Maanantaiklubi 21.9. Alsace vai Elsass?

Ranskan Alsacen historia kahden valtakunnan välissä vuoroin Saksan ja Ranskan alaisena on jättänyt jälkensä myös alueen viineihin. Esimerkiksi Alsacen tärkeimmät Riesling ja Gewurztraminer -rypäleet loistavat poissaolollaan muilla Ranskan viinialueilla, kun taas Saksassa rypäleet ovat varsin suosittuja. 

Alsacen viinipullot ovat solakoita (ransk. flûte) muodoltaan.

Aikoinaan Preussin valtakunta otti Alsacen hallintaansa vuonna 1870 kunnes Ranska voitti sen takaisin itselleen 1918. Toisen maailmansodan aikana vuodesta 1940 alkaen saksalaiset miehittivät Alsacea, mutta 1945 alue liitettiin takaisin Ranskaan. Tästä kaksijakoisuudesta johtuen on varsin ymmärrettävää että monet kaupunkien ja kylien nimet ovat saksalaisperäisiä vaikkakin asukkaat korostavat ranskalaisuuttaan. Yleisin viinipullotyyppi on solakka flute (suom. huilu), joka tunnetaan paremmin saksalaisten pullojen vakiomuotona.

Rypäleitä ja maaperiä

Alsacen Grand Cru -rypäleitä ovat Riesling, Pinot Gris, Gewurztraminer ja Muscat. Muita alueen yleisiä rypäleitä ovat mm. punainen Pinot Noir sekä valkoiset Pinot Blanc, Sylvaner, Chasselas ja Auxerrois.

Laaja kirjo rypäleitä saa vielä uuden ulottuvuuden kun lisätään mukaan erilaiset maaperät, joita Alsacen 51 eri Grand Cru -tarhalla on mm. kalkkikivi, merkeli, hiekkakivi, saviliuske, graniitti, vulkaaniset kivilajit jne. Tietyt maaperät ja sijainti suhteessa aurinkoon ovat tietyille rypäleille otollisempia, vaikkakin monia yhdistelmiä ei välttämättä ole vieläkään ehditty riittävästi tutkia luomaan selkeitä yleistyksiä.

Riesling, Riesling, Riesling...

Keskityimme Maanantaiklubilla aistinvaraisesti Rieslingiin, koska pelkästään tässä lajikkeessa on runsaasti eroavaisuuksia ala-alueiden, tuottajien sekä vuosikertojen kohdilla. Maisteltavat kuusi viiniä olivat sokkomaistelussa ikäjärjestyksessä -14, -13, -12, -10, -08, -07. Kaikki eri tuottajilta, joten otos oli osittain sattumanvarainen.

Rieslingin perusominaisuuksia ovat runsas hapokkuus, hedelmäisyys, mineraalisuus sekä toisinaan öljyinen suutuntuma. Alueelle tyypillisiä aromeita ovat mm. sitruksisuus, greippi, persikka, aprikoosi, vihreä omena, kukkaisuus, teen aromi, laventeli ja applisiininkuori. Ikääntymisen ja pullokypsytyksen puolesta voi usein havaita esim. petrolia ja hunajaa. Näistä jälkimmäistä saatetaan joskus kutsua myös vahamaisuudeksi.

Ranskalaiset juustot keskustelevat mukavasti myös Rieslingien seurassa.

Illan Rieslingit

1. Jean Biecher Reserve Riesling 2014, 11,30€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/008512

4p

Ensimmäinen Riesling yllätti heti alkuun koska varsin nuoren viinin mausteinen hedelmäisyys muistutti  tuoksultaan vahvasti jopa Gewurztraminerin ominaispiirteitä mm. litsin ja ruusun vivahtein. Kuivassa maussa oli tuore sitrushedelmien maku ja jonkin verran persikkaa sekä aprikoosia.

2. Cuvée Jean Babtiste Riesling Letzenberg 2013, 15,98€

http://www.alko.fi/tuotteet/560327

0p

Tämä viini ei kerännyt osallistujilta lainkaan pisteitä. Ns. korkkivikaa ei ollut havaittavissa mutta kokonaisuus oli hieman epäpuhdas ja aromeiltaan varsin neutraali. Maku oli kuiva ja hennon mineraalinen. Jälkimaussa aavistus greippisyyttä mikä toi veden kielelle jälkimakuun.

3. Domaine Ostertag Fronholz Riesling 2012, 33,40€ (erikoisvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/536197

9p

Maistelun hopealle yltänyt viini oli edellisiin verrattuna monipuolisempi. Toki hintaakin oli enemmän kuin edellisillä yhteensä. Tuoksussa oli runsaasti kukkia ja hieman vahamaisuutta. Makea mausteisuus ja hunajan aromit saivat viinin tuntumaan jopa puolikuivalta vaikkei jäännössokeria ole kuin 8g/l. Maussa myös eksoottisemmat hedelmät kuten papaija tai litsi olivat läsnä.

4. Domaines Schlumberger Riesling Grand Cru Saering 2010, 26,90€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/909387

6p

Illan ensimmäinen Grand Cru -viini oli jo ominaisuuksiltaan kehittyneempi ja tuoksultaan mineraalinen sekä hieman mausteinen ja paahteinen. Hapokkaassa maussa oli myös mausteisuutta, kukkia yrttisyyttä ja sitrushedelmiä. Viini on peräisin eteläisemmästä Alsacesta, jossa on kevyesti enemmän aurinkoa pohjoisempiin alueisiin verrattuna. Mielestäni viinissä ainakin osittain oli havaittavissa suhteellisesti lämpimämmän alueen ominaisuuksia.

5. Lorenz Riesling Grand Cru Kantzlerberg 2008, 32,90€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/935957

25p

Kyseisen viinin kohdalla tässä kilpailussa urheilullisesti kunnon ajoitus osui parhaiten kohdalleen verrattuna kanssakilpailijoihin, joiden tähtäin on selkeästi tulevissa arvokisoissa. Siksi ylivoimainen pistesaalis ei ollut pelkästään sattumaa. Jo pelkästään väristä huomasi Rieslingille ominaista kellertävyyttä joskaan ei ihan kullankeltaista. Tuoksu oli klassinen alueelleen ja mukavasti rypäleelle tyypillisellä petrolilla höystettynä. Hapot olivat pehmeämmät mutta kannattelivat sopivasti jälkimakua. Muihin verrattuna viinistä jäi selkeämmin öljyinen suutuntuma.

6. Trimbach Riesling Cuvée Frédéric Emile 2007, 46,50€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/909567

3p

Rivin viimeinen yksilö oli pitkään melko sulkeutunut ja antoi vasta maistelun päätteeksi häivähdyksiä varsin hienosta potentiaalista. Tämä klassinen Riesling kaipaa vielä vuosien kellarointia ennen kuin huomataan sen parhaat puolet. Esimerkiksi edellisellä viikolla maistamani saman viinin -06 vuosikerta oli huomattavasti kypsempää, mikä osoittaa että vuosikerroilla paljonkin merkitystä. Lämmetessään jälkimausta löytyi selkeä eukalyptuksen ja jopa sahramin vivahde, joita on hyvä pitää mielessään kun myöhemmin vastaava vuosikerta osuu vastaan.

Maistelun oheisjuustoina olivat lehmänmaidosta valmistetut alsacelainen Munster sekä savojin alueen puolikova Tomme de Savoie ja tuhkaraidasta tunnettu puolipehmeä Morbier.  

Maanantaiklubi 7.9. Cavat järjestykseen

Espanjalaisten kuohuviinien tunnetuin käsite on cava, joka on jäänyt vahvasti ranskalaisen sisarensa eli samppanjan varjoon. Syystä tai syyttömänä, ansaitsee kuohuviini silti oman hetkensä. Paneuduimme Viiniministerin maanantaiklubin ensimmäisessä illassa cavan taustoihin, yksityiskohtiin ja aistinvaraisiin ominaisuuksiin.

Kuusi cavaa ja yksi samppanja.

Maanantaiklubin historialliset avajaiset

Hopea ei ole häpeä. Klubin aloitussamppanjana
André Clouet: Silver Brut Nature

Viiniministerin kautta aikojen ensimmäinen maanantaiklubi järjestettiin 7.9. Nomad Cellarsin tiloissa. Klubia järjestetään syksyn 2015 aikana kuutena kertana erilaisin ajankohtaisin teemoin. Ajatus syntyi kun Viiniministerin asiakkaat toivoivat kansalaisille avoimia maisteluita yksityistilaisuuksien lisäksi. Niinpä tähän haasteeseen oli tartuttava ja tuoda viinit mukaan arjen keskelle maanantai-iltoihin.

Vaikka edessä oli "Cavat järjestykseen" maistelu kaavoista poikkeamatta tilaisuus avatiin samppanjan voimin. Laseissamme oli André Clouet'n Silver Brut Nature, jonka sitruksisen raikkaat tuoreet aromit ja kevyt mineraalisuus nostivat mukavasti veden kielelle ja antoivat aloitukseen mukavan tunnelman. Rypäleensä Pinot Noirin myötä jälkimaussa oli havaittavissa punaisia marjoja ja vaaleita kukkiakin.

Kuohuviinien klassikko 

Cava on yleinen nimitys espanjalaisille kuohuviineille mutta nimitystä ei voida käyttää muuta kuin perinteisellä menetelmällä valmistetuista kuohuviineistä. Menetelmä tunnetaan myös samppanjamenetelmänä mutta kyseistä nimitystä ei voida käyttää muuta kuin samppanjan alueella. Sen vuoksi siitä käytetään ilmaisua método tradicional.

Espanjassa valmistetaan noin 240 miljoonaa kuohuviinipulloa vuosittain, josta vientiin menee jopa 60% tuotannosta. Tästä tuotannosta 95% valmistetaan Penedèsin alueella Kataloniassa Barcelonan kaupungista jonkin matkaa lounaaseen.

Perinteiset Cavan rypälelajikkeet ovat Macabeo (tunnetaan muualla Espanjassa myös nimellä Viura), Xarel-Lo ja Parellada. Näiden rypäleiden varassa on ollut pitkään Cavan sielu mutta nykyisin kansainvälinen lajike Chardonnay on noussut enenvissä määrin mukaan laatukuohuviinien valmistukseen. Xarel-Lo on rypäleenä noussut myös valkoviinin valmistuksessa uudeksi trendiksi, joten voi olla että näihin kahteen viimeksi mainittuun rypäleen törmätään huippuyksilöiden kohdalla useammin.

Aistinvaraista analyysia ja antoisaa keskustelua cavoista.

Kuivasta rutikuivaan

Maistelun viinit olivat tällä kertaa kuivia ja pääsääntöisesti sekoitteita. Jopa kolme seitsemästä maistelun viinistä oli makeusastetta Brut Nature. Se tarkoittaa ettei jäännössokeria ole kuin maksimissaan 3g/l. Tämän vuoksi viinit olivat keskenään jossain suhteessa vertailukelpoisia. Selkeimmän poikkeuksen toi mukana ollut perussamppanja, jonka rypälekoostumus poikkesi huomattavasti cavoista. Seuraavassa lyhyt selonteko maanantaiklubin avausmaistelun kuohuvista. 

 

Otsikon mukaisesti "Cavat järjestykseen".

Illan cavat

1. Freixenet Vintage Reserva Cava Brut Nature 2013, 13,39€

http://www.alko.fi/tuotteet/008512

0p

Macabeon, Xarel-Lon ja Parelladan sekoite on nuori vuosikertatuote, josta ei tämän maistelun kohdalla saanut irti parastaan. Korkkivikaa ei ollut havaittavissa mutta muuten pullotteena viinissä oli hieman teollisempi ilmaisuprofiili kuin ehkä aiemmissa maistamissani vuosikerroissa. Kuiva, kevyen omenainen ja sitruksinen sekä hieman karhea peruscava.

2. Recaredo de Relats Gran Reserva Cava Brut Nature 2008, 25,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/908107

2p

Edellisen viinin tavoin sekoite mutta laadultaan huomattavasti tasokkaampi. Maistelun tiettävästi ainoa biodynaaminen viini. Itselleni tämä kolahti ehkäpä illan mielenkiintoisimpana, vaikkei sokkomaistelussa kerännytkään kansalaisilta kuin hajaääniä. Saattoi johtua psykologisesti sijoittumisesta maistelujärjestyksessä alkupäähän tai sitten varsin suoraviivaiseen olemukseen, mikä jakanee helposti mielipiteitä. Tuoksussa oli paljon monipuolista ulottuvuutta, joista kypsien hedelmien ja vaniljan piirteet siivittyivät myös hallitsevana maussa. Suutuntuma oli pehmeä ja jälkimaku kantava. Katsoisin että tällä hetkellä parhaimmillaan eikä kaipaa juurikaan enempää kellarointia.

3. Jaume Serra Cava Brut, 8,48€

http://www.alko.fi/tuotteet/552097

5p

Maistelun edullisin viini, joka taannoin keräsi Hesarin kuohuviinitestissä korkeat arvostelut. Mielestäni pirteydessään erinomainen vappusesongin kuohuva. Riittävän hyvin viilennettynä tämä toimii mutta lämmetessään alkaa menettää merkitystään, jolloin helposti jäljelle jää tasapaksu päärynäisyys. Rypälekoostumukseltaan perinteinen paikallisten rypäleiden sekoite.

4. Beaumont des Crayères Grande Réserve Brut,  32,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/928747

9p

Illan hämäyskuohuviini eli samppanja. Ennen sokkojen paljastamista tiedustelin arvauksia samppanjaksi, johon enemmistö veikkasi tuloksen oikein. Kyseinen samppanja on melko perustavaraa alkuperälleen, joten erikoisuudessaan samppanja ei erottunut mutta toki sen rypälekoostumus on erilainen kuin muissa eli Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier, joista jälkimmäisen osuus sekoitteessa on merkittävin. Lisäksi tietynlainen ryhdikkyys ja paahteisuus oli cava-osastosta hieman poikkeavaa, vaikka suun hapokkuudeltaan samppanja ei ollut mitenkään aggressiivinen vaan melko pehmeä. Kaatovaiheessa huomasin että samppanjan vaahto oli cavoista poiketen huomattavan kuohkea ja kupliltaan ohutjakoisempi.

5. Juvé y Camps de la Familia Gran Reserva Brut Nature 2010, 24,60€

http://www.alko.fi/tuotteet/537827

4p

Samppanjan jälkeen sai vuoron jälleen vuosikertacava mallia 2010. Odotin tältä viiniltä hieman enemmän. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja luonnollinen muttei kuitenkaan erottunut oikein mihinkään suuntaan. Aromeissa oli omenaisuutta, paahteisuutta, hennosti mausteita ja mineraalia. Silti ehkä maistelun kuohuvista kaikkein neutraalein. Toisaalta löytää paikkansa jos etsitään kuohuviiniä, joka vähiten häiritsee erilaisia nauttijoita ja tarvitaan perusvarma vaihtoehto aperitiivista alkuruokaan.

6. Gramona Imperial Gran Reserva Brut 2008, 29,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/542787

15p

Maistelun selkeä voittaja, jonka tyylikäs kokonaisuus toi eniten ääniä puolelleen. Illan vuosikertapulloista oli ehkä ainoa, joka voisi vielä jatkaa kehittymistään, vaikka todennäköisesti on jo lähellä omaa huippuaan. Tyylillisesti hedelmävetoinen, jossa raikkaat  mutta samalla kypsät sitrusaromit kohtasivat luonnollisesti omenan ja hennon pähkinäisyyden kanssa. Lyhyesti ilmaistuna tasapainoinen kuohuviini.

7. Mas de la Sabatera Chardonnay Brut, 11,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/567437

4p

Viimeisenä maistelurivissä esiintyi ainoa yhden rypälelajikkeen kuohuviini. Rypäleenä Chardonnay. Kirjaimellisesti silmiinpistävää oli kaunis kellertävä väri ja mousse. Maussa ei mikään noussut vahvasti esiin ja edellisen jälkeen taso tuntui vaatimattomammalta, mikä on hinnan suhteen ymmärrtteävääkin. Silti suutuntumassa oli hieman kermaisuutta, joka antoi sinänsä yksinkertaisille aromeille lisää luonnetta.

Viiniministerin maanantaiklubi 7.9. - 23.11.2015

Viiniministerin maanantaiklubilla tutustaan viinikulttuurin ajattomiin teemoihin. Illan aluksi Viiniministeri alustaa luennolla, jonka jälkeen tutustaan aistinvaraisesti 6-7 eri viiniin sekä itsenäisesti analysoiden että yhdessä keskustellen. Klubi alkaa maanantaisin klo 18.00 ja illan kokonaiskesto on noin 2,5h. 

Ohjelma

7.9. Cavat järjestykseen. Klubin alkajaisiksi tutustutaan Espanjan Katalonian alueen perinteisiin kuohuviineihin. Aperitiivina ja sokkomaistelussa mukana myös samppanjaa. Erotatko ne espanjalaisten joukosta?

21.9. Alsace vai Elsass? Ranskan Alsace (saks. Elsass) tunnetaan parhaiten sen kuivista ja hapokkaista Riesling-viineistä. Silti alueen lukuisat eri maaperät ja viininvalmistustavat muuttavat sen luonteen hyvin monimuotoiseksi. Maista ja totea se itse.  

5.10. Napa ei ole pyöreä. San Franciscosta koilliseen sijaitseva Kalifornian tunnetuin viinialue Napa Valley on pikemmin banaanin muotoinen ja tuottaa useista rypäleistä eri tavoin paahteisia punaviinejä. Tämän alueen lisäksi Kalifornia on paljon muutakin. Tutustumme maistelemalla sen eri punaviinirypäleisiin kuten Cabernet Sauvignon, Pinot Noir, Merlot ja Zinfandel.

26.10. Toscanan auringon alla. Chianti Classico, Brunello di Montalcino, Bolgheri etc. Missä nämä alueet sijaitsevat ja mitä eroja niillä on? Maistelussa keskitymme alueiden klassisiin ja moderneihin punaviineihin.

9.11. Uusiutuva Uusi-Seelanti. Jokin aika sitten Uusi-Seelanti oli eräänlainen synonyymi Sauvignon Blanc -rypäleelle. Pienen muotikuplan jälkeen muutkin rypäleet ovat nostaneet päätään. Tutustumme maistelussa maan yleisiin eri valkoviinirypäleisiin.                     

23.11. Operaatio erittäin täyteläinen. Syksyn viimeinen klubikerta yhdistää sokkona tuhdit ja paksut punaviinit ympäri maailmaa mm. Veneton Amaronesta Australian Barossaan. Onko liika liikaa vai sopivasti liian vähän?

Paikkana on Nomad Cellars osoitteessa Annankatu 22. Tilasta löytyvät viinilasit ja muut maisteluun tarvittavat materiaalit. Tilaisuuteen sisältyvät myös PowerPoint -esitys ja muu oppimateriaali. Kuuden kerran kokonaisuus 149€ ja yksittäinen klubi-ilta 35€. Hinnat sisältävät alv. 24% ja maisteltavat viinit. Jokaiseen maisteluun otetaan max. 15 osallistujaa. Ilmoittautuminen sähköpostina osoitteeseen info@viiniministeri.fi.

Kun ilmoittaudut viiniklubin tapahtumiin niin ilmoitathan ensimmäisellä kerralla henkilötiedot: 1) nimi, 2) osoite, 3) puhelinnumero ja 4) sähköposti. Ilmoittautumisessa etusija niille, jotka osallistuvat kaikkiin iltoihin. Paketti ei ole henkilökohtainen vaan esteen sattuessa voitte tarvittaessa pyytää vaikkapa ystävänne tilallenne. Laskutus tapahtuu viikkoa ennen tilaisuutta. Kokonaispaketti voidaan pyynnöstä jakaa kahteen maksuerään. Postilaskutuksesta 5€ laskutuslisä.

  

Rapujuhlien juomat

Rapujuhlakausi on jo alkanut. Juomalaulut raikaa ja viini virtaa. Tai hetkinen? Rapujen kanssahan nautitaan myös oluita ja snapseja.

Viiniministeri katsoo että juomien monikulttuurisuuden rikkaudessa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa nauttia rapujuhlien traditiosta. Minulla on unelma. Tahdon jakaa suosituksiini viinien lisäksi myös konservatiivisemmat rapujuhlien ruokajuomat.

Rapuja, paahtoleipää, voita ja tilliä

Rapujuhlissa keitettyjen joki- tai täplärapujen lisukkeena on yleensä paahtoleipää, voita ja tilliä. Lämmin ruokalaji sekä jälkiruoka ovat usein sovellettavissa vapaan harkinnan mukaisesti talon tapaan. Rapujen kanssa esillepanon estetiikka, ravunkuorimisrituaalit ja iloinen seura täydentävät usein kulinaarisia nautintoja.

Kuivaa ja hapokasta valkoviiniä

Rapujuhlien viinit ovat perinteisesti raikkaita, puhdaspiirteisiä ja selkeitä. Toisin sanoen voimakkaan mausteiset, vahvasti tammiset ja makeahkot viinit jyräisivät rapujen aromit mennessään. Myöskään punaviinit eivät pääsääntöisesti tue rapujen hentoja makuja. Ravun ja tillin yhdistelmään lisäämällä kevyesti sitruunan tai limen mehua, saadaan hapokkaiden viinien aromit kohtamaan paremmin herkkäaromisen ravun kanssa.

Klassisia rapuviineille sopivia rypäleitä ovat mineraaliset ja kuivat Riesling ja Sauvignon Blanc. Myöskin selkeät Chardonnaysta valmistetut Burgundin Chablis'n alueen neutraalimmat viinit tai Veneton Soaven alueen viinit Garganega-rypäleestä ovat hyviä vaihtoehtoja. Yleisesti niiden alueiden viinit, joissa äyriäiset kuuluvat ruokakulttuuriin ovat usein toimivia. Esimerkkinä mainittakoon alueista ja rypäleistä vaikkapa Ranskan Loiren alajuoksun Muscadet sekä Languedocin Picpoul. Espanjasta Rias Baixasin Albarino -viinit ovat myös raikkaita rapujen seuraksi. Äyriäisruokien kanssa klassiset roseeviinit Provencen alueelta ovat varsin hyvä vaihtoehto.  

Snapsit ja oluet

Monien mielestä ravut eivät kaipaa viinejä lainkaan koska perinteiden mukaiset snapsit peittävät ne kuitenkin alleen. Lisäksi oluen ystävät huuhtelevat ravut mieluiten esimerkiksi pilsnerillä tai vehnäoluella.

Myönnetään että snapsien yhteydessä viinin ei tarvitse eikä kannata olla sitä arvokkainta ja hienostuneinta. Myöskin raikkaiden oluiden maut kohtaavat hyvin rapujen kanssa. Toisaalta itse jättäisin runsaammat vehnäoluet vähemmälle vaikka vehnäleipää onkin mukana. Raikas ja hieman humaloitu skandinaavinen Pils tai jopa kuiva ja hieman hapan belgialainen Lambic olisivat omia valintojani, mikäli viinille kaivattaisiin vaihtoehtoja. Jälkimmäinen vaatii maistajalta ennakkoluulottomuutta ja jakanee mielipiteitä. Miksei myös kevyempi saksalainen Kölsch tai hieman vahvempi vaalea Lager tai jopa Bock.

Snapseista selvä suosikkini on perinteinen Marskin Ryyppy, joka on eräänlainen vodkan, akvaviitin, vermutin ja ginin sekoitus. Toisaalta äskettäin ginien maailmanmestaruuden voittanut kyröläinen Napue Gin olisi kunnianosoitus saavutuksen johdosta. Harmikseni todettakoon, etten ole vielä päässyt kyseistä herkkua maistamaan, mutta täytyy pian korjata kulttuurivaje kuntoon. Myös puolalainen heinällä maustettu vodka on varsin mielenkiintoinen vaihtoehto.

Skål!

Monet lukijani tietävät, etten yleensä vietä juhlia ilman kuohujuomia. Myös rapujuhlien alkuun sopii mainiosti maljankohotus-samppanja tai kuohuviini. Niiden valinnat jätän tällä kertaa lukijan oman harkinnan varaiseksi. Loppuvuodesta voidaan viritellä kuohuvia jälleen tarkemmin.

Yhteenvetona suosituksistani todettakoon että rajauksesta huolimatta tyylierot vaihtoehtojen välillä varsinkin oluiden kohdalla ovat suuria. Jos tuntuu ettet ole varma omasta tyylistäsi niin kysy rohkeasti tarkennuksia. Pääasia on että nautinollinen juoma ja tuoreet ravut täydentävät viihtyisää yhdessäoloa.

Viiniministeri

Sopivia esimerkkejä Alkon valikoimasta 7/2015

Juoma, maa, hinta (pullon koko 0,375l/0,5l), tuotenumero (erikois/tilausvalikoima)

Valkoviinit

Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc 2014, Ranska, 8,99€, 506137

Gérard Bertrand Terroir Picpoul de Pinet 2014, Ranska, 12,49€, 533947

Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling 2012, Chile, 12,99€, 578227

Korrell Riesling vom Tonmergel 2013, Saksa, 13,93€, 508747

Craggy Range Te Muna Road Vineyard Sauvignon Blanc 2013, Uusi-Seelanti, 17,41€, 593467

Trimbach Riesling Reserve 2012, Ranska, 19,98€, 588587

Gran Vinum Albarino 2014, Espanja, 19,99€, 550557

Johanneshof Reinisch Zierfandler 2012, Itävalta, 20,10€, 582337

Pieropan Calvarino 2013, Italia, 23,90€, 920537 (tilausvalikoima)

Henri Bourgeois Sancerre La Chapelle des Augustins 2013, Ranska, 24,90€, 552907

Roseviinit

Barton & Guestier Rosé 2014, Ranska, 9,99€, 436317

Bandol Rosé 2014, Ranska, 19,90€, 422687

Oluet

Sünner Kölsch, Saksa, 3,49€ (0,5l), 781456

To Øl Primal Pils, Tanska, 4,58€ (0,33l), 776494

Bryggeri Weizen, Suomi, 4,97€ (0,33l), 743844

Stadin Panimo Ultimator Vaalea Dobbelbock, Suomi, 5,18€, 701134

Boon Oude Geuze, Belgia, 5,79€ (0,375), 773904

  

Snapsit

Marskin Ryyppy, Suomi, 21,00€ (0,5l), 000412

Grasovka Bisongrass Vodka, Puola, 27,00€ (0,7l), 113247

Kyrö Napue Gin, Suomi, 39,70€ (0,7l), 112536

Kesäjuhlien viinit

Kesällä on aina syytä juhlia kun edessä on juhannus ja useat kesätapahtumat. Näihin juhliin Viiniministeri antaa aiemmasta poiketen suositukset jopa hanapakkauksiin. Kun usein ollaan ulkona tai mökillä niin pienistä kauneusasioista voidaan hyvin joustaa myös viinien kohdalla.

Ulkona sään salliessa

Suomalaiseen kesäjuhlaan kuuluu usein jonkinlainen vapaamuotoisuus, jolloin hyvän sään sattuessa usein tekeekin mieli grillata ja nauttia ruokaa ulkona. Kun olosuhteet ovat luonnonläheiset niin viinien ei tarvitse olla viimeisen päälle vivahteikkaimpia. Kokemukseni myötä olen huomannut, että usein kevyt tuulenvirekin hankaloittaa viinien yksityiskohtien havaitsemista, joten viinien makuaromien kannattaa olla tällöin runsaita ja suoraviivaisia.

Ruokalista kesäjuhlissa on hyvin laaja riippuen jopa alueellisesta kulttuurista tai muista perinteistä. Maut voivat usein olla jopa samankaltaisia kuin joulunakin sillä erotuksella, että kesällä varsinkin kasvisosaston raaka-aineet ovat tuoreita. Kuitenkaan ei ole yhtään mahdotonta vaikka valitsisi samoja viinejäkin kuin joulupöytään.

Hanapakkaukset esiin

Olen valikoinut hanapakkauksiin muutaman valko- ja punaviinin. Ne ovat tyyleiltään eriluonteisia mutta edustavat kotimaisen valikoiman parhaimmistoa omassa lajityypissään. Usein näiden "Bag-in-Box" eli BiB-tuotteiden ongelma on siinä, ettei rypälekoostumusta tahdo edes hyvällä tahdolla tunnistaa kun kompromisseja on liikaa. Valkoisista Sauvignon Blanc säilyttää suhteellisen hyvin identiteettinsä. Punaisissa sama päätelmä sopii usein Pinot Noiriin.

Jos joku ihmettelee, niin tämän kerran pullosuosituksissani ei ole mitään tiettyä linjaa, vaan ovat sellaisia, joista itse nauttisin kesäjuhlissa mukavassa seurassa. Se mitä valmistetaan syötäväksi, on tietenkin hyvä huomioida. Sekä valko- että punaviinit edustavat melko laajaa rypälevalikoimaa lajikkeista sekoitteisiin. Suurin osa näistä viineistä soveltuu mainiosti myös seurusteluun. Punaviinien kohdalla katsoisin, että suomalaisiin grilliruokiin toimii melko hyvällä prosentilla espanjalaiset ja italialaiset lämpimän alueen viinit. Sen vuoksi suosituksissani on useita Etelä-Euroopan punaisia.

Ruokalajista toiseen

Kana- ja kasvisruoille sopii usein kevyemmät punaviinit, kuten Pinot Noir. Mikäli grillistä tirisee kunnon punertavaksi jätetty pihvi niin ruoka kaipaa enemmän tanniineja punaviineiltä. Näitä esiintyy enemmän mm. Cabernet Sauvignon- ja Shiraz -pohjaisissa viineissä. Kannattaa kokeilla myös argentiinalaista Malbec-rypäleestä tehtyä viiniä.

Jos ruokapöydässä on puhtaasti silliä, silakoita ja uusia perunoita tai makkaraa ja sinappia perunasalaatilla niin helpommat yhdistelmät löytyvät oluiden suunnalta. Kylmien kalaruokien seuraksi sopii hyvin Riesling ja Sauvignon Blanc, kun taas esim. grillattu lohi keskustelee luontevammin Chardonnayn kanssa. Näiden kanssa tammisuuden osuudella on oma luonteensa. Jos kalat ovat hienovaraisia ja vähärasvaisia niin vältä sellaisia. Mikäli toisin niin voit nauttia sopivasti tammikypsytettyä täyteläistä ja paahteista valkoviiniä.

Lisää maukkaampia roseeviinejä, kiitos!

Yleensä nautin kesäisin verrattain usein roseeviinejä. Suosituksissani ei ole tällä kertaa kuin yksi läpivuotinen tilausvalikoiman tuote. Valitettavasti kotimaisen tarjonnan sisältö ei ole kovin huikea verrattuna viime tai varsinkin sitä edeltävään kesään. On tapahtunut jokin taantuma, johon toivoisin erityisesti parannusta tuleville kesäkausille. Mallia voisi hakea mm. länsinaapuristamme, jossa roseeviini on noussut parempaan asemaan.

Kesäjuhlien viinien yleinen hintahaitari on kohtuullisempi kuin aiemmissa selonteoissani. Uskon että näissä kekkereissä selviää mukavasti viineillä, jotka tukevat hyvää yhdessäoloa niin ystävien, sukulaisten kuin ventovieraiden seurassa.

Iloista ja aurinkoista kesää toivottaen,

Viiniministeri

Sopivia esimerkkejä Alkon valikoimasta 06/2015

Viini, maa, hinta (pullon koko), tuotenumero (erikois/tilausvalikoima)

Hanapakkaukset

Valkoviinit

Matua Sauvignon Blanc 2014, Uusi-Seelanti, 20,90€ (1,5l), 543598

50° Riesling 2014, Saksa, 25,90€ (2l), 548858

Raimat Chardonnay Albarino 2013, Espanja, 30,90€ (3l), 957498 (tilausvalikoima)

Punaviinit

Grand Barossa Shiraz 2013, Australia, 25,90€ (2l), 494418

Tommasi Graticcio Appasionato 2013, Italia, 34,90€ (3l), 448608

Castillo de Molina Pinot Noir 2013, Chile, 34,90€ (3l), 469248

Perinteiset viinipullot 

Kuohuvat

Mas de la Sabatera Chardonnay Brut, Espanja, 11,90€, 567437

Lindauer Rosé Uusi-Seelanti, 12,79€, 509507

Saint Clair Vicar's Choice 2013, Uusi-Seelanti, 14,99€, 591767

Billecart-Salmon Brut Réserve, Ranska, 39,90€, 548517

Valkoviinit

Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein, Itävalta 2013, 9,83€, 526027

Pfaff Pinot Blanc 2013, Ranska, 11,00€, 579957

Chateau Ksara Blanc de Blancs 2013, 13,79€, 522847

The Hermit Crab Viognier Marsanne 2013, Australia, 14,90€, 577377

Domaine Franck Millet Sancerre 2013, Ranska, 17,89€, 565157

Joseph Drouhin Rully 2012, Ranska, 17,99€, 573407

Gramona Xarel.lo Font Jui 2013, Espanja, 19,99€, 523597

Georg Breuer  Terra Montosa Rheingau Riesling 2011, Saksa, 32,80€, 514597 (erikoisvalikoima)

Roseviini

Raimat Abadia, Rosé 2013, Espanja, 913447 (tilausvalikoima)

Punaviinit

Piedemonte Reserva 2010, Espanja, 8,99€, 457487

Don David Malbec Reserve 2013, Argentiina, 11,99€, 498657

Cor del País Crianza 2010, Espanja, 11,99€, 438727

Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico 2013, Italia, 11,99€, 484037

Llai Llai Grenache 2012, Chile, 12,89€, 403477

Hewitson Le Secateur 2013, Australia, 16,98€, 476347

Dominio de Tares Cepas Viejas Mencía 2011, Espanja, 20,00€ 415197

Coma Vella 2007, Espanja, 31,90€, 430407

Keski-Euroopan valtiovierailu osa II: Schwarzer Adler

Olen jonkin aikaa joutunut pohtimaan onko Viiniministerillä Supon myöntämiä valtuuksia julkistaa seuraavaa artikkelia? Vappupäivän valtiovierailu sisälsi joukon viini-ihmisen valtionsalaisuuksia. Siksi tämän julkistaminen on kuin paljastaisi naapurille parhaat sieni- ja marjapaikat. Välttämättä siellä ei enää ole mitään kun seuraavan kerran itse menee paikan päälle.

"Aina mun pitää" nauttia tällaisia. 

 

Viiniparatiisi keskellä maaseutua

Alsacen reissun jälkeen oli syytä hieman levähtää ja juhlia vappuaattoa mm. Louis Roederer Rosé 2008 ja Vilmart et Cie 2004 samppanjoiden kera. Liikaa ei kuitenkaan kannattanut tankata koska vappupäivän suunnitelmana oli suunnata Saksan puolelle illallisen merkeissä. Ravintola ja hotelli Schwarzer Adler sijaitsee Oberbergenin kylässä viineistäänkin tunnetulla Kaiserstuhlin alueella Badenissa. 

Ravintola Schwarzer Adlerin miljöö
on lämminhenkinen ja intiimi.

Oberbergen on käytännössä yhden pääkadun kylä jonne ei varmaankaan eksyisi sattumalta. Lähimpään turistikaupunkiin eli Freiburgiin on matkaa parisenkymmentä kilometriä. Jos en tietäisi ravintolan olemassaolosta, keskittyisin satunnaisena matkailijana alueen kukkuloilla patikoimiseen. Toisaalta vaeltamiseen vihkiytyneetkin löytänevät vielä huikeampia kokemuksia idempää Schwarzwaldin maastoista.

Burgundi ja Bordeaux ylitse muiden

Ravintolan omistaa viinituottaja Franz Keller, jonka omat tilukset ympäröivät kylää laajalti. Schwarzer Adleriin ei kuitenkaan tulla nauttimaan ainoastaan talon viinejä, koska Bordeaux'n ja Burgundin punaviiniosasto on jonkinlainen viininauttijan paratiisi ja taivas samanaikaisesti.

"Tätä viiniä tulee
tarjoilla viilennettynä."

Viinilistan vanhojen vuosikertojen hintoja ei ole turhaan nosteltu vuosien saatossa. Valikoima, joka tosin alkaa vähitellen hupenemaan, on edelleen sanoinkuvaamattoman laaja vertikaaliltaan. Voin väittää että lähes jokainen löytää esim. Bordeaux-viinin omalta vuosikerraltaan.

Olimme paikalla viiden hengen seurueella yhdessä kapellimestari Pietari Inkisen kanssa, jonka edellisessä artikkelissa mainittu juhlapäivä jatkui vielä vappunakin. Sen vuoksi hänen vuosikertansa viinit olivat mukana usean viinin voimin. Alkusokkona Viiniministerin pyynnöstä oli valkoinen Chateau Laville Haut Brion 1980. Viini oli edelleen erittäin tasapainoisessa kunnossa muttei ehkä parane enää vanhentuessaan.

Domaine de la Romanée Conti, Armand Rousseau ja Chateau Mouton Rothschild

Armand Rousseau
Chambertin 1975

Domaine de la Romanée Conti
Romanèe St Vivant 1981

Jatkoimme ateriaa kolmen punaisen Burgundin voimin, joita olivat Armand Rousseau Chambertin 1975, Domaine de la Romanée Conti La Tache 1980 sekä saman tuottajan Romanée St Vivant 1981. Näistä ensimmäinen oli muuten nautinnollinen mutta poikkeuksellisen runsas sakkamäärä häiritsi
hieman kokonaisuutta. Vuosikerta oli jo tiedostettavasti vaatimaton, joten riski oli harkittua, eikä siitä tullut missään nimessä pettymystä, koska huipputuottajat tekevät Burgundissa heikkoinakin vuosina hienoja viinejä. 

Domaine de la Romanée Conti eli tuttavien kesken DRC näytti kyntensä saman tien. Sekä La Tache että Romanée St Vivant olivat molemmat huikeita persoonallisuuksia. Näitä kun ei pääse Viiniministerikään kovin usein nauttimaan. Aromikirjo ja jälkimaku olivat molemmissa ainutlaatuista. Tämän jälkeen en enää kyseenalaista Domaine de la Romanee Contin kansainvälistä kulttiasemaa. Mestarit ovat mestareita.

Domaine de la Romanèe Conti
La Tache 1980

Château Mouton Rothschild 1980 

Ilman Bordeaux'n punaista olisi ravintolasta poistuminen sama kuin vierailisi rantakohteessa käymättä meressä. Siksi illallisen viimeisin punaviini oli Chateau Mouton Rothschild 1980. Viinin intensiteetti oli iästään huolimatta varsin tiivistä mutta kypsällä tavalla herkkää. Tanniinit olivat pehmenneet nautinnollisiksi ja toivat klassisen Pauillacin alueen parhaat piirteet hienosti esiin jälkimaussa. Tummien marjojen, setripuun ja sikarilaatikon tyylikäs tasapaino veti keskustelevassa seurassakin jokaisen hetkittäin hiljaiseksi.

Kyllä saksalaisetkin osaavat

Viinien ohessa nautimme viiden ruokalajin maistelumenua. Ravintola omistaa yhden Michelin -tähden,

Vanhoja viinikorkkeja.

joskin pöydässä nautitusta seitsemästä ruokalajista vain yksi oli selvästi tähden veroinen. Ei muitakaan ruokalajeja sovi moittia mutta voi olla, ettei niiden makukirjot eivät pääse arvoisellaan tavalla esiin kun rinnalla on mainitsemiani tähtiviinejä. Ravintolan palvelu on esimerkillistä ja sommelierit tuntevat listansa erinomaisesti ja lukevat asiakkaiden toivomukset loistavasti. Näilläkin on selvästi merkitystä ruoan lisäksi siinä vaiheessa kun tähdistä päätetään.

Franz Keller "S"
Grauburgunder 1986

Kannattaa huomioida että nautimme edellä mainittuja punaviinejä tuntikaupalla havaitaksemme niiden kaikki sfäärit. Kunnioituksena ja samalla kiinostuksesta taloa kohtaan tilasin välisokkona ennen jälkiruokia heidän omaa valkoviiniään, joka oli suhteellisen iäkäs Franz Keller "S" Grauburgunder 1986. Valinta oli erittäin onnistunut koska tuli jälleen huomattua, että usein tiettyjä valkoviinejäkin nautitaan aivan turhan nuorina. Lisäksi pullo kustansi vaivaiset 39 euroa. Jo muutaman vastaavan kokemuksen myötä uskallan vilpittömästi todeta, että Badenin parhaat Grau- ja Weissburgunderit sekä Chardonnayt muuttuvat ikääntyessään käsittämättömällä tavalla luonteeltaan renkipojista linnanherroiksi. Jostain syystä tätä vain ei moni viinituntijakaan tiedä, usko tai halua tietää.

Armanjakkibaari ja viinimyymälä

Vuosikerta-armanjakkeja tyylikkäästi rivissä.

Baron de Sigoqnac Bas Armagnac 1978

Jälkiruokana saimme vielä laseihin jalohomeista Sauternesin alueen Chateau Rieussec 2000. Väri oli jo todella runsaan kullankeltaisesta ja olipahan makukin kullanarvoinen. Olimme illan antiin niin tyytyväisiä ja samalla kylläisiä, että siirryimme ravintolasalista ennen nukkumaanmenoa jäähdyttelemään baarin puolelle. Talon juomalinjan vertikaalisuus jatkui sielläkin. Armanjakkeja oli hyllyllä vitriinissä järjestäen viimeisten 40 vuoden vuosikeroilta sekä useita viime vuosisadan alun

erikoisuuksia. Päädyin muistelemaan syntymävuottani, joten illan viimeinen lasissani oli Baron de Sigoqnac Bas Armagnac 1978. Pehmeän mokkainen ja suklainen vaikutelma syntyi ilman espressoa ja suklaata, joten siinäkin yhdistyivät ne kuuluisat kaksi kärpästä. Suomen suunnalla armanjakkivalikoima on sekä monopolissa että ravintoloissa niin suppeaa, ettei tullut sen puolesta hetkeäkään ikävä kotimaahan.

Franz Kellerin viinimyymälä.

Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen vierailimme pikaisesti Franz Kellerin myymälässä, jossa sijaitsee myös heidän moderni viinivalmistamonsa kellareineen. Siellä on mahdollista tutustua maistelemalla tuottajan uusimpaan tuotantoon, joka sisältää eri sarjoineen kaiken kaikkiaan 20 eri viiniä. Myymälän valikoima ei rajoitu ainoastaan heidän omiin viineihinsä vaan listala voi tehdä yllättäviä löytöjä varsinkin ranskalaisista ja italialaisista viineistä. Syvällinen tutustuminen jäi kuitenkin odottamaan seuraavaa kertaa Porschen käynnistäessä jälleen moottorinsa paluumatkaa varten.

Keski-Euroopan valtiovierailu osa I: Alsace

Vappuviikolla Viiniministeri suuntasi kohti Sveitsin Baselia, josta käsin tuli tehtyä vierailuja naapurimaihin Ranskaan ja Saksaan. Tarkennettuna Alsacen ja Badenin alueille.

Jos muistatte niin tammikuun aiemmassa selonteossani varoittelin, että pian saattaa tulla vierailtua Alsacessa. Niinpä sovimme Viiniministerin Baselin suurlähettilään, kapellimestari Pietari Inkisen kanssa viinihallituksen välitunnustelut huhti-toukokuulle. Matkan aikana isännän uusi valkoinen Porsche johdatti meidät kohti Marc Kreydenweissin ja Domaines Schlumbergerin viinitiloja. 

Domaine Schlumbergerin viinirinteitä Guebwillerissa

Marc Kreydenweissin talo Andlaussa

Suuntana Andlau 

Marc Kreydenweissin viinitila sijaitsee pohjoisempana Bas-Rhinin alueella Andlaun pikkukaupungin sydämessä. Paikka ei sinänsä ole kaukana mutta verrattuna alueen suuriin tuottajanimiin, jotka sijaitsevat lähempänä Colmarin kaupunkia, on matkaa kuitenkin jonkin verran. Paikalle todennäköisesti ei eksy vahingossa matkan varrella, vaan sinne on löydettävä tiensä. Tämä voi olla yksi selitys sille miksi tuottajan viinit eivät ole vielä saavuttaneet niin merkittävää huomiota kuin laadun puolesta ansaitsisi.

Kapellimestari-isäntäni viinimakua on hyvin haastavaa miellyttää varsinkin valkoviinien suhteen. Hän kyseenalaisti pitkään, onko järkeä lähteä sadan kilometrin päähän Baselista, kun lähempänäkin on vaihtoehtoja ja sattui olemaan vieläpä hänen syntymäpäivänsä. Yritin diplomaattisesti vakuuttaa tammikuun kokemuksieni perusteella, että hänen kannattaisi juhlia tähän tuottajaan tutustuen. Olin oikeassa. Testattuamme maisteluhuoneessa muutamia viinejä, muuttui reissun tarkoitus seuranikin mielestä juuri tarkoituksenmukaiseksi. Marc Kreydenweissin viinitilalle kannattaa ehdottomasti tulla kauempaakin.

Kreydenweissin viinien etikettejä koristavat joka
vuosikertana eri kuvataiteilijan luoma teos.

  

Biodynaamisten viinien aatelia 

Michèle Tritschler ja Viiniministeri

Olin sopinut vierailusta tilan edustajan Michèle Tritschlerin kanssa, joka otti meidät ystävällisesti vastaan. Hän johdatti meidät maistelutilaan, jossa saimme heti testattavaksemme heidän toinen toistaan upeampia viinejä. Kreydenweissin Rieslingit ovat niin moniulotteisia, että on täysin mahdotonta kuvailla niitä ytimekkäästi. Niissä yhdistyvät parhaimmillaan rypäleen puhdaspiirteisyys, maaperän eroavaisuudet ja viinintekijän ammattitaito häikäisevällä tavalla. Silti ne ovat hyvin erilaisia kuin muualla Alsacessa. 

Maistelun paras viini oli mielestämme Kastelberg Grand Cru Riesling 2009, jonka ominaisuudet ovat lähes loputtomat. Rypäleen tunnistettavuudesta huolimatta viini toi erehdyttävästi mieleen jopa paremman tason Bordeaux'n valkoisen Semillonin. Tosin poikkeuksella ettei viinissä ollut tammen aromia, joka ei yleisesti istu Rieslingiin luontevasti. Aromeina itse havaitsin ainakin omenaa, persikkaa, sitrusta, mineraaleja, yrttejä, kukkia, mausteita, parfyymia jne. Voisi kuvitella että liika on liikaa mutta tässä kaikkea oli juuri sopivasti. Kastelberg on yksi Alsacen alueen yli 50:stä grand cru -tarhasta mutta samalla yksi pienimmistä sellaisista. Muut Kreydenweissin grand cru alueet ovat nimeltään Wiebelsberg ja Moenchberg.

Domaine Kreydenweissin
rhônelaisia punaviinejä

Toinen helmi oli myös Moenchberg Grand Cru Pinot Gris 2011, jonka hedelmän ja mausteisuuden puolesta olisi sokkona voinut sekoittaa Loiren Chenin Blanc viiniksi. Eittämättä yksi laadukkaasti persoonallisimmista Pinot Gris -viineistä, joita olen koskaan maistanut.

En ollut aiemmin edes tiennyt, että Kreydenweiss valmistaa viinejä myös Etelä-Rhônessa, mutta nyt tuli täytettyä tämäkin aukko maistelemalla heidän kolmea punaviiniään. Näistä heidän 100% Carignan -rypäleestä tehty Ka 2012 oli erittäin tyylikäs ja intensiivinen. Yksi syy laajentaa jatkossa valtiovierailua myös Rhônen suuntaan. 

Lounashetki bistrossa 

Aamupäivämaistelun jälkeen olikin jo lounaan paikka ja saimme vinkiksi käydä lähikaupunki Obernain michelintähdellä varustetussa bistrossa Le Bistro des Saveurs. Siellä viinilista oli varsin paksu opus, josta kapellimestarin merkkipäivän johdosta tilasimme Alsacen makuihin tasoittavaksi pullon valkoista burgundia eli Domaine Leflaiven Puligny Montrachet 1996. Havaitsimme että viini kaipaa selkeästi aikaa avautumiseen, joten nautimme aterian aikana puolet ja saimme loput mukaamme. Vasta seuraavana päivänä tämä iäkäs chardonnay alkoi näyttämään kyntensä ja sielunsa arvoisellaan tavalla. Tällainen mahdollisuus olisi suotavaa myös kotimaassamme.

Alsacelaista bistroruokaa

Tasoittavaa burgundia

Jyrkkiä viinitarhoja, työhevosia ja kellareita

Jatkoimme matkaa kohti eteläisempää Alsacea, jossa oli sovittu tapaaminen Domaines Schlumbergerin viinitilalle. Siellä isäntänä toimi Thomas Schlumberger, jonka johdolla saimme perinpohjaisen alustuksen viinitilan historiaan, filosofiaan ja viinivalmistukseen. Teimme ensin maastoautolla kierroksen tarhoille, jotka sijaitsevat osittain poikkeuksellisen jyrkillä rinteillä ja näkymät ovat hyvällä säällä kauas Saksan puolelle asti. Schlumbergerin viinitarhoista on puolet Grand Cru tarhoja, joiden nimet ovat Saering, Kessler, Kitterle ja Spiegel. Jokaisella näistä on oma maaperätyyppinsä, jotka vaihtelevat hiekkakiven, kalkkikiven, merkelin, hiekan ja vulkaanisen maaperän välillä. Näillä sekä sijainnilla on merkitystä myös siihen mikä rypäle sopii kullekin maalajille.

Thomas Schlumberger esittelee viinitarhojaan

Viinitilan hevoset

Tilalla käytetään edelleen hevosia mukana viininviljelyn tukena, jotka isäntä esitteli meille varta vasten. Autokierroksen jälkeen saimme tutustua heidän kellareihinsa ja tuotantotiloihinsa, jotka ovat varsin laajat ja nykyaikaiset. Kellaritiloista löytyy satojatuhansia pulloja kypsymässä ja odottamassa etikettejään.

Vanhaa Rieslingejä sekä mausteista Gewurztramineria 

Saimme maisteltavaksemme erittäin laajan kirjon tilan valikoimaa. Yhteensä 13 viiniä. Näistä perus-sarjaa edustavat Les Princes Abbés -viinit, joista mielestäni Gewurztraminer antaa hyvän referenssin talon tyylistä ja on myös hyvä vertailukohta useille muille samasta rypäleestä tehdyille viineille. Mielenkiintoinen minivertikaali toteutettiin Riesling Grand Cru Saeringin kohdalla, joista saimme vertailtavaksi vuosikertoja 1991, 2001 ja 2010. Tästä oli hienoa havaita miten vuosien saatossa Riesling kehittyy pullossa pitkäikäiseksi, kun usein sitä nautiskellaan aivan liian nuorena. Tällä kertaa näistä vanhin oli kyllä jo nähnyt parhaat päivänsä suhteellisen keskinkertaisen vuosikerran johdosta mutta oli kuitenkin edelleen nautittavissa. Myöskään -01 ei vuotena lukeudu parhaisiin mutta hedelmähapporakenteen vaikutuksesta oli varsin tasapainoinen.

Schlumbergerin laatua vuosikerralta 2008.

Pidän silti Schlumbergerin vahvuutena Pinot Gris ja varsinkin Gewurztraminer -rypäleistä valmistettuja viinejä. Maistelun parhaat viinit olivat puolikuivat Pinot Gris Grand Cru Kitterlé 2008 ja Gewurztraminer Grand Cru Kessler 2008. Niiden identiteetti oli kohdallaan ja jälkimaku kestävä. Molemmissa on jonkin verran jäännössokeria. Rypäleissä on luonnostaan matalammat hapot mutta näissä viineissä ne kantavat silti hyvin. Gewurztraminerin eksoottisuus on hurmaavaa. Kullankeltaisen kaunis väri tekee myös sen maistamisesta elämyksen. 

Lausunto

Vaikka otokseen mahtui päiväretkellämme vain kaksi tuottajaa niin näistä kahdesta on mahdollista kenen tahansa havaita Alsacen viinikulttuurin monipuolisuuden, aistikkuuden ja ainutlaatuisuuden. Vaikka suurin osa viineistä valmistetaan lajikeviineinä eli yhdestä rypäleestä, on valttikortti siinä että hyvien lajikeviinien rypälekirjo on laajempi kuin muualla Ranskassa. Riesling on selkeä ykkönen ja airueina seuraavat Gewurztraminer ja Pinot Gris. Muscat on parhaimmillaan valloittavaa. Sylvanerilla ja Pinot Blancilla ovat mielestäni mahdollisuutensa kehittyä muiden tasolle mikäli niiden valmistamiseen käytettäisiin vielä enemmän resursseja sekä sopiva tarhoja. Chasselas sekä Klevner ovat virkistäviä arkiviinejä. Ainoa punainen eli Pinot Noir on persoonallinen mutta vaatii melkoista työtä saavuttaakseen Burgundin mittapuun. Kuohuviinien tason ja identiteetin nostamiseksi sijoittaisin laadukkaita Riesling-rypäleitä enemmän kehiin.

Tällä kertaa tehtyjen tuottajavierailujen lisäksi voin suositella aiempien kokemuksieni pohjalta lukijoita tutustumaan myös mm. seuraavien tuottajien viineihin: Marcel Deiss, Albert Mann, Rene Mure, Schoffit ja Trimbach. Näiden lisäksi löytyy lukuisa joukko tuottajia, joiden luona en ole vielä päässyt käymään kuten Dirler-Cade tai Zind-Humbrecht. Alsacen on mahdollisuuksien viinimaa, johon kannattaa tutustua kärsivällisesti ja aina yhä uudestaan. 

Perillä autotallissa kuski totesi olleensa tyytyväinen päivän reissuun.

Antoisan vierailumme jälkeen siirtyessämme takaisin kulkupelin luokse huomasimme kuinka aika olikin vierähtänyt ripeästi tapaamisten merkeissä. Kuskini ilmoitti, että hänen täytyy ehtiä käydä vielä kaupan kautta. Sen vuoksi tiemme kohti Baselia, pitkin Saksan puolen autobaanaa eteni sujuvasti, kun Porschen mittarissa istui hetkellisesti lukemat 271 km/h.