai eteläiselle Mâconnais -alueelle ovat kokonaisuudessaan pesiytyneet kaksi keskeistä rypälettä Chardonnay ja Pinot Noir.  Nämä hallitsevat lähes yksinomaan maakunnan rypälevalikoimaa  luoden rypäleillään referenssit koko viinimaailmaan. valkoisen Aligoten ja punaisen Gamayn luodessa pienet otoksensa.

Myönnettäköön että Burgundin alueiden, ala-alueiden ja niiden palstojen ulkoaoppiminen vaatii usein vuosikausien vihkiytymisen aiheeseen. Esimerkiksi Côte d'Orin alueen 31 Grand Cru palstaa ja 635 Premier Cru palstaa voivat viedä Viiniministeriltäkin hetkisen aikaa.

Palstoista huolimatta Burgundin viinivalmistuksessa on oltava joitakin tarkoin varjeltuja salaisuuksia, koska muuten on vaikea ymmärtää sitä,  kuinka eräät arvostetuimmista tuottajista saavat huonoina vuosinakin normaalitason palstoilta laatua aikaiseksi. Vastaavasti on tuottajia, joiden lopputulos ei Grand Cru -viineissäkään aina vakuuta vaikka vuosikertakin voi olla normaali. Tuottajia joiden viinejä olen toistuvasti saanut todistaa huikeiksi lajissaan ovat olleet mm. Domaine Armand Rousseau, Domaine Dennis Mortet ja Domaine des Comtes Lafon.

Ongelman ytimessä

On mielenkiintoista pohtia miten kotimaan markkinoille Burgundin viinit ovat pesiytyneet varsin rajatusti. Syitä voi luetella loputtomiin: Kulttiviinit ovat kalliita. Ei löydy ostovoimaa. Viinit vaativat yleisesti kypsytystä -> Eivät avaudu nuorena. Edellyttävät riskisijoitusta kuluttajalta. Ovat tiukkoja sellaisenaan. Ja niin edelleen. Syitä vai tekosyitä?

Tätä syytä on silti vaikea ymmärtää kun vertaa valikoimia muissa pohjoismaissa puhumattakaan Aasian markkinoista. Alkon valikoimassa on 22 punaviiniä ja 37 valkoviiniä. Näistä yhteensä 43 on perusvalikoiman viinejä. Vastaava luku esimerkiksi naapurimaan Systembolagetissa on tällä hetkellä 365 eli määrä on noin 8,5 kertainen. Näistä punaviinejä 209 ja valkoviinejä 139 mutta onpahan vielä 14 kuohuvaa sekä yksi rosee. Pelkästään Burgundin alueelta. Kun tähän summaan lisätään vielä ruotsalaisten tilausvalikoiman osuus suhteessa Suomen kokonaismäärään, on suhdeluku jo yli 12-kertainen.

Analyysin paikka

Punaisten vuoro 

Pikainen analyysi

Testasimme Perjantaiparlamentin Burgundi-illassa kolme valkoviiniä ja neljä punaviiniä. Alkusokkona oli eteläisemmän Beaujolaisin alueen Gamay-rypäleestä valmistettu punainen. Valkoviinit edustivat sijainniltaan kolmea keskeistä eri aluetta Chablis, Meursalt (Côte de Beaune) ja Viré-Clessé (Mâconnais). Trio edusti kouluesimerkkien tavoin miniatyyrisessa muodossa Burgundin Chardonnayta.

Punaisten kaarti oli kokonaisuudessaan Cote d'Dorin esimerkkejä. Näistä kaksi eli Nuits-Saint Georges ja Vosne-Romanée edustivat pohjoisempaa Côte de Nuits'n aluetta ja Pommard sekä Savigny les Beaune eteläisempää Côte de Beaunen aluetta. Kolme neljästä olivat vuosikertaa 2011 ja yksi puolestaan 2008. Tämä jo huomattava ero aistinvaraisesti vaikutti kenties ratkaisevasti siihen että vanhempi yksilö saavutti punaisista eniten kannatusta maistelijoiden keskuudessa.

Viiniministerin tilaisuuksissa maistellaan alustuksen jälkeen viinit sokkona, jonka jälkeen kukin osallistuja saa jakaa viineille yhteensä kolme pistettä haluamallaan tavalla. Esim. 10 osallistujaa = 30 pistettä. Viiniministeri puolestaan antaa arviot viineille kansainvälisen 100 pisteen asteikon mukaisesti. Tämän puolesta on todennäköistä, että suurin osa viineistä sijoittuu Maanantaiklubin hintakategoriassa pisteiden 80-90 välimaastoon ja Perjantaiparlamentissa puolestaan 85-95 välille.

Valkoisten kärkikaksikko

Maistelun tulokset

Kulta (valkoinen)

Viré-Clessé J-F. Thenevet 2009

http://www.alko.fi/tuotteet/911197/

Valkoisten voittaja oli kauniisti kehittyneen keltainen ja mielestäni erittäin valmista juotavaksi. Tuoksussa oli yllättävän paljon trooppista hedelmää ja vaniljaa, jonka puolesta jopa hieman epätyypillinen burgundilainen, vaikka Mâconnaisin alueella sitä ilmenee jonkin verran. Myös maksu runsaan hedelmäinen, jossa voita, karamellia ja hunajaa.

Viiniministerin pisteet 91-92

Kulta (punainen)

Rodet Clos de Thorey Monopole 2008, 49,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/486147/

Osallistujien suosikki jo hieman kehittynyt mutta edelleen kehitysvaiheessa oleva. Sen aromeissa tulivat esiin niin punaiset marjat kuin yrttisyys mutta hieman jopa vegetaalisuus, joista nousivat esiin mm. aurinkokuivattu tomaatti ja paprika. Jälkimaun hapokkuus oli jo kohtuullisen pehmeä mutta silti kantava.

Viiniministerin pisteet 90

Hopea

Olivier Leflaive Meurault Les Clos 2013, 54,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/535817/

Hopea ei ollut häpeä koska se oli jopa Viiniministerin illan suosikki. Toisaalta varsin nuori Meursault on jo jopa nautittavissa hieman modernimman tyylin tammikypsytyksen vuoksi mutta se ei silti riko alkuperän omaa luonnettaan. Siinä oli mukavasti esillä tuoksussa sekä sitrushedelmiä että purkkipersikkaa positiivisessa mielessä. Maun rakenteessa myös runsaasti voin aromia ja suutuntumassa kermaisuutta. Suosittelen kellaroimaan noin viisi vuotta jollei enemmänkin.

Viiniministerin pisteet 92

Pistesijat

Savigny Les Beaune Les Narbantos 2011 (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/946207/

Pidin punaisista eniten tästä hieman Beaunen vähemmän tunnetumman 1er Cru alueen viinistä, joka ei vielä ole valmista kuten eivät kovin monet muutkaan näin nuoret vakavasti otettavat Burgundin punaiset. Siinä kuitenkin löytyi eniten potentiaalia punaisten aromien ja mausteisuuden puolesta.

Viiniministerin pisteet 91-92

Joseph Drouhin Vosne-Romanée 2011

http://www.alko.fi/tuotteet/460177/

Maistelun arvokkain viini oli verrattain mykässä vaiheessa maistelun aikana. Kenties olisi vaatinut pidempää karahvointia, koska viimeinen tilkka jonka maistoin illan päätteeksi tuntui olevan jo aukeamaan päin. Sen vuoksi ehkä arviot saattoivat jäädä alakanttiin arviointivaiheessa. Silti perusominaisuuksiltaan yksi klassisimmista maistelun viineistä.

Viiniministerin pisteet 90p

Louis Jadot Pommard 2011, 39,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/418397/

Pommardin alueen viinit ovat usein varsin poikkeuksellisia kuten tämän viinin hieman rotevammat ja rustiikkisemmat piirteet osoittivat. Siinä oli hyvällä tavalla ruosteisuutta punaisten marjojen seassa, lakritsilla ja aniksella ja jopa curryaromilla höystettynä.

Viiniministerin pisteet 90p

Domaine William Fevre Chablis 2014, 23,50€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/952507/

Chablis'n huipputuottajan perusosastoa, jossa hyvää potentiaalia mutta näin nuorena ei avaudu täysin oikeuksiinsa tuntuvan hapokkuuden ja sitruksisuuden myötä. Vuosi pari niin tilanne voi olla jo paljon antavampi.

Viiniministerin pisteet 88-89p

Alkusokko

Joseph Drouhin Moulin-à-Vent 2014, 14,99€

http://www.alko.fi/tuotteet/432037/

Kepeä ja vähemmän hapokas Gamay sopii parhaiten mietojen kylmien liharuokien ja sienien seuraksi mutta aperitiivina hieman haastava.

Viiniministerin pisteet 85p

Yhteenveto

Maistelun pohjalta kävi selväksi että Burgundin viinit vaativat selvästi aikaa kellarointiin ja karahvointiin. Vaikka vastuu tästä on luonnollisesti kuluttajalla niin toivoisi että tiettyjä hetkiä varten myös Alko auttaisi asian harrastajia tuomalla valikoimiinsa hieman jo kehittyneitä yksilöitä. 

Vaikka ymmärrän että kysyntä ei pienessä maassamme ole Aasian tasoa niin viinikulttuurin pedagogiikan kannalta voitaisiin valikoimaa kasvattaa laajempaan tuottajavalikoimaan kuin hieman ikääntyneempiin ysilöihin. Kyllä ne jossain vaiheessa kauppansa tekee ottaen huomioon Alkon  hintavampien viinien usein kohtuullisen katteen maailmanmarkkinahinnoissa. Niin pitkään kuin monopoli on valta-asemassaan niin se edellyttäisi myös enemmän vastuuta viinikulttuurin kokonaisvaltaisessa kehittämisessä. Muuten toiminta muodostuu ennen pitkään tarpeettomaksi.

Maanantaiklubi - Sauvignon Blanc saa syvyyttä tammisuudesta

Eräs maailman tunnetuimmista valkoviinirypäleistä Sauvignon Blanc herättää usein jo ennakkoon tunteita. Osa rakastaa sen selkeää vihersävytteistä identiteettiä, kun toisien mielestä sen läpitunkeva kissanpissamaisuus tulee suorastaan korvista ulos. Maistelu osoitti pienessä mittakaavassa kuitenkin uusia mahdollisuuksia perinteisen lajikkeen uudelle heräämiselle.

Sauvignon Blanc-viiinejä kirkkaissa väreissään.

Luonnollisen raikkaana vai tammen kanssa

Sauvignon Blanc on rypälearomiensa puolesta usein varsin selkeä arvattavaksi sokkona. Sen tyypillisä aromeja ovat mustaherukan lehti, karviainen, nokkonen, lime, minttu sekä monet vihersävytteiset hedelmät ja yrtit. Näitä korostava usein reilu hapokkuus ja jäännössokeriltaan hyvin kuiva maku.

Kun Sauvignon Blanc saa hieman tammikypsytystä seurakseen niin johan muuttuu ääni kellossa. Vivahteet alkavat viedä enemmän trooppisia hedelmiä kohti ja tuoda mukanaan hieman karamellin vivahteita sekä pähkinäisyyttäkin. Tämä tyyli oli selkeästi havaittavissa Maanantaiklubillakin nousevaksi piirteeksi.

Kompaviinit sekoittivat pakan

Rypäleen alkuperää pidetään sekä Ranskan Loiren että Bordeaux'n alueilla. Sen tunnetuinta seutua lajikeviininä on Loiren yläjuoksun Sancerren ja Pouilly-Fumén kylät. Näistä molemmista oli esimerkki, joskin ensimmäinen klassisen raikkaana ja jälkimmäinen selkeästi tammitettuna. Bordeaux'n alueella rypäle esiintyy pääosin sekoitteena Semillon rypäleen kanssa osin Muscadellen kera. Tästä oli myös yksi esimerkki pienenä hämäyksenä. Maistelun toinen kompa oli peräisin Espanjan Galiciasta. Viini edusti Albarino-rypälettä Rias Baixasin alueelta. Sen raikkaus ja hapokkuus vastaavat Sauvignon Blancia mutta aromit eroavat kuitenkin selvästi. Uuden maailman esimerkit olivat Uudesta-Seelannista ja Chilestä.

Maistelun viinit maistelujärjestyksessään.

Maistelun suosikit

Viiniministerin maanantaiklubilla alustuksen jälkeen viinit maistellaan sokkona, jonka jälkeen kukin osallistuja saa jakaa viineille yhteensä kolme pistettä haluamallaan tavalla. 

Maanantaiklubilla joukosta poikkeavat eroittuivat osittain edukseen, jolloin tuttu ja klassinen Sauvignon Blancin tyyli jäi altavastaajaksi. Kaiken kaikkiaan maistelua pidettiin tekniseltä laadultaan suhteellisen tasaisena ja viiniministerin omat pisteetkin asettuivat sadan pisteen asteikolla skaalalle 86-91 eli kaikki olivat varsin. Maistelun voittaja oli kuitenkin ylivoimainen ja samalla kallein. Alla olevat mitalit ovat jaettuna osallistujien pisteytyksen perusteella. Mukana myös Viiniministerin arviot.

Kulta

Pouilly-Fume La Demoiselle de Bourgeois 2009, 31,00€

http://www.alko.fi/tuotteet/942247/

Viiniministerin pisteet 91p.

Viini oli kauniin keltainen jo ulkonäöltään. Sen tuoksussa tuli välittömästi esiin viini passionhedelmää kuin papaijaa, jota sävyttivät maussa lime, minttu ja jopa korianteri. Maussa hienostunut tammisuus antoi lisää pituutta ja runsasta jälkimakua hedelmäisyydelle. Kokonaisuudessaan nautiskeltavaksi sellaisenaankin. Mielestäni tällä hetkellä ehkäpä elinkaarensa huipulla.

Voittajaviini hymyili kirkkaan keltaisena.

Hopea (jaettu)

Craggy Range Te Muna Road Vineyard Sauvignon Blanc 2014, 17,38€

http://www.alko.fi/tuotteet/593467/

Viiniministerin pisteet 88p.

Raikkaan vihertävä Uuden-Seelannin SB, joka oli runsaine aromeineen varsin mallikelpoinen esimerkki rypäleen uuden maailman tyylistä. Väriltään tuore ja hennon vihertävä.  Aromimaalima oli täynnä nokkosta, karviaista, sitruksisuutta, mustaherukan lehteä. Hapokas rakenne jätti kaipaamaan vaikkapa ajankohtaan sopivia rapuruokia.

Hopea (jaettu)

Terras Gauda O Rosal 2015, 18,74€

http://www.alko.fi/tuotteet/549207/

Viiniministerin pisteet 88p.

Albarino-rypäle pomppasi esiin jaetun hopean arvoisesti. Sen hapokkuuden alta löytyi enemmän perisikkaa, appelsiinin kuorta, yrttejä mangoa ja hieman myös teemäisyyttä. Enemmistö maistelijoista huomasi tämän hämäyksen, mutta se sai silti  osansa pisteistä. Viinissä on myös jonkin verran paikallisia rypäleitä Loureiro ja Caino Blanco- rypälelajikkeita.

Pistesijat

Castillo de Molina Reserva Sauvignon Blanc 2015, 10,79€

http://www.alko.fi/tuotteet/958027/

Viiniministerin pisteet 86p.

Maistelun edullisin viini toimi hyvänä vertailuna arvokkaampiin kun se saavutti alkuvuodesta Vuoden viinit -kilpailussa päätittelin oman sarjansa ylivoimaisuudellaan. Tällä kertaa se jäi hieman parempiensa varjoon. Omaleimaisuutta toi joukossa varsin suoraviivainen parsan aromi, joka herätti monien huomion. Myöskin viherpippuria oli havaittavissa poikkeavana piirteenä.

Chateau Tour de Calens 2014, 17,94€

http://www.alko.fi/tuotteet/512987/

Viiniministerin pisteet 89p.

Bordeaux'n Gravesin alueen esimerkki oli luonteeltaan yllättävän valmista nautittavaksi parivuotiaaksi. Reilusti tammitettu viini muistutti osittain voittajaviiniä mutta hieman raskaampaan tyyliin. Tässä viinissä makua ja luonnetta luo Semillon -rypäle, jota Bordeaux'n alueella sekoitetaan perinteisesti Sauvignon Blancin kanssa. Erikoista tässä viinissä oli että puoli vuotta sitten testaamaani samaan viiniin verrattuna viini oli jo paljon kehittyneempi ja tasapainoisempi kuin aiempi kokemukseni siitä. Aromimaailmassa oli niin trooppista hedelmää, appelisiininkuorta ja leikattua ruohoa tammikypsytyksen mukanaan tuoman toffeen kera. Itse olisin nostanut viinin tässä maistelussa mitaleille asti.

Domaine Franck Millet Sancerre 2015, 18,89€

http://www.alko.fi/tuotteet/565157/

Viiniministerin pisteet 87p.

Tuore loirelainen Sauvignon Blanc ei välttämättä juhlinut sellaisenaan uuden maailman helposti nautittavien seurassa ja siksi kilpailu oli hieman armoton. Yhteinen näkemys osallistujien kanssa oli kuitenkin, että viini esitti paremmin luonnettaan kun sai seurakseen tarjolla ollutta lohisalaattia ja vuohenjuustoa. Luulen että potentiaalia on kun antaa hetken aikaa kypsyä vielä kellarissa.

Alkusokko

Saint Clair Vicar's Choice Sauvignon Blancc Bubbles Brut 2015, 15,30€

http://www.alko.fi/tuotteet/591767/

Viiniministerin pisteet 85p.

Kauden avajaismaistelun alkusokkona oli teeman mukaisesti Sauvignon Blanc -kuohuviini. Tässä oli perinteisen korkin sijasta kierrekorkki, mikä lienee yleistymään päin kuplivien parissakin. Viininä raikas ja selkeä aperitiivi.

Testasimme Sauvignon Blancin seurana myös kahta vuohenjuustoa ja yhtä lampaan maidosta tehtyä juustoa. Näistä kunniamaininnan ansaitsee kotimainen Juustoportin GR Grand Reserve 8-10kk, joka osoittautui maukkaaksi niin sellaisenaan kuin viinien seurana. Myös ranskalainen Chevre Melusine ja italialainen Pecorino Stagionato toimivat hyvin.


Maanantaiklubi jatkuu 19.9. aiheella Itävalta, jolloin tutustumme maan eri rypäleisiin. Maanantaiklubille  ja moniin muihinkin iltoihin on vielä tilaa, joten lämpimästi tervetuloa tutustumaan aistinvaraisesti viinimaailmaan Viiniministerin opastamana! Kauden istuntoaikataulun löydät osoitteesta http://viiniministeri.blogspot.fi/2016/08/syksyn-2016-istunto-ohjelma.html.

Ilmoittautumiset osoitteeseen info@viiniministeri.fi.

Selonteko: Rheingau - Georg Breuer

Kesäloman päätteeksi Viiniministeri teki ennen Frankfurtista lähtevää lentoa pikavisiitin tunnin junamatkan päässä sijaitsevaan Rüdesheimin kauniiseen pikkukaupunkiin. Siellä hän tutustui viinitalo Georg Breuerin viineihin. 

Aurinkoiset Rüdesheimin viinirinteet

Etelärinteiden auringossa

Saksan Rheingau tunnetaan yhtenä Rieslingin keskeisenä alueena. Siellä tuotannosta yli 80 % on valmistettu kyseisestä rypälelajikkeesta. Toiseksi eniten noin 10% valmistetaan Spätburgenderia (Pinot Noir) ja loput jakaantuvat muiden valkoisen rypäleiden kesken, kuten Grauer Burgunder (Pinot Gris).

Rüdesheim on Rheingaun tunnetuin kaupunki ja se vetää runsaasti niin saksalaisia kuin kansainvälisiä turisteja. Leveä jokivarsi heijastaa kauniisti aurinkoa, josta viinirinteetkin hyötyvät. Kaupungin länsireunasta alkaen etelärinteet muuttuvat jyrkemmiksi ja ottavat vastaansa runsaasti valokylpyä. Vastaavia luonnonlahjoja ei Euroopan keskeisistä viinimaista löydy kovinkaan monesta paikkaa. Akkiseltään arvioituna vain läheinen Moselin alue ja sen mutkittelevat jokirinteet sekä Pohjois-Rhônen Hermitage tulevat suoraan mieleeni vastaavista hyötynäkökohdista.

Reinin varren etelärinteet ovat Rheingaun ydinaluetta

Saavuttuani junalla Rüdesheimiin niin matkan varrelle jäi monia alueen keskeisiä viinitarhoja. Esimerkiksi Hochheimin ja Hattenheimin tarhat olivat junan ikkunasta kuin tarjottimella. Eltvillen kohdalla tarhat ovat jo huomattavasti kauempana radasta.

Uuden sukupolven viinitalo

Asemalta oli Georg Breuerille noin 10 minuutin kävelymatka, joskin suunnistin ensin talon väärälle rakennukselle kunnes sain puhelinsoiton jälkeen henkilökohtaisen opastuksen vinoteekkiin. Langan päässä oli Theresa Breuer, joka on päättäväisesti ottanut talon johdon haltuunsa verrattain nuoresta iästä huolimatta. Hän oli valmistanut vierailua varten läpileikkauksen heidän viineihinsä alkaen ensin Spätburgunderista. Kiireinen johtaja joutui jatkamaan työpäiväänsä toiseen kohteeseen akuuttien haasteiden vuoksi mutta hänen äitinsä Rita Breuer jatkoi kanssani tutustumista valkoviinien parissa.

Johtaja Theresa Breuer
viinitynnyriin ikuistettuna

Kellarimestari Markus Lundén ja Rita Breuer

Georg Breuerin viinitalo on perustettu jo vuonna 1880. Heidän kellarimestarinaan toimii Theresan tavoin samaa ikäkaartia edustava Markus Lundén. Markus on työskennellyt jo yli 10 vuoden ajan, joten tilanne ei kuitenkaan enää ole uusi. Hän esitteli Viiniministerille kellarin lisäksi heidän mielenkiintoista palstakarttaansa. Viinitilan 34 ha sijaitsevat tasaisesti lukuisilla hyvillä palstoilla. Kaikkia parhaitakaan ei välttämättä käytetä vuosittain viineihin vaan alueluokitusten puitteissa tehdään tilanteen mukaan sopivimmat sekoitukset vuosikerrasta riippuen.

Kuivan Rieslingin kärkikaartia mutta paljon muutakin

Laadukkaita Rieslingejä parhailta palstoilta

Vaikka sekä Rheingaun että Georg Breuerin lippulaivat esiintyvät yleensä Rieslingin muodossa niin talon 22 viinin portfolio sisältää sitä vain puolet. Aiemmin mainittujen rypäleiden lisäksi kuriositeetteina olivat sellaiset lajikkeet kuin Orleans ja Heunisch. Testattuani jälkimmäistä, joka tunnetaan myös nimellä Gouais Blanc, ilahduin sen persoonallisuudesta. Tiettävästi Rieslingistäkin polveutunut Heunisch -11 muistutti jopa hedelmäisyydeltään enemmän Grauburgunderia ja mausteisuudessa Itävallassa paremmin tunnettua Grüner Veltlineria. Orleans jäi odottamaan vielä seuraavaa kertaa. Aistittava juurevuus parhaiden palstarieslingien parissa oli huipputasoa. Näistä eniten vaikutusta tekivät Berg Rottland -13 ja Terra Montosa -14. Eroista huolimatta molempien rapea hedelmäisyys ja Rieslingille ominainen vahamaisuus oli hienovaraisen mausteisuuden kanssa miellyttävää jo näinkin nuorena. Ne kestävät ehdottomasti hyvin säilytettynä aikaa kellarissakin vuosikausia. Punaisista Spätburgunder "B" -02 oli pullotettu magnumeihin (1,5l) ja tulos oli vakuuttavaa. Katsoisin että tällä hetkellä juuri huipussaan mutta saattaa olla sitä myös myöhemmin.

Harvinaisesta Heunisch-rypäleestä tehty valkoviini

Kotimaisen monopolin valikoimassa Georg Breuerin viinejä on näkynyt aika ajoin mutta tällä hetkellä ei niitä harmikseni ole tarjolla. Tilanne on kokonaisuudessaan varsin heikko myös Rheingaun viinien vakiovalikoimassa, joita on tällä hetkellä ainoastaan viiden viinin verran. Naapurialue Rheinhessenin vaihtoehdot ovat määrällisesti kolminkertaiset, joten jonkinlainen korjausliike olisi paikallaan.

Kokonaisarvioni Georg Breuerin viineistä on varsin korkea. Talon tyyli liikkuu hienosti sekä tradition että innovatiivisuuden välimaastossa. Erittäin kuivat rieslingit, joissa tasapainoinen happorakenne vie hedelmäisyyttä pitkälle jälkimakuun on juuri sitä mitä Rheingaun viineiltä toivookin. Silti vuosikerrat ovat lyhyen vertailun perusteella keskenään omaleimaisia muutakin kuin olosuhteiden johdosta. Uskallusta kokeiluihinkin löytyy perinteitä kunnioittaen. Uskon vahvasti että on syytä tarkistaa tämä kohde useamminkin jos mahdollista.